Merkinnät teemasta 'sitä ja tätä'

Ei siksi että muillakin

Olin jo pitkään miettinyt, että tarvitsisin uuden kännykän. Mutta vasta kun ensin mies siirtyi android-aikaan ja jälkikasvukin perässä, alkoi kännykkäkuume toden teolla kohota. Olin kuvitellut, että kosketusnäytölliset ovat kömpelöitä käyttää, mutta kun katselin, kuinka näppärästi muut selasivat kännykän ohjelmia, pelasivat pelejä ja seikkailivat netissä, tuli olo: minäkin haluuuun!

Mutta eihän se näin mene. Periaatehan on se, että ei tarvitse saada jotain hienoa siksi, että muillakin on. Joten asiaa täytyi huolellisesti puntaroida.

Miksi tarvitsen uuden kännykän, vaikka minulla on ihan hyvä, toimiva kännykkä?

  1. Vanha pätkii puheluita. En voi puhua sisällä, koska puhelu katkeaa. Talvella se on hyvin ikävää. (Kaiken muun vielä sietää, mutta jos puhelimella ei voi puhua…)
  2. Puhelinmuistion haku ei toimi kuin alkukirjaimella. (Okei, tämänkin kanssa eläisi, jos pystyisi puhumaan ne puhelut.)
  3. Musiikkisoitin on kankea. (Kyllä, tiedän, että se on puhelin, mutta erillinen mp3-soitin on ihan turha kannettava.)
  4. Musiikkia ei kannata soittaa kaiutinten kautta; se ei kuulu mihinkään.
  5. Kännykkään käyvät vain mini-usb-plugilliset kuulokkeet. Valitettavasti kuulokkeiden liitännässä tai johdossa on jotain vikaa: ne pätkivät musiikkia.
  6. Kännykkä toteaa kovin usein usb-kuulokkeistani: “Irrota laite, se kuluttaa liikaa virtaa.” Sen jälkeen kännykkä menee jumiin ja se pitää sammuttaa ja käynnistää uudelleen.
  7. Toisinaan kännykkä sammuu itsekseen kesken musiikin kuuntelun.
  8. Kännykkä käynnistyy hitaasti – vie kauan, ennen kuin kännykkä on ladannut yhteystiedot ja musiikit.
  9. Soittolistojen tekeminen on työlästä ja kappaleiden hakeminen on hidasta. Siirtyminen kappaleesta toiseen selaamalla vie turkasen kauan.
  10. Kännykän internettoiminnot ovat surkean hitaita. Siis todella h-i-t-a-i-t-a.
  11. En voi päivittää tai lukea kännykällä toiminimen Facebook-sivuja.
  12. Voin käyttää vain yhtä Twitter-tiliä, jollen halua jatkuvasti kirjautua sisään ja ulos. Twitter-virran lukeminen ja selaaminen on surkean hidasta.
  13. Kännykän kamera on ihan käypäinen, mutta sillä otettuja kuvia ei saa siirrettyä nettiin, Facebookiin, Twitteriin tai ylipäänsä mihinkään muuta kuin siirtämällä ne ensin muistikortilta koneelle.
  14. Kalenteri on alkanut sekoilla. Se siirtää välillä merkintöjä tunnin eteenpäin, mikä on äärimmäisen ikävää, kun kännykkään on ohjelmoinut muistutuksen esimerkiksi tapaamisista tai kokouksista.
  15. S40-käyttöjärjestelmälle löytyy hyvin vähän ohjelmia, ja jos löytyy, ne toimivat kännykässä tolkuttoman hitaasti.

Miksi hyötyisin huomattavasti uudesta kännykästä (älypuhelimesta/androidista/kosketusnäytöllisestä)?
(Oletusarvona on, että edellä mainitut ongelmat ratkeavat vaihdossa.)

  1. Nopea(mpi) netti. Aina välillä liikun maailmalla, ja nettipimento ei enää ole nykypäivää.
  2. Nopea(mpi) netti myös silloin, kun liikun lähiseudulla. Nettiin voi olla asiaa vaikka ruokakauppareissulla.
  3. Appseja joka lähtöön: ei tarvitse mennä selaimen kautta Facebookiin, Twitteriin, Foursquareen, LinkedIniin, HeiaHeiaan tai ylipäänsä mihinkään lukuisista verkkopalveluista, joita käytän, vaan voi käyttää natiiviappsia.
  4. Sähköpostien seuranta. Älkää unta nähkö, että vanhalla olisi kannattanut edes yrittää.
  5. Mahdollisuus chätätä näppärästi. Gtalk on hyvä vaihtoehto yhteydenpitoon perheen kanssa (ja miksei muidenkin).
  6. Reaaliaikaiset hälyytykset tärkeimmistä palveluista. Ei tarvitse koko ajan kytätä eri palveluita.
  7. Mahdollisuus hyödyntää Evernotea muutenkin kuin näppäimistön äärellä. Jo pelkästään sen takia kannattaa vaihtaa kännykkää.

Niin että miksi oikeastaan olen odottanut näin pitkään?

Pähkäilin asiaa kuukausitolkulla, ja lopulta liki kaksi viikkoa sitten ostin puhelimen kolmessa minuutissa. Opettelua on ollut paljon, mutta nyt vastaan jo sujuvasti puhelimeen, lähetän tekstiviestin ja olen jopa onnistunut tallentamaan puhelinnumeroita. Lukuisia appseja on käytössä ja kalenteriakin olen jo päässyt siirtämään kännykän muistiin.

Hitaasti prosessi silti etenee: yhtään musiikkikappaletta en ole vielä ehtinyt kännykkään lataamaan. Musiikkisoittimen ominaisuudet ovat siis yhä testaamatta. Ehkä jo viikonloppuna…

Seuraavaksi ryhdyn tekemään listaa siitä, miksi tarvitsisin tabletin. En siis suinkaan siksi, että mä haluuuun.

Rauhallista joulua!

Tämä joulutoivotus on menneen talven lumia, kirjaimellisesti.

joulukortti 2011

Lääkitys kohdallaan sekä 23. ja 24. biisi

Tänä vuonna päätin olla fiksu ja aloittaa allergialääkityksen ajoissa – en siis vasta siinä vaiheessa, kun en enää kestä oireita, vaan ennen ensimmäisen oireen ilmaantumista, jopa ennen kuin siitepölytiedote merkkaili näitä seutuja ensimmäisilläkään palleroilla. Olo on ollut mainio koko siitepölyajan.

Läpi talven olen napannut joka aamu monivitamiinitabletin. En tiedä, onko sillä ollut vaikutusta vai liekö sattumaa vain, mutta tänä keväänä en ole kärsinyt flunssista tai muita sairasteluista. (Ja nyt iso kopkopkop lähimpään puupintaan, ettei asiantilan ääneenlausuminen saa kaikkia viruksia tekemään täsmähyökkäystä minun elimistööni.)

Taannoin lisäsin aamucocktailiini vielä magnesiumtabletin. Tapanani on ollut saada varsinkin venytellessä herkästi suonenvetoja, ja ne tuntuvat nyt talttuneen. Joko magnesium todellakin saa suonenvetoni vähenemään tai olen hyötynyt plasebo-efektistä.

Nyt tarvittaisiin enää pilleri, joka veisi väsymyksen pois. Se itsestään selvä vaihtoehto – nuku enemmän – kun tuntuu olevan minulle kovin hankala toteuttaa.

***

Kahdeskymmeneskolmas päivä: laulu, jonka haluat soivan häissäsi

Meidän häissämme ei soitettu mitään, ellei lasketa vihkitilaisuuden virttä. Mutta jos olisi soitettu, tämän laulun olisin halunnut kuulla.

Andrew Lloyd Webber: Unexpected song (YouTube-linkki)

Yksi maailman ihanimmista lauluista, mutta vaatii laulajaltaan hyvin laajan äänialan ja kyvyn tulkita laulua. Tästä on YouTubessa tuhat ja yksi versiota, mutta valtaosa on joko koloratuurisopraanoille sovitettuja tai esityksissä on oiottu melodian hurjimmat intervallit. Lopuissa sitten painotetaan sanoja minun makuuni väärin. (Jep, kranttu mikä kranttu.)

Valitsin tähän Idina Menzelin tulkinnan Andrew Lloyd Webberin 60-vuotisjuhlakonsertista. Videointi on varsin pomppiva, mutta muuten tämä esitys on niin lähellä täydellisyyttä kuin voi toivoa (ja jos se kertosäkeen eka [aaaanikspekted] olisi [an-iks’pekted], oltaisiin vielä pykälää likempänä).

I don’t know what’s going on
can’t work it out at all
What ever made you choose me
I just can’t believe my eyes
you look at me as though
you couldn’t bare to loose me

Now, no matter where I am
no matter what I do
I see your face appearing
Like an unexpected song
an unexpected song
that only we are hearing

***

Kahdeskymmenesneljäs päivä: laulu, jonka haluat soivan hautajaisissasi

Tämä on helppo valinta, mutta kappaletta ei löydy YouTubesta.

Inka Vilén (säv. ja san.): Katso niin näät

Tein laulun Rami Lahdenmäen näytelmään Oikeen on aina paree vuonna 1999. Gospel-henkinen simppeli biisi sai ideansa näytelmässä mainitusta suojelusenkelistä. Sittemmin tätä laulua on laulettu sujuvasti sekä ristiäisissä että hautajaisissa.

Katso niin näät, sua enkeli suojaa
Hän siivillään sua koskettaa
Tartuthan siis kätehen lujaa
Hän johdattaa sut kotihin taas

Viidestoista ja kuudestoista

Reissussa rähjääntynyt jaksoi eilen torkkua sohvalla ja katsoa MM-finaalin ensimmäisen ja melkein koko viimeisen erän. Siitä hetkestä, kun Suomen peli alkoi kääntyä voitolliseksi, ei ole mitään mielikuvaa, mutta lopun hurjat maalikimarat sentään näin.

Mutta ei sen paremmin mennyt Euroviisujenkaan kanssa. Katselin esitykset, uuvahdin väliaikaohjelman aikaan, ja havahduin parahiksi näkemään voittajan kukitukset ja kiitokset.

Väsymykseen vetoan ja tarjoilen nyt kerralla kaksi biisiä “30 days of music” -haasteeseen.

***

Viidestoista päivä: laulu, joka kuvaa sinua

Kolmas Nainen: Jos se ois helppoo (YouTube-linkki)

Tämä biisi sopii ikuiselle jahkailijalle. (Sinällään uskomatonta, että tätä piti miettiä tosi kauan – tämähän on ihan itsestäänselvä valinta!)

Kaikki ilman muuta silloin innostaa
kun uutta aloittaa

***

Kuudestoista päivä: laulu, jota aikoinaan rakastit, mutta nykyisin vihaat

Ei minulle käy näin. En minä kyllästy rakastamiini lauluihin. Mutta toisin päin käy usein. Niinpä minun versioni tästä teemasta on tällainen:

Laulu, josta en oikeastaan kummemmin pitänyt, mutta josta pidän nyt kovasti

Britney Spears: Toxic (YouTube-linkki)

Tämä Britneyn biisi ei kuulunut suosikkeihini, ennen kuin tein siihen viime talvena koreografian. Koreografiasta tuli oikein kiva, ja sitä myöten myös biisistä tuli kevään ykkösraita.

Finaaliviikko + kolmastoista

Jääkiekon MM-kisojen semifinaaliottelu päättyi juuri. Se olisi sitten sunnuntai-iltana finaalin paikka.

Tiistaina Suomi jatkoi lauantain Euroviisu-finaaliin. Luvassa on siis varsin jännittävä viikonloppu.

Tässä kohti on hyvä huomauttaa, että jääkiekkoa katson vain MM-kisojen aikaan, enkä ymmärrä säännöistä muuta kuin sen, että kiekko kannattaa lyödä erivärisen paidan taakse kuin itsellä on. Euroviisuista ymmärrän paljon enemmän, josko edelleen minulle on mysteeri, miksi viisujen äänestyksissä näkyy enemmän politiikka kuin musiikki.

Joka tapauksessa kumpikin viihteen laji, sekä lätkä että viisut, sopii mainiosti käsitöiden taustaksi. Lauantai-illalle ajattelin villapaitaneulomusta, sunnuntaina saatetaan liikkua paljettienkin maailmassa.

***

Kolmastoista päivä: laulu, joka on “guilty pleasure”

Tätä haastetta on tulkittu niin, että valitaan laulu, josta pitää, mutta mitä ei kehtaisi tunnustaa. Yritin kovasti keksiä sellaisia lauluja, mutta ei – minä tykkään pää pystyssä niistä hulluimmistakin biiseistä, jotka minua miellyttävät (odottakaahan huomista haastetta!).

Päädyin valitsemaan sellaista musiikkia, mistä tykkäämistä ehkä pitäisi pitää nolona. Minä nyt vain tykkään tästä.

Rick Astley: Till then (time stands still) (YouTube-linkki)

Rick Astley kuului 1980-luvulla Stock–Aitken–Waterman-trion tiimiin. SAW teki varsin toimivaa tanssimusiikkia monille artisteille, josko tietyt biisit (kuten Kylie Minoguen I should be so lucky) olivat omiaan aiheuttamaan varsin pahanlaatuista ihottumaa.

Minä pidän Rick Astleyn tummasta äänestä ja erityisesti niistä kappaleista, jotka eivät ole peruspoppista. Valitsin tähän kuitenkin parhaan Rick Astleyn SAW-biiseistä.