Nostalgian hengessä

Tarkoitus oli aloittaa aamusta päivittämällä Firefox, mutta niin kääntyi päivä ympäri ja pääsin tuliketun pariin vasta illasta. Nyt versio 3.5 on toiminnassa, mutta Sage-lukijalle en ehtinyt mitään kiertoteitä kokeilemaan. Hetki menee siis ilman rss-lukjaa – orpo olo jo nyt!

Päivityksen yhteydessä päätin kokeilla ReminderFox-liitännäistä. Lisäosaan saa tallennettua työlistoja ynnä muistutuksia tärkeistä tapahtumista ja tekemisistä. Varsinainen kalenterisovellus tuntuu useimmiten olevan liian raskas pyöritettävä, kun muistuttaja riittää. Saa nähdä, millainen lisäke on käytännössä ja käytössä.

Tuli mieleeni, että minullahan oli joskus dos-aikoina sellainen ohjelmanpätkä koneessa, johon syötin aina kaikki tulossa olevat tentit ja muut deadlinet. Ohjelma sitten listasi minulle konetta avatessani kaikki olennaiset muistettavat päivät ja takarajat ja laski vielä, montako päivää esimerkiksi tenttiin on. Se tuntui silloin hirveän hienolta ja edistykselliseltä!

***

Koru päivässä -projektissa priorisoinnin kriteereinä on ollut hyödyllisyys. Eilisen työmaana oli yksi avaimenperä, tänään urakoin siemenhelmistä sydänkaulakorun, joka meni saman tien pakettiin ja lähti syntymäpäiväänsä tänään juhlineelle nuoremman kansanosan edustajalle.

Laajennusten kirous

Pitäisi päivittää. Listalla odottavat Wordpress-blogien päivittäminen versioon 2.8 ynnä Firefoxin päivittäminen versioon 3.5.

Jälkimmäisellä oli tarkoitus aloittaa aamu, mutta jäi latausnappi vielä painamatta. Firefoxin päivitystoiminto kertoi minulle ystävällisesti, että kolme käyttämääni laajennusta ei toimi uudessä Firefoxin versiossa.

Tai yksi niistä oli kyllä teema, jota en edes käytä, joten viis siitä. Toinen on Firebug, johon on kyllä jo tarjolla 3.5-kelpoinen versio, muttei vielä automaattisena päivityksenä. Mutta voi kauhistuksen päivää: käyttämäni rss-lukija ei pelaa uudessa Firefoxissa.

***

Uutissivustoilla käyn yleensä vilkaisemassa otsikot ihan henkilökohtaisesti, mutta blogeja seuraan rss-syötteiden kautta – blogeja on listalle kertynyt niin monta kymmentä, usempi satakin varmaan, että en niitä käsipelillä jaksaisikaan selata.

Olen tottunut käyttämään rss:ien lukemiseen Firefoxin Sage-laajennusta, jonka viimeisin versio käyttää nimeä Sage-Too. Ja nyt sille pahalaiselle ei ole 3.5-kelpoista päivitystä.

Jos minulla ei ole toimivaa rss-lukijaa, sehän tarkoittaa… hui kauhistus, sehän tarkoittaa, että en pysty seuraamaan blogeja. Ei tule kyseeseen!

***

Vietin kohtuuttoman kauan aikaa etsiskellen vaihtoehtoisia rss-lukijoita. Firefoxin lisäosista löytyy muutama: Wizz, SRR (Simple RSS Reader), NewsFox ja ilmeisesti suosituimpana Brief. Mutta mistäs näistä tietää, mikä on hyvä ja mieleinen, paitsi kokeilemalla. Ei just nyt jaksaisi.

Toki blogien seurannan voisi siirtää FeedBurneriin tai Bloglinesiin. Ensiksi mainitun vika on se, että se on nykyisin osa Googlea, jälkimmäiseen en jaksanut ryhtyä luomaan tunnuksia.

Sitten keksin sivuston nimeltä Netvibes, joka vaikutti noin periaatteessa hauskalta, mutta todennäköisesti siitä olisi enemmän hauskuutta kuin hyötyä (ja sitä paitsi sivusto haluaa itsepintaisesti kehottaa minua ”recherche web”, vaikka toisaalta osaa oma-aloitteisesti tarjota Hesarin uutisia ja nimittää työlistaa nimellä ”To Do List” – vähempikin Baabelin sanasotku kismittää).

***

Taidan siis madella kaikkien rimojen ali, päivittää Firefoxin ja noudattaa Sagen sivuilta löytynyttä ohjetta, jonka mukaan Sage toimii, kun käy käsin korjaamassa yhden rivin lisäkkeen koodiin.

Ehkä jonain päivänä jaksan miettiä vaihtoehtoista rss-lukijaa, siihen asti seuraan tottumuksen voimaa.

Täydentävä huomautus
Nyt olisi saatavilla myös Safarista nelosversio, beta-vaihe on siis ohitettu. Kun pääsen päivitysvireeseen, voisin samalla ladata Safarinkin. Heinäkuun ohjelmassa kun on uusien nettisivustojen työstämistä.

Heinähamsterit

Menen ostoksille vain pakon edessä. Tänään oli pakko. Loppuviikolla yksi jälkeläinen pääsee synttärikiertueelle, kun luokkakaverit juhlivat ikääntymistään. Lähdettiin siis lahjanhakuun.

Lahjan etsiminen on aina hankalaa, tarkoitushan on löytää jotain vastaanottajaa ilahduttavaa. Niinpä kuljimme hyllyjen välissä ees taas ja löysimme monta mahdollista paketintäytettä.

Osastoa vaihdettiin lankaosaston kautta. Virhe? No, miten sen nyt ottaa. Novitan Malibu oli tarjouksessa, ja koska olin juuri testannut lankaa mallitilkun verran ja todennut, että sitä on mukava neuloa, päätin hamstrata. Lopputulos: 18 kerää. Hups.

Meikkiosastolla minua houkuteltiin kynsilakkojen suuntaan. Olihan se ihan asiallista: vanhat kynsilakat alkavat olla aika ikääntyneitä, vanhimmilla on enemmän ikää kuin kuopuksella. Suunnittelin tekeväni poistoja, ja silloinhan on ihan oikeutettua ostaa uusia tilalle. Alennuslakkoja, Lumenea lähinnä, oli mukavasti tyrkyllä.

Loppujen lopuksi ne synttärilahjat jäivät ostamatta. Uusiksi huomenna, mutta ei lankaosaston kautta.

***

Heinäkuun koruprojekti aloitettiin käymällä paikallisessa koruliikkeessä, sieltä ostettiin muutamat korvakorut.

Puolustus huomauttaa, että tarve oli aidoille kultaisille korvakoruille, ja niiden tuotanto ei kuulu toimialoihini. Jaa, tarkkaan ottaen yhdet hankitut korvikset olivat kyllä kullattua hopeaa, siis vermeiliä, mutta muut 585-kultaa.

Kyllä minä korupöydän ääreenkin ehdin istumaan. Päässä liikkuu vaikka mitä, mutta aloitin varovasti tekemällä itselleni perussimppelit korvakorut Botswanan akaatista. Ruskeat menevät aina muiden käyttöön, mutta jonkin verran ostamiini nauhoihin on osunut harmaita ja harmaanvalkeita kiviä. Niistä siis killuttimet korviin.

Loma-aivojen anatomia

Pidin lomaa. Pistin koneet kiinni, nakkasin kännykän pois korvien ulottuvilta ja keskitin ajatukseni intensiivisesti ihan kaikkeen muuhun paitsi työhön.

Ensimmäiset päivät olivat aikamoista tuskaa. Stressaaminen on leipälajini, ja aivot pyrkivät murehtimaan yhtä sun toista asiaa, vaikkei minun tekemiseni tai tekemättä jättämiseni olisi asioiden tilaa miksikään muuttanut – eikä se stressaaminenkaan.

Neljän, viiden päivän päästä alkoi jo vähän helpottaa, ja pikkuhiljaa mielen pohjalta löytyi innostusta ja inspiraatiota niihin kahteen asiaan, joilla olin päättänyt lomani täyttää: kirjoihin ja käsitöihin.

***

Viikon hiljaisuuden jälkeen alkoi jo hymyilyttää, ja loma alkoi tuntua lomalta.

Innostuin testaamaan sen seitsemää pitsineulesorttia, kun metsästin pariin lankaan sopivia neulemalleja. Nautin kiireettömyydestä ja ohjelman puutteesta. Mikä tänään huvittaisi? Mitä tehtäisiin? Vai ollaanko vain ja luetaan? Aika usein päädyttiin kirjojen pariin.

***

Eilisen asennoiduin siihen, että loma on lopuillaan ja tällä viikolla täytyy alkaa taas työnteko. Kaivoin esille kännykän ja sain kirjoitettua yhden tekstiviestin.

Tänään aamulla avasin tietokoneen ensimmäistä kertaa yli kahteen viikkoon. Sain kirjoitettua pari kolme sähköpostiviestiä. Meinasi jo työstressi yllättää loma-aivot, mutta onneksi illalle oli ohjelmaa: otin varaslähdön heinäkuun tanssitunteihin ja pidin ensimmäiset Speli-treenit. Tulin kotiin stressittömänä ja hyvillä mielin.

***

En ole enää lomalla, mutten ole ihan töissäkään.

Loma tuntui lyhyeltä. Nyt ymmärrän, miksi sanotaan, että lomaa olisi hyvä viettää kolme neljä viikkoa yhtä soittoa. Aivoja ei saa käännettyä työvaihteelta loma-asentoon yhdessä yössä – minulta meni viikko.

Ei minulla ole mahdollisuutta pitää neljän viikon lomaa. Tarkoitus on kuitenkin tehdä heinäkuu lyhennettyä työpäivää, osan aikaa toivottavasti myös lyhennettyä työviikkoa. Tosin tuossa keväällä työpäivät olivat välillä lähempänä 20 tuntia ja työviikkoon yritin epätoivoisesti tunkea kahdeksaa päivää, joten niistä mitoista lyhentämisen pitäisi onnistua kivuttomasti.

***

Puikoilla on konttineuletta ja villatakkia; aion testata lisää pitsimalleja neulepuseroani varten, kenties aloitella jotain mukavaa huivia. Pengon läpi kangasvarastoni ja linnoittaudun ompelukoneen ääreen.

Lomaa varten lainasin vajaan metrin pinon kirjoja, siitä on vielä lukematta yli puolet. Lapsille luen ääneen Tarinaa vailla loppua, sekin on tarkoitus päästä tässä kuussa siihen ihan oikeaan loppuun saakka.

Päätin lomalla, että heinäkuu on korukuukausi. Ajattelin ottaa tavoitteekseni tehdä korun päivässä. En ole yksin suunnitelmineni: Inkku oli jo ehtinyt pistää idean sanalliseen muotoon saakka. Tarkoitus on siis tarttua ÄHH*-projektiin. (Älkää nyt kuitenkaan odottako, että minä saan koko projektin blogiin raportoitua, kuvien kera ainakaan.)

***

Huomenna kirjoitan heinäkuun työlistan ja aikataulutan sen. Korkeintaan neljän tunnin työpäiviä, ja viikonloppuisin työkielto. Tai arkipäivinä, sama kai tuo. Kunhan ehdin välillä heittäytyä pihamaalle löhöilypeiton päälle, auringonvarjon alle lukemaan kirjaa tai katselemaan, kun lapset puhaltelevat saippuakuplia.

Heinäkuussa hiipivä työstressi selätetään saman tien.

*ÄHH = älä hilloa helmiäsi

Olisi pitänyt koputtaa puuta

WordPressin versio 2.8 on ilmestymässä hiljakkoin, mutta minä vasta hoksasin uuden ulottuvuuden versiossa 2.7.

Sen tiesin, että tags-välilehdeltä löytyvät aakkosjärjestyksessä kaikki tagit, joita blogissa käytän (niitä näkyy olevan 28 sivullista, 20 tagia per sivu – valtaosa varmaan yhden kerran tageja). Kaikesta päätelleen minun ei ole ollut isommin tarve vierailla tags-välilehdellä, sillä vasta nyt huomasin, että siellä on myös tag cloud.

Tägipilveen on kerätty useimmin esiintyvät tagit blogissani, samaan tapaan kuin monissa blogeissa tai foorumeilla on sivupalkissa. Hauska systeemi.

***

Kuten arvata saattaa, tägipilvestäni löytyy joukko tanssiin liittyviä sanoja, samoin nettiin ja verkkosivuihin liittyviä ilmaisuja. Luonnollisesti myös valikoima käsitöihin ja koruihin sekä kirjallisuuteen liittyviä tägejä on ollut taajaan käytössä.

Isommalla – ovat siis olleet useammin käytössä – ovat sanat joulu (kiitos ahkeran bloggaamisen joulukuussa) sekä kiire (!). Tosi isolla fontilla on kaksi sanaa: talvi ja sairastaminen.

Tässä blogissa puhutaan siis pääasiassa talvesta ja sairastamisesta. Äyksis.

***

Sairastaminen on kyllä ajankohtaista taas.

Onnittelin itseäni kesäloman alkaessa, että taas selvittiin yksi talvi ilman suurempia sairasteluja. Olisi pitänyt koputtaa puuta: lomaa on ollut reilun viikon, ja koko ajan on ollut joku lapsi joko sairaana tai toipilaana.

Pienestä pitäen näkyvät oppivan tunnollisiksi koululaisiksi.