Joulusatu 2024
Wednesdayjakelun osoitteena sanat
Joulupukki matkaan kävisi (jos kävisi)
1
”Joko sinä olet laittanut kaiken valmiiksi työpäivää varten?” joulumuori kiekaisi.
Joulupukki ei irrottanut katsettaan ruudusta. Menossa oli tosi jännittävä jalkapallo-ottelu, Mestarien liigaa, ja jos pukin intensiteetti herpaantui hetkeksikään, väärän joukkueen laitahyökkääjä teki aina maalin.
”Päivät vähenevät, ja kohta sinun pitää saada puettua päällesi jotain muutakin kuin nuo kulkuskalsarit. Lapset säikähtävät, jos tuppaat tupaan kotiasussa.”
”Ääh. Ihan kohta.” Pukki seurasi henkeään pidätellen, miten hyvät puolustajat taklasivat pahat hyökkääjät. Tuomari vihelsi, ja sitten alkoi väittely ja pari pelaajaa tarttui toisiaan rinnuksista. Voi voi, ei tulisi lahjoja noille äkäpusseille. Tontut kirjasivat varmasti ylös nuokin rikkeet.
”Älä nyt jätä tätä taas viime tippaan. Muistatko, miten viime vuonna kävi? Hukassa olivat pieksut ja lempivyösi, ja jouduit lopulta käyttämään kehnoa nahkaremmiä. Melkein meni joulu pilalle kaikilta maailman lapsilta.”
Joulupukki muisti tilanteen hiertävän tarkasti. Vyönkorvike oli ollut epämukava, se oli kaihertanut vatsapuolta ja selkämystä, ja ajomatkoilla oli ollut pakko löysätä reikä pari, vaikka solki nipisti joka kerta sormia. Onneksi muori oli puuroa keittäessään löytänyt pukin parhaan vyön riisisäkin ympäriltä.
”Kyllä minä ihan justiinsa. Katson vain tämän pelin loppuun.”
”Se ottelu on uusinta. Sinä ehdit katsomaan sen vallan mainiosti sitten, kun koko työtarpeisto on laitettu valmiiksi.”
Pukki murjotti tv-tuolissa. Muori ei ollut koskaan ymmärtänyt, että jalkapallo oli kuningaslaji, eikä siitä voinut saada kyllikseen.
Muori tuli seisomaan ruudun eteen. ”Minäpä kerron, kuinka siinä käy.”
”Älä kerro! Mene sivuun! Minun pitää seurata silmä tarkkana –”
Mutta muori ei kuunnellut.
”Nuo punapaidat lähtevät juoksemaan tuonne toiseen päätyyn, mutta menettävät pallon, ja yksi sininen potkaisee tuosta maahan piirretystä ympyrästä vastakkaiseen suuntaan. Häkkyrän edessä seisova tyyppi on varmaan kahvitauolla, koska hoksaa pallon vasta sitten, kun se on mennyt verkkoon.”
Pukki sai työnnettyä muorin pois ruudun edestä. Ja katso: kävi tismalleen niin kuin muori oli sanonut. Viholliset tekivät maalin. Pukki miltei purskahti itkuun.
”Kuten sanottua, tämä on uusinta”, muori totesi, ”ja minä olen nähnyt tämän pelin ainakin viidesti.”
”Mutta jos tällä kertaa kävisi toisin”, joulupukki piipitti.
”Miten se Alpertti sanoikaan: hullu on se, joka tekee saman asian aina uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri lopputulosta.”
Eli vähän niin kuin joulumuori, joka vuosi vuoden jälkeen odotti, että pukki tulisi tehneeksi valmistelut ennen aikojaan.
2
Tänä vuonna hyvä vyö ei ollut hukassa, eikä pieksujakaan tarvinnut metsästää. Ne nököttivät rasvattuina ja kiillotettuina virka-asukaapissa yhdessä nutun ja hiippalakin kanssa. Pukki muisti, että housuihin oli tullut viime reissulla palkeenkieli.
”Muori, kaivapa esiin neula ja lankaa!”
”Mikä nyt taas on rikki?” muori mutisi.
Joulupukki leyhytteli univormun housuja muorin edessä. ”Näihin tuli reikä.”
”Taasko? Ei näistä nykyhousuista ole mihinkään. Missä se on?”
Pukki pyöritteli housuja, mutta ei löytänyt rikkinäistä kohtaa.
”Ihan varmasti oli revennyt, kun viime jouluna takaisin kotiin pääsin.”
Muori huokasi. ”Univormusi on viimejouluisen reissun jälkeen huollettu, pesty ja paikattu. Hoidin homman heti välipäivinä. Ei sovi jättää tärkeitä asioita viime tinkaan.”
Pukki ei lotkauttanut korvaansa. Sen sijaan hän valitsi hyllyltä paksut lapaset siltä varalta, että tuikea pakkasrintama ehtisi jouluksi joko pohjoisen Euroopan, Aasian tai Pohjois-Amerikan ylle. Etelämpänä tulisi poroja ohjastaessa varmasti hiki.
”Valmista on!” pukki hihkaisi ja lähti rynnistämään takaisin television ääreen.
”Top tykkänään!” muori kajautti. ”Vielä on katsomatta viralliset matkustusasiakirjat.”
”Mitkä kirjat?”
”Passit, henkilökortit ja viisumit. Kaikki sen sellaiset.”
”Minä olen joulupukki!” Pukki röyhisti rintaansa. ”Maailmankansalainen, kaiken hyvän tuoja. Vähän niin kuin mestarijalkapalloilija. En minä tarvitse passeja ja muita hömpötyksiä.”
Muori huokasi uudemman kerran. ”Et ole lukenut postejasi. Tästä tuli kolme kuukautta sitten viestiä. Enää ei rajoja noin vain ylitellä ilman asianmukaisia virallisia papereita.”
”Mitä postia? Oletko sinä lukenut minun postejani?”
”Voi pukkikulta, minä olin sinun sihteerisi monta kymmentä vuotta ennen tätä niin sanottua ylennystä muorin toimeen. Minun tehtäviini on aina kuulunut sinun postiesi lukeminen. Tätä nykyä minä tosin hoidan kahden ihmisen työt ilman palkkaa.”
Pukin poskia helotti. Niinhän se olikin. Vuodet vierivät vain niin nopeasti, ja muistikuvat tuppasivat himmenemään. Paitsi jalkapallosta. Pukki muisti edelleen kristallinkirkkaasti vuoden 1966 World Cupin upean loppumittelön, jota hän oli ollut katsomassa livenä Lontoon Wembley-stadionilla. Huikean jännittävä kamppailu oli päättynyt punapaitojen voittoon: Englannin Geoff Hurst teki hattutempun, kun hän onnistui yliajalla potkaisemaan kahdesti Hans Tilkowskin taakse Länsi-Saksan maaliin. Vieläkin teki välillä mieli tuuletella sitä viimeistä maalia.
”Niin että passi?”
”Passi, henkilökortti ja viisumit.”
Pukki meni penkomaan työpöytänsä laatikoita. Pöydän pintaa peitti tasainen pölykerros. Pukin pukin pesti ei ollut mitään konttorirotan hommaa, vaan liikkuvaa työtä. Ei siinä ehtinyt pöydän ääressä nököttämään.
Jostain laatikon perältä löytyi kuin löytyikin passi. Viimeinen voimassaolopäivä oli edellisen vuosituhannen puolella.
”Sihteeri! Muori!” pukki vinkaisi. ”Mitä minä nyt teen?”
”Haet tietysti uutta passia. Ja henkilökorttia. Ja muista samalla ne viisumit.”
Pukin oli pakko vetää kalsareiden päälle virallinen vierailuasu, kammata partansa ja lähteä asioimaan.
3
Virkailija katsoi pukkia alta kulmien.
”Ymmärrättehän te, ettei passia noin vain myönnetä.”
”Mutta minun pitäisi päästä ihan kohta kiertämään maailmaa!”
”Olisitte olleet ajoissa liikkeellä. Näin joulun alla on kaikenlaisia äkkilähtöjen ottajia, ja kaikilla on passit hukassa tai vanhentuneena. Me joudumme tekemään ylitöitä, ja kotona on joulusiivoukset tekemättä, laatikot paistamatta ja piparit leipomatta.”
”Mutta minä olen joulupukki! Ei tule joulua ilman minua!”
”Se on tämä kaupallisuus, joka jyllää. Kyllä niitä lahjoja saa marketeista tai tilattua vaikka kaukomailta. Ei ole niin nöpönnuukaa.”
”Mutta jos kuitenkin se passi…”
Virkailija huokaisi. Jostain syystä kaikki ne, joiden kanssa pukki keskusteli, tuppasivat huoahtelemaan. Mitä siitä tulisi, jos pukki huokailisi syvään joka kerta, kun joku kirkassilmäinen silkohapsi kertoisi haluavansa nallen tai nuken tai junaradan. Tai nykyään ne ipanat kyllä tuppasivat toivomaan älypuhelimia, videopelejä ja interaktiivisia leluja.
”Jos matka suuntautuu vain Schengen-valtioihin, pärjää pelkällä henkilökortilla.”
”Schengen-valtioihin?” Pukki ei ollut seurannut Euroopan politiikkaa, hän oli sitä mieltä, että joulupukki-instituutio nousi päivän politiikan kärhämöinnin yläpuolelle. Nähtävästi olisi sittenkin pitänyt perehtyä asiaan edes lukion yhden yhteiskuntaopin kurssin verran.
Virkailija luetteli liudan Euroopan unionin maita. ”Lisäksi Schengen-alueeseen kuuluvat EU:n ulkopuolelta Norja, Islanti, Sveitsi ja Liechtenstein. Irlanti ja Kypros taas kuuluvat Euroopan unioniin, mutta eivät Schengen-sopimukseen. Bulgariassa ja Romaniassa passintarkastusta tehdään maarajoilla. Kulkeeko matkanne joihinkin näistä maista?”
”Kaikkiin ja vielä muuallekin. Odottavat minua käymään yhtä lailla Aasiassa, Australiassa, Afrikassa ja erityisesti Amerikassa.”
Virkailija naputteli hetken konettaan. Pukki oli melkein varma, että virkailijan silmät pyörähtivät kyllästyneesti. Pitäisi pistää tontut seuraamaan, oliko tämä tyyppi ansainnut lahjoja. Sen verran paljon oli niitä kilttejä lapsia ja aikuisia, että vähemmän kiltit voisi huoleti jättää lahjalistalta pois.
Virkailija kääntyi pukin puoleen.
”Otetaanpa sitten sormenjäljet.”
”Sormenjäljet? En minä mikään rikollinen ole!”
”Vakiokäytäntö. Rajoja ylittävät henkilöt täytyy tunnistaa aukottomasti. Otetaan varuiksi vielä iirisskannaus. Tuollaisen parran taakse voisi kätkeytyä millainen hyypiö tahansa.”
Pukki pyyhkäisi partaansa. Se oli hänen tavaramerkkinsä, vähän niin kuin Zinédine Zidanella 360-käännös. Pukki lohduttautui sillä, että jalkapallonpelaajiltakin oli otettu sormenjäljet passeihin. Toisin sanoen pukki oli tässä kohti melkein supersankari.
”Eiköhän tässä saada pikapassi kuntoon”, virkailija yrähti. ”Mutta jos matka tosiaan kulkee Ghanaan, Kiinaan tai Keniaan, on syytä hoitaa viisumiasiat kuntoon.”
”Eikö viisumeita saakaan tästä samalla?” Pukki meinasi iskeä muorin kutomat lapaset tiskiin ja päästää porot nulkkaamaan tunturiin. Ei tämä työ ollut ennen näin vaikeaksi mennyt.
4
Viisumivirkailija ei ollut yhtään ystävällisempi. Pukki päätti vinkata tontuille, että virastossa sitä vain äksyiltiin maksaville asiakkaille. Ei tulisi aattona lahjoja tällekään yrmynaamalle.
”Ja mihin maahan menossa?” virkailija ärähti.
”Sinne ja tänne”, joulupukki vastasi. ”Odottavat meikäläistä vähän joka maahan.”
”Maailmanympärimatkaajat”, virkailija älähti. ”Eivät ole ikinä viisumien kanssa ajoissa.”
”Tässähän kävi sillä lailla, että en minä ennen ole tarvinnut –”
”Viisumiton vierailija!” virkailijalla välähti. ”Tästä pitäisi ehdottomasti ilmoittaa poliisille.”
”Ei tarvitse”, pukki hätääntyi. ”Minä kävin siellä juuri. Ohjasivat tänne. Pannaan homma kuntoon, ettei tule jälkipuheita.”
”Tarvitsemme kaikkien kohdemaiden luettelon”, virkailija sähähti.
Pukki kyhnytti korvallistaan. Maantieto ja navigointi ei ollut hänen vahva lajinsa, siksi hänellä oli lahjareissuilla aina mukana navigoijatonttu, entinen huipputason suunnistaja. Ilman häntä olisi mennyt Miinan ja Mikon lahjat Niinalle ja Nikolle.
Mutta pukin vahvuus olivat jalkapallon maajoukkueet. Hän osasi veikata, että matkareitti kävisi jotakuinkin jokaisessa maassa, jossa sekä miehet että naiset pelasivat jalkapalloa kansainvälisellä tasolla. Sitten oli muutamia maita, kuten Tuvalu, Somalia ja Yemen, joissa ei vielä ollut naisten maajoukkuetta. Niihin maihin pukki päätti viedä joululahjaksi sen verran urheilupoliittista hyvää tahtoa, että naistenkin jalkapalloon pistettäisiin paukkuja. Tuskin ne joukkueet onnistuisivat panemaan kampoihin Helmareille.
”Schengen-valtioita ei varmaan tarvitse luetella?” Pukki röyhisti rintaansa, hän oli ikävuosistaan huolimatta ihan näppärä oppimaan uusia käsitteitä. ”Mutta muita maita on nokko.”
Pukki ryhtyi luettelemaan jalkapallon maajoukkueita Euroopan ulkopuolelta, ja virkailija naputteli samaa tahtia maita koneelleen. Kun pukki oli päässyt maajoukkuelistansa loppuun, virkailija nojautui taaksepäin, niin että ergonominen toimistotuoli vinkaisi.
”Suomalaisella passilla pääsee viisumitta 175 maahan”, virkailija aloitti. ”Maailmassa on 193 maata, jotka ovat Yhdistyneiden kansakuntien jäseniä.”
”Eli viisumi tarvitaan vain kahdeksaantoista maahan!” Pukki jo melkein innostui. Eihän tämä niin vaikeaa ollutkaan. Maajoukkueita oli sentään yli kaksisataa.
”Lisäksi tulevat Vatikaani ja Palestiina. Ne ovat YK:n tarkkailijamaita, jotka on tunnustanut vain osa YK:n maista.”
Pukki teki nopean päässälaskun: kaksikymmentä maata.
”Ja näiden lisäksi on Taiwan ja Kosovo, jotka on tunnustettu vain osittain.”
”Eli viisumi tarvitaan kahteenkymmeneenkahteen maahan. Selvä. Mitenkäs se hoituu?”
”Viisumia haetaan jokaisen kohdemaan lähetystöstä.”
”Jokaisen? Erikseen? Yksi kerrallaan?” Pukin polvet notkahtivat. Se ei onnistuisi ennen illan jalkapallo-ottelukimaraa. Häneltä jäisi näkemättä, miten Hradecký pitäisi nollat Bayer 04 Leverkusenin maalilla – parasta Bundesliigaa, vaikka veskarin pelipaita olikin oranssi.
”Mutta sitten on tietysti vielä ne maat, joiden kanssa viisumihelpotussopimusten soveltaminen on keskeytetty. Tällä hetkellä näitä maita ovat Venäjä, Valko-Venäjä ja Vanuatu.”
Vanuatu – aivan, se pikkuinen saari jossain Tyynellä valtamerellä, entiseltä nimeltään Uudet-Hebridit. Miesten jalkapallomaajoukkue ”The Men in Black and Gold” oli FIFA-rankingissa sijalla 162, naisten joukkue 121:s.
”Miten niiden maiden kanssa toimitaan?”
”Sovelletaan EU:n viisumisäännöstön yleisiä sääntöjä.”
Pukki huokasi. Tässä oli liian monta liikkuvaa osaa joka suuntaan. Sääli Vanuatun nuoria, sen saaren lahjakkaat pelaajat jäisivät tänä vuonna ilman paketteja.
”Toisin sanoen viisumilistalle jäävät Afganistan, Algeria, Angola, Azerbaidžan, Benin, Bhutan, Burundi, Eritrea, Gabon, Ghana, Guinea, Intia, Irak, Jemen, Kamerun, Keski-Afrikan tasavalta, Kiina, kummatkin Kongot, Kenia, Pohjois-Korea, Liberia, Libya, Mali, Mongolia, Myanmar, Norsunluurannikko, Niger, Nigeria, Pakistan, Päiväntasaajan Guinea, Ruanda, Saudi-Arabia, Somalia, Etelä-Sudan, Sudan, Syyria, Tšad, Turkmenistan ja Uzbekistan.”
Pukki ähkäisi, kopautti kyynärpäänsä pöydälle ja nojasi pään käsiinsä. Laskut eivät täsmänneet, ja haettavien viisumien määrä kasvoi kuin hanki polaarimatalapaineella. Ei kai tänä jouluna ollut ihan pakko käydä joka maassa. Huomaisivatko edes, jos muutama itsenäinen tai osin tunnustettu valtio jäisi välistä?
Virkailija vilkaisi kelloa ja nousi tiskin takana seisomaan. Päiväkahvin aika, tietysti.
”Mainittakoon vielä”, hän aloitti. ”Tullipuolen kaverimme ovat pyytäneet muistuttamaan, että kaikki tullattava tulee luetteloida ja selvittää etukäteen. Muuten joudutaan rajalla aukomaan paketit.”
Tuolinjalka pukin alla räksähti poikki.
5
”Juokse, juokse! Potkaise! Maali!”
Joulupukki singahti seisomaan ja twerkkasi voitontanssin. Hän oli aina tiennyt, että kyllä ne punapaidat osasivat hommansa hoitaa, pitäisi vain saada vähän pökköä pesään. Olivat enää kaksi maalia häviöllä.
Kovin raskasta oli tällä kertaa jalkapallon katsominen, kun joutui ihan itse hakemaan jouluherkut ja lämmittämään glögit. Mutta nyt ei voinut pyytää muoria kiikuttamaan pelieväitä tarjolle.
Puoliajalla pukki vilkaisi puhelimensa seurantaohjelmasta, missä päin reki oli menossa. Hyvin oli muorin lahjojenjakoreissu edennyt, melkein yhtä vauhdilla kuin pukin kiertue hänen parhaina päivinään.
Muori oli sihteerintaidoillaan hoitanut viisumihakemukset ja tullaukset suitsait sukkelaan, mutta yhden pienen erheen hän oli tehnyt: viisumit oli haettu muorin henkilötunnuksella. Ei siinä auttanut kuin pistää joulumuori maailmankiertueelle hoitamaan lahjojen jakelu. Onneksi muorilla oli passiasiat kunnossa, ja Korvatunturin varastoista löytyi sopiva tekoparta.
Pukki oli juuri asettunut takaisin television ääreen jännäämään toista puoliaikaa, kun puhelin kilahti. Joulumuori oli lähettänyt valokuvan. Toivottavasti ei mitään porokolaria. Koskaan ei tiennyt, oliko liikkeellä joulupukki-imitaattoreita ja millaiset pelit ja vehkeet heillä oli alla.
Pukki napautti kuvan auki. Siinä seisoi valkopartainen joulumuori mustapartaisen miehen vieressä. Ei voi olla totta! Muorin kainalossa virnisteli Mohamed Salah, maailman paras oikea laituri, Liverpoolin maalitykki, joka punaisessa paidassaan niittasi terävällä vasemmalla jalallaan palloja vastustajien verkkoon.
Toinen puoliaika vihellettiin käyntiin, mutta pukki ei nähnyt, miten sinipaidat sinkosivat pallon verkon perukoille. Hänen silmänsä kyyneltyivät, noro vierähti nenänpieltä valkoisen viiksistön kätköön.
Ensi vuonna hän hoitaisi viisumiasiat kuntoon hyvissä ajoin. Ja sillä reissulla pukki ottaisi selfien jok’ikisen punaisissa pelaavan mestarijalkapalloilijan kanssa.
© Inka Vilén 2024