Uutisia verkosta

Ylen uutisista löytyy tänään ainkin neljä nettiaiheista uutista:

A-klinikoiden nettisivu voitti kilpailun, jossa haettiin keinoja sosiaalista syrjäytymistä vastaan, chat auttaa nuoria joulun alla, tanssille omistautuneet Liikekieli-verkkosivut ovat seuratuin tanssimedia ja Kirjastot.fi-portaali palkittiin vuoden kirjastonkehittäjänä.

Kirjastot.fi-portaali on näpsä paikka, olen siellä muutaman kerran aikaisemminkin vieraillut – jos en aivan väärin muista, ensimmäisen kerran jo viime vuosikymmenen puolella. Loistoesimerkki tärkeästä ja tarpeellisesta sivustosta, jonka kautta pääsee näppärästi kirjastovisiitille mihin päin Suomea tahansa.

Liikekieli.comissa muistan myös käväisseeni, vaikka sen edustama tanssimaailma ja omani eivät aivan yksi yhteen olekaan.

Lisäsin kummankin sivun kirjanmerkkeihini, jos vaikka jonain päivänä olisi viljalti aikaa tutkia, mitä kaikkea noilta sivuilta oikein löytyykään.

***

Päivän joululaulu kiidättää vuosisatain taa, keskiajalle asti. Kuului laulu enkelten kuuluu tuntemattomien säveltäjien ja sanoittajien tuotteisiin, alkuperä sijoittunee Ranskaan.

Kuului laulu enkelten
kautta avaruuksien

Olen oppinut lauluun kakkosäänen, joka ei ole erityisen vaikea, mutta kuulostaa komealta. Gloria in excelsis Deo.

Tulkaa kaikki nyt laulamaan

Joulukuu. Se mokoma tuli tänäkin vuonna, vaikka kovasti yritin vinkata, että saisi jäädä väliin. Nyt on sitten vain elettävä sen kanssa. Ja onhan se ihan hyvä kuukausi, ainakin viimeinen viikko tai niille main on mitä mukavinta aikaa.

Joulukuun parhaimpiin puoliin kuuluu se, että joululaulut siirtyvät miksi-ne-soittaa-näitä-jo-nyt-kategoriasta nyt-näitä-viitsii-jo-kuunnella-ryhmään. Viimeinen joulunalusviikko on jo suorastaan joululaulujen kulta-aikaa, ja parhaat laulut onnistuvat tuomaan sen, mitä muu elämä yrittää itsepintaisesti ajaa pois: joulurauhan.

Tänä vuonna seuraan blogissani joulun lähestymistä joululaulujen merkeissä. Älkää peljätkö, ei tämä koko kuu pelkkää joululauleloa tule olemaan, mutta poiminpahan joka päivälle jonkin mieltä ilahduttavan joululaulun. Jos vaikka se toisi minullekin sitä joulumieltä.

***

Suurin osa meille rakkaista joululauluista on suomalaisia tai ruotsalais-saksalaista alkuperää. Vain harva perinteikkäistä lauluista on sellaisia, jotka tunnetaan myös brittiläisen imperiumin alueella. Ei siellä lauleta sellaisia lauluja, jotka suomalainen osaa vaikka keskellä REM-unta, kuten Enkeli taivaan eikä Joulupuu on rakennettu, vaan It Came Upon the Midnight Clear (Soi laulu enkelten, suom. sanat Kari Ala-Pöllänen), Away in a Manger (Vastasyntynyt Jeesus, suom. sanat Kyllikki Solanterä) tai Hark! The Herald Angels Sing (Enkellaulu kajahtaa, suom. sanat Erkki Airamo). Minulle näiden laulujen ainoa oikea kieli on englanti, suomalaisia sanoja en osaa lainkaan.

Joulukuun ensimmäisen päivän laulu olkoon vanha latinankielinen kirkkolaulu Adeste fideles, jota englanninkielisissä maissa lauletaan Frederick Oakeleyn käännöksenä sanoilla O Come, All Ye Faithful (Nyt riemuiten tänne, suom. sanat P. J. Hannikainen). Laulu löytyy myös vuoden 1986 suomalaisesta virsikirjasta nimellä Juhlimaan tulkaa toivon täyttymistä.

O come, all ye faithful, joyful and triumphant,
o come ye, o come ye to Bethlehem

(Adeste fideles, laeti triumphantes
venite, venite in Bethlehem.)

Sanat tuovat mieleeni myös myöhempien aikojen suomalaisen joululaulun Ilouutinen (säv. ja san. Jaakko Löytty), josta jo viime joulun alla kirjoitin: ”Tulkaa kaikki nyt laulamaan, on poika syntynyt maailmaan, tulkaa laulamaan.”

Lehtihyllyllä

Pysähdyin eilen kauppareissulla lehtihyllyjen ääreen. Silloin tällöin tulee lehtien kansia tuijoteltua, mutta viimeisimmästä irtonumero-ostoksestani taitaa olla jo jokunen vuosi.

Poikkeuksellisesti pysähdyin askartelulehtien ääreen. En ole askartelutyyppiä, mutta kädentaitokirjojen lueskelu ja kirjanmerkkivaihtoon osallistuminen herättelivät inspiraation, josko myös paperista ja sen liitännäisistä voisi tehdä jotain.

Havaitsin, että askartelulehtien kirjo on uskomattoman lavea. Ainakin neljä, viisi suomenkielistä lehteä sisältää pääasiassa askartelua ja muita kädentaitoja kuin ompeluksia ja neuleita. Tosin pientä vääristymää aiheuttanee se, että Eafons Oy julkaisee kahta lehteä, Sinä osaat -lehteä ja Askartelulehteä, ja näiden sisältö näytti pikaisella vilauksella olevan hyvin samankaltaista, jos ei suorastaan limittäistä tai päällekkäistä.

Päädyin ostamaan toistaiseksi uusimmat numerot Sinä osaat -lehteä sekä Ihana-lehteä. Kivoja vinkkejä ja juttuja, näyttäviä lehtiä, mutta paljon vähemmän mitään sytyttävää kuin esimerkiksi käsityölehdissä. Ehkä en ole tarpeeksi sisällä askartelun hienouksissa?

Talletan lehdet tarkasti kädentaitolehtieni joukkoon ja selailen niitä varmasti vielä moneen otteeseen. Mutta se sisäinen askartelijani on yhä ainakin puoliunessa.

Hukassa

Ajattelin olla toimelias ja saada muutaman tilaustyön ojennukseen tänä iltana sen jälkeen, kun katras siirtyi laskemaan lampaita.

Kaikki sujui loistavasti ensimmäiset kolme ja puoli minuuttia, joiden aikana otin laatikosta ensimmäiset tarpeet esille. Mittasin oikean mittaisen pätkän, hamuilin saksia ja…

…totesin, että sakset eivät olekaan siinä, missä niiden pitäisi olla. Pikainen silmäys: ei mailla halmeilla. Vilkuilua ympäriinsä: ei näy.

Systemaattisemman etsinnän aika. Keittiö – ei pöydällä, työtasoilla, laatikoissa eikä vähemmän epätodennäköisissäkään paikoissa. Olohuone – ei lattiatasoilla, pöytätasoilla eikä tuoleissa (varjele, jos joku olisi ne sinne siirtänyt!). Kävin jopa vilkaisemassa työhuoneessani, jonne ne sakset eivät missään nimessä kuulu, mutta ei niitä sielläkään näkynyt.

Vaeltelin ympäriinsä, etsin järkevistä ja järjettömistä paikoista, kunnes reilun puolen tunnin jälkeen oli pakko luovuttaa. Käytin saksia, joilla leikkaaminen on hankalaa, mutta leikkaantui sentään.

***

Sitten oli aika ryhtyä vääntämään hopealankaa spiraaliksi. Juuri se puikko, jonka ympärille olisin lanka vevannut, oli – aivan oikein! – hukkateillä. Ei siellä, missä luulin sen olevan; ei siellä, missä se olisi voinut olla; ei edes siellä, minne se ei oikein kuuluisi.

Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että tämä ilta ei ole yhtä tuottelias kuin toivoin sen olevan.

Ihmeiden aika

Lapsi innostui siivoamaan. Ei tokikaan niitä paikkoja, jotka akuuteimmin siivousta kaipaisivat (en minäkään niitä viitsisi siivota), mutta siivoamaan kuitenkin. Tavarat tulivat järjestykseen ja lattiat lakaistua.

Joko geenien periyttämisessä on tullut virhe tai joulukuun läheisyys tuo esiin piileviä taitoja.