Täpinäpaniikki

Viikonloppuna suuntaan Vantaalle Tanssitalo Juuliaan. Perjantaina ja lauantaina opetan koreografiakurssit, lauantai-iltana esiinnyn Baila Juulia! -tapahtumassa.

Olen koko alkuviikon siirtänyt ajatuksiani viime viikonlopusta tulevaan, näytöskoreografioista opetettaviin ja esitettäviin, menneiden esitysten puvuista tänä viikonloppuna tarvittaviin asusteisiin. Tänään alkoi tuntua siltä, että ajatukset alkavat olla kasassa, tarvittavat koreografiat alkavat imeytyä taas selkärankaan ja fiilis alkaa olla kohdallaan.

Mutta apua: vuorokauden kuluttua pitäisi olla jo likimain kaikki valmiina, kasattuna ja ainakin puoliksi pakattuna. Mihin nämä päivät ja tunnit taas katoavat?

Päivitysten kirous

Päivitin hiljattain Firefoxin versioon 3.6.

Itse Firefox toimii ongelmitta, ainoa näkyvä ominaisuusmuutos on se, että kun linkin avaa uudessa ikkunassa, ikkuna aukeaa heti nykyisen ikkunan perään, ei listan loppuun. Aluksi oudoksutti, nyt ominaisuus alkaa jo tuntua tutulta ja hyvältä. (Ja jos siitä ei pidä, senkin kuulemma saa ohitettua config-tiedostoa käpälöimällä.)

Yleensä päivitysten yhteydessä jokin lopettaa pelittämisen. Käyttämäni teema (Phoenity Next) oli hetken telakalla, sillä sen 3.6-yhteensopiva päivitys tuli muutaman päivän viiveellä. Onneksi pääsin palaamaan tuttuun ulkoasuun pian, kaikki namiskat näyttivät ihan väärältä oletusteemassa.

***

Muuten siirtymä meni odotettua kivuttomammin, mutta yksi paha ongelma osui kohdalle: rss-syötteiden lukijani lopetti toimintansa.

Olen käyttänyt Sage-Too-lisäosaa syötteiden lukemiseen. Sage-Too on vaihteeksi kadonnut maailmankartalta, mutta Sage on jälleen toiminnassa, ei tosin 3.6-yhteensopivana versiona.

Olen nyt ollut yli viikon blogipaitsiossa, sillä ilman syötteenlukijaani joutuisin klikkailemaan kaikkien blogien syötteet auki yksi kerrallaan. Ei tällä määrällä seurattuja blogeja, tosiaankaan.

Olen toisella aivopuoliskolla pohtinut, pitäisikö siirtyä käyttämään jotain muuta syötteenlukijaa (mutta mitä niistä? vaihtoehtoja on ihan liikaa) tai kenties Google Readeria. En ole jaksanut paneutua Readerinkaan käyttöön riittävästi, jotta osaisin sanoa, onko se helppo ja näppärä vai ihan liian monta ominaisuutta ihan liian sekavassa paketissa.

Lopputulos: en ole tehnyt mitään. Olen siis tipahtanut väliaikaisesti blogimaailman ulkopuolelle. Jollei päivitystä Sageen ala kuulua tämän viikon aikana, ryhdyn todennäköisesti siirtämään syöteseurantaani Google Readeriin. Ei kai sitä määräänsä pitempään blogimaailman ulkopuolella kestä pysyä.

Harkittu hankinta

Olen yli kuukauden yrittänyt asennoitua kännykkäostoksille. Vanhan toimintavarmuus on ollut vaihteleva, viimeksi lauantaina kännykkä meni itsestään pimeäksi ilman syytä.

Kännykkämalleja on tätä nykyä ihan liikaa, ominaisuuksia pilvin pimein. Ei niistä osaa sanoa, mikä malli on hyvä ja paras ja toimivin juuri minulle.

Marssin myyjän luo, ladoin pöytään tärkeimmät speksit (hintakatto, musiikkisoitin, riittävän hyvä kamera, ei QWERTY-näppäimistöä) ja jäin odottamaan. Eteeni kannettiin muutama vaihtoehto, joista sitten karsin kirjaimellisesti näppituntumalla: valitsin sen, mikä näytti parhaalta ja tuntui käteen mukavimmalta.

Urakkana on nyt siirtää kaikki aineisto vanhasta kännykästä uuteen, kasata soittoryhmät ja soittoäänet kohdalleen ja niin edelleen. Kauankohan siihen menee, että tämä mobiililaite alkaa tuntua omalta?

Näytöksen jälkeen

Hirveä väsy. Tyhjä pää. Vireetön.

Näytös on takana, minuuttitahtinen urakka on lopuillaan. Ottaa jonkin aikaa, että elämän rytmi taas löytyy.

Mutta hyvin meni, esiintyjät ja yleisö ovat olleet tyytyväisiä. Vielä väsy lähtee ja tyytyväisyys jää.

Käsillä on kiire

Lauantai lähestyy aivan liian nopeasti; tekemistä on paljon. Tanssiyhdistys Sahara ry:n tanssinäytös on ihanmelkeinjustheti, ja se tarkoittaa, että minä tiedän ihan tarkasti mihin tämän viikon tunnit ja minuutit käytän.

Kangassilppua on pitkin lattioita, mutten ole vaivautunut sitä siivoamaan, sillä lisää tulee koko ajan. On punaista, vihreää, oranssia, turkoosia, violettia, ruskeaa, sinistä, mustaakin, kimallusta ja hohdetta. Värit inspiroivat ompelemaan, vaikka sarjatyönä valmistuukin 14 pussihousut ja kymmenkunta toppia. Ynnä oma hame. Ja teinhän minä taannoin muutaman alusmekon ja kaksi khaligimekkoakin. Ainakin. Olen jo aikaa sitten seonnut laskuissa.

Korupöydällä on röykkiöittäin puolivalmiita korvakoruja. Saa nähdä, antaako aika myöten vai jääkö osa koruista pelkän suunnittelun asteelle. Omaan soolopukuun sopivia korvakoruja en ole vieläkään tehnyt, vaikka puku onkin ollut käytössä jo vuosia. Ehtisiköhän sitä inspiroitua ennen lauantaita…

Näytöksen rutiinihommia on pinoittain. Lippujen leikkausta ja numerointia, käsiohjelman työstämistä, musiikkien koostamista, lippujen laskutusta, tiedotusta, yhteydenottoja ja yhteydenpitoa, suunnittelua ja ajattelua.

Ja tanssimista. Ylimääräisiä harjoituksia, treenausta, hiomista, viilausta, nipotusta, soolon työstämistä, ongelmanratkaisuja, tekniikan tarkennusta, stilisointia. Valmistautumista. Tanssimista.

Tästä tulee hyvä näytös*.

*Halawa 2010 Seinäjoella lauantaina 30.1. kello 16.30 ja 19.00 Nuorisokeskuksessa. Tanssiyhdistys Sahara ry:n näytös ja savonlinnalaisen Farah ry:n tanssiteatteriteos Pyörteessä, kokonaiskesto väliaikoineen 1 h 45 min.