Merkinnät teemasta 'sitä ja tätä'

Autoilen – toistaiseksi olen hengissä

Paljon on pielessä (eteläpohjalaisessa) autoilukulttuurissa.

Ajoin eilen perjantaina iltapäivällä ensin Orivedeltä Kuortaneelle, sitten Kuortaneelta kotiin, kuudeksi kotoa Töysään treeneihin, puolitoista tuntia myöhemmin takaisin kotiin, ja vielä iltakymmeneltä pyörähdin Töysässä noutamassa nuorison nukkumaan. Näistä ainoa turvalliselta tuntunut ajoreissu oli viimeisin (koska kukapa olisi liikenteessä Töysässä kymmenen aikaan illalla).

Päivän ajokilometrien karmaisevin tilanne tapahtui Alavuden ja Kuortaneen välimaastossa, kun ajoin rekan perässä ensimmäisenä. Suoralla tienpätkällä rekka laittoi vilkun vasemmalle ja lähti jarruttamaan. Minä myös ryhdyin hidastamaan. Vaan mitä tekee sankari, joka oli takanani ajavan auton takana? Lähtee ohittamaan kahta henkilöautoa (ja varmaan sitä rekkaakin) kuin seitsemän miestä. Onneksi autoni rinnalle kaasutettuaan kuski lopulta tajusi, että rekalla on vilkku vasempaan, väläytteli punaisia takavaloja ja kurvasi eteeni. Onneksi olen oppinut pitämään pitkät turvavälit. Onneksi rekalla ja minulla oli satasen alueella vauhtia enää alle puolet sallitusta.

Ehdin jo hetken pelätä, että joudun seuraamaan aitiopaikalta, miten auto törmää rekkaan – ja kenties pyörähtää siitä minun päälleni. Niin nopeasti tilanne tuli ja meni, etten ehtinyt miettimään, millaisia otsikoita onnettomuudesta olisi saatu illaksi Ilkan verkkosivuille. Ehdin vain ajatella, että minulla olisi parempaakin tekemistä kuin viettää tulevat viikot sairaalassa wannabe-toimintaelokuvastarojen reteiden ohitusyritysten uhrina.

***

Sain eilen turhan monta kertaa todistaa, miten liikennesääntöjä tulkitaan vapaasti sovellettavina ohjenuorina, ei kaikkien tielläliikkujien turvallisuuden takaavina yhteisinä sopimuksina.

Alavuden ja Kuortaneen välillä on lentokenttäsuora, jossa on kaksi ajokaistaa, ja lisäksi reilun kaistan verran tilaa pientareen puolella. Lentokenttäsuora on hyvä ohituspaikka, ja pyrin siellä aina tarjoamaan tilaa itseäni nopeammille kuskeille. Eilen ensimmäistä kertaa elämässäni näin, miten auton maksiminopeutta testaava kuski kiihdytti autonsa hurjaan ohitukseen – pientareen puolelta. Siinä tunsi melkein seisahtuvansa, kun musta auto viuhahti oikealta ohi. Säikähdys oli melkoinen, sillä tunnustan: tarkkailen liikennettä taustapeilistä ja vasemmasta sivupeilistä, mutta oikeaa sivupeiliä vilkuilen maantiellä ajaessani äärettömän harvoin, ellen ole ohittamassa hitaampaa liikennettä.

Illalla laittelin treenikamoja autoon Töysän nuorisoseuran pihassa, kun ohi suhahti kaksi rallikuskia. Töysän kirkonkylää halkovalla tiellä nopeusrajoitus on muistini mukaan 50 km/h ja keskustan ytimessä 40 km/h, mutta vaikka muistini pettäisi, ei nuorisoseuran kohdalla varmasti yli kuuttakymppiä saa liikennemerkkien mukaan ajaa. Nämä sankarit vetivät perä perää railakasta maantievauhtia.

Töysän keskustassa liikkuu pyöräteitä pitkin kaikenikäistä väkeä. Koskaan ei tiedä, onko joku huonojalkaisempi tai hidasliikkeisempi suojatiellä. Iltapimeällä näkyvyyskään ei ole katuvaloista huolimatta paras mahdollinen. Eikä koskaan tiedä, tuleeko vastaan viritetty mopo, josta etuvalot ovat päässeet simahtamaan. Tällaisenkin uhkarohkean maantiecrossaajan kohtasin illalla Töysän raitilla.

***

Ystävällisenä ohjeistuksena niille kuskeille, jotka uskovat olevansa kuolemattomia ja ovat vakuuttuneita, että heidän huikean hyvä ajotaitonsa pelastaa tilanteessa kuin tilanteessa ja siksi antaa oikeuden tulkita liikennesääntöjä luovasti:

Liikenteessä saattaa olla minun synnyttämiäni lapsia joko jalan, pyörällä, mopolla, autolla tai jonkin liikennevälineen kyydissä. Jokseenkin kova työ on tullut tehtyä niin synnytyksessä kuin sitä seuranneina vuosina, jotta taaperoista on saatu kasvatettua yhteiskuntakelpoisia yksilöitä. Älkää riskeeratko heidän tulevaisuuttaan.

Liikenteessä saattaa olla minun mieheni, vanhempani, sukulaiseni, kollegani, ystäväni, oppilaani – sellainen ihminen, jonka haluaisin mieluusti pitää elämässäni jatkossakin. Älkää testatko reaktiokykyänne tai mestarillisia ajotaitojanne heidän kustannuksellaan.

Liikenteessä saatan olla minä – säntillisesti nopeusrajoituksia noudattava ja siksi valtavirtaa hitaampi kuski, joka pelkää hirviä, syysliukkaita ja perässä ajavia isoja rekkoja. Älkää viitsikö kokeilla, olisiko maailma parempi paikka ilman minua.

***

Vahinkoja ja virhearviointeja sattuu meille kaikille. Olen minäkin oman osuuteni törttöillyt liikenteessä, kun huomiokyky ei ole riittänyt havainnoimaan jokaista tielläliikkujaa. Kiitos fiksujen, toiset huomioonottavien kuskien ja liikenteessäliikkujien olen selvinnyt likipiti-kohtaamisista sydän läpättäen, ontto kylmyys mahanpohjassa. Muutaman kerran oma varovaisuuteni on pelastanut toisen tielläliikkujan pahemmasta.

Lähes jokainen autoilija luulee olevansa keskivertoa parempi kuski. Ehkä me paljon ratin takana istuvat olemmekin sellaisia, mutta se edessä olevan tai vastaantulevan auton kuski saattaa olla vasta kortin saanut tai ensimmäistä kertaa itselleen uuden auton ratissa tai iän myötä hitaammin reagoiva.

Meillä on vain yksi tieverkosto eikä siellä ole omia kaistoja kokeneille kuskeille. Jos otat ratin takana riskejä, vaarassa ovat minun lapseni, perheeni ja ystäväni. Jokainen heistä on minulle korvaamaton.

Uutta vuotta 2016

Tämän oli tarkoitus olla joulukortti. Nyt on kuitenkin vierähtänyt jo viikko siitä, kun joulu oli ajankohtaisimmillaan. Aikaa ja voimia joulun valmisteluun ja joulutervehdysten lähettämiseen ei tänäkään vuonna löytynyt.

Monille ystävilleni joulu oli ihanaa aikaa ilman toivotuksianikin, mutta lukuisille tämä joulu ja ylipäänsä mennyt vuosi on ollut tavalla tai toisella raskaampi, yksinäisempi tai ylipäänsä haasteellisempi kuin menneet joulut ja vuodet.

Tämän kuvan myötä toivon, että vuosi 2016 on iloisempi ja onnellisempi vuosi kaikille ystävilleni – tätä toivomusta tuskin panevat pahakseen nekään, joille mennyt vuosi oli iloa ja onnea pullollaan.

joulukortti 2015

Joulurauhaa!

Jouluaatto – mihin tämä vuosi oikein on kadonnut?

Toivotan joulurauhaa ja levollista joulunaikaa.

joulukortti 2012

Joulun kuvakalenteri ja Mr Murphy

Joulukuu alkoi takkuisesti: ei nettiyhteyttä moneen päivään. Kun kaikki työt ovat pääosin tai kokonaan verkossa tai verkkoviestinnästä riippuvaisia, nettiyhteyden puuttuminen pistää työt ja päivät ihan sekaisin.

Sekaisin meni myös joulukalenteriprojektini: ei auta, että kuvat ovat koneella, jos niitä ei saa verkkoon. Minähän en valmista kalenteria valmiiksi etukäteen, vaan kokoan kalenteria vanhoista ja uusista kuvista kuukauden mittaan.

Kun nettiyhteys saatiin takaisin, kävin ensi töikseni päivittämässä joulukalenterin ajan tasalle. Jos enimpiä nettikatkoja ei tule, pitänisi kalenteriin tulla joka päivä uusi kuva aina tapaninpäivään saakka.

Missäkö kalenteri sijaitsee? Täällä, olkaa hyvät: www.inkavilen.fi/galleria/joulu2012/. Leppoisaa joulunodotusta!

Ei siksi että muillakin

Olin jo pitkään miettinyt, että tarvitsisin uuden kännykän. Mutta vasta kun ensin mies siirtyi android-aikaan ja jälkikasvukin perässä, alkoi kännykkäkuume toden teolla kohota. Olin kuvitellut, että kosketusnäytölliset ovat kömpelöitä käyttää, mutta kun katselin, kuinka näppärästi muut selasivat kännykän ohjelmia, pelasivat pelejä ja seikkailivat netissä, tuli olo: minäkin haluuuun!

Mutta eihän se näin mene. Periaatehan on se, että ei tarvitse saada jotain hienoa siksi, että muillakin on. Joten asiaa täytyi huolellisesti puntaroida.

Miksi tarvitsen uuden kännykän, vaikka minulla on ihan hyvä, toimiva kännykkä?

  1. Vanha pätkii puheluita. En voi puhua sisällä, koska puhelu katkeaa. Talvella se on hyvin ikävää. (Kaiken muun vielä sietää, mutta jos puhelimella ei voi puhua…)
  2. Puhelinmuistion haku ei toimi kuin alkukirjaimella. (Okei, tämänkin kanssa eläisi, jos pystyisi puhumaan ne puhelut.)
  3. Musiikkisoitin on kankea. (Kyllä, tiedän, että se on puhelin, mutta erillinen mp3-soitin on ihan turha kannettava.)
  4. Musiikkia ei kannata soittaa kaiutinten kautta; se ei kuulu mihinkään.
  5. Kännykkään käyvät vain mini-usb-plugilliset kuulokkeet. Valitettavasti kuulokkeiden liitännässä tai johdossa on jotain vikaa: ne pätkivät musiikkia.
  6. Kännykkä toteaa kovin usein usb-kuulokkeistani: “Irrota laite, se kuluttaa liikaa virtaa.” Sen jälkeen kännykkä menee jumiin ja se pitää sammuttaa ja käynnistää uudelleen.
  7. Toisinaan kännykkä sammuu itsekseen kesken musiikin kuuntelun.
  8. Kännykkä käynnistyy hitaasti – vie kauan, ennen kuin kännykkä on ladannut yhteystiedot ja musiikit.
  9. Soittolistojen tekeminen on työlästä ja kappaleiden hakeminen on hidasta. Siirtyminen kappaleesta toiseen selaamalla vie turkasen kauan.
  10. Kännykän internettoiminnot ovat surkean hitaita. Siis todella h-i-t-a-i-t-a.
  11. En voi päivittää tai lukea kännykällä toiminimen Facebook-sivuja.
  12. Voin käyttää vain yhtä Twitter-tiliä, jollen halua jatkuvasti kirjautua sisään ja ulos. Twitter-virran lukeminen ja selaaminen on surkean hidasta.
  13. Kännykän kamera on ihan käypäinen, mutta sillä otettuja kuvia ei saa siirrettyä nettiin, Facebookiin, Twitteriin tai ylipäänsä mihinkään muuta kuin siirtämällä ne ensin muistikortilta koneelle.
  14. Kalenteri on alkanut sekoilla. Se siirtää välillä merkintöjä tunnin eteenpäin, mikä on äärimmäisen ikävää, kun kännykkään on ohjelmoinut muistutuksen esimerkiksi tapaamisista tai kokouksista.
  15. S40-käyttöjärjestelmälle löytyy hyvin vähän ohjelmia, ja jos löytyy, ne toimivat kännykässä tolkuttoman hitaasti.

Miksi hyötyisin huomattavasti uudesta kännykästä (älypuhelimesta/androidista/kosketusnäytöllisestä)?
(Oletusarvona on, että edellä mainitut ongelmat ratkeavat vaihdossa.)

  1. Nopea(mpi) netti. Aina välillä liikun maailmalla, ja nettipimento ei enää ole nykypäivää.
  2. Nopea(mpi) netti myös silloin, kun liikun lähiseudulla. Nettiin voi olla asiaa vaikka ruokakauppareissulla.
  3. Appseja joka lähtöön: ei tarvitse mennä selaimen kautta Facebookiin, Twitteriin, Foursquareen, LinkedIniin, HeiaHeiaan tai ylipäänsä mihinkään lukuisista verkkopalveluista, joita käytän, vaan voi käyttää natiiviappsia.
  4. Sähköpostien seuranta. Älkää unta nähkö, että vanhalla olisi kannattanut edes yrittää.
  5. Mahdollisuus chätätä näppärästi. Gtalk on hyvä vaihtoehto yhteydenpitoon perheen kanssa (ja miksei muidenkin).
  6. Reaaliaikaiset hälyytykset tärkeimmistä palveluista. Ei tarvitse koko ajan kytätä eri palveluita.
  7. Mahdollisuus hyödyntää Evernotea muutenkin kuin näppäimistön äärellä. Jo pelkästään sen takia kannattaa vaihtaa kännykkää.

Niin että miksi oikeastaan olen odottanut näin pitkään?

Pähkäilin asiaa kuukausitolkulla, ja lopulta liki kaksi viikkoa sitten ostin puhelimen kolmessa minuutissa. Opettelua on ollut paljon, mutta nyt vastaan jo sujuvasti puhelimeen, lähetän tekstiviestin ja olen jopa onnistunut tallentamaan puhelinnumeroita. Lukuisia appseja on käytössä ja kalenteriakin olen jo päässyt siirtämään kännykän muistiin.

Hitaasti prosessi silti etenee: yhtään musiikkikappaletta en ole vielä ehtinyt kännykkään lataamaan. Musiikkisoittimen ominaisuudet ovat siis yhä testaamatta. Ehkä jo viikonloppuna…

Seuraavaksi ryhdyn tekemään listaa siitä, miksi tarvitsisin tabletin. En siis suinkaan siksi, että mä haluuuun.