Merkinnät teemasta 'diabetes'

Säätöä + 25. ja 26.

Noin periaatteessa on mukavaa, että lapset kasvavat, vaikka se tarkoittaakin, että hihat jäävät lyhkäisiksi, housuista tulee capreja ja puoli vuotta vanhat kengät eivät enää mene jalkaan.

Kun lapsi on diabeetikko, kasvun myötä kasvaa myös insuliinintarve.

Minulla meni kauan sen oivaltamiseen, että korkeat sokerit eivät ole välttämättä merkki siitä, että teemme jotain väärin, vaan usein syynä korkeisiin sokereihin on se, että insuliinimäärät ovat jääneet jälkeen.

Tämä viikko on mennyt insuliineja säätäessä. Pikainsuliinin vaikutus näkyy nopeasti, joten sen kanssa pelaaminen on helppoa, mutta pitkävaikutteisen insuliinin muutokset vaativat pitempää seurantaa. Pieni lisä yön pitkävaikutteiseen insuliiniin saattaa huonolla tuurilla tuoda lapsellemme aamuyöstä hypon, joten tässä säätövaiheessa mielenrauhani kannalta on parempi, että seuraan tilannetta ja käyn mittomassa yölläkin.

Takana on neljä vähäunista yötä, mutta myös hyvä mieli: näyttää siltä, että insuliinin säätö meni putkeen. Yöt ovat menneet hyvillä sokereilla ja aamulla on päästy liikkeelle mukavista lukemista. Tämän pohjalta on hyvä lääkärin kanssa taas säätää insuliineja vastaamaan lapsen kasvua.

***

Kahdeskymmenesviides päivä: laulu, joka saa sinut nauramaan

Cole Porter: Anything goes (YouTube-linkki, laulajana John Barrowman)

Tämä laulu on musikaaliklassikko, jonka sanoitus on loistava esimerkki siitä, miten riimeillä saadaan lisättyä hauskuutta moninkertaiseksi. Sama sanoitus riimittömänä olisi melko tylsä, mutta riimillisyys laittaa kuulijan odottamaan lisää riimejä, ja jokainen nokkela riimi kasvattaa sanoituksen hauskuutta.

The world has gone mad today
And good’s bad today,
And black’s white today,
And day’s night today,
When most guys today
That women prize today
Are just silly gigolos

And though I’m not a great romancer
I know that I’m bound to answer
When you propose,
Anything goes

Muutama muu versio samaisesta laulusta (kaikki linkit YouTubeen): Ethel Merman vuonna 1979, Patty LuPone Tony Awards -palkintotilaisuudessa 1988 (valitettavan huono kuvanlaatu) ja Mitzi Gaynor elokuvassa Anything Goes 1956 (osin eri lyriikat).

Minulla oli tähän haasteeseen noin kaksikymmentä eri biisivaihtoehtoa, joten tarjoan vielä pari bonusta (kaikki YouTube-linkkejä):
Officer Krupke musikaalista West Side Story
Pentti Rasinkangas & Loiskis: Silakan ylistys
Juice Leskinen: Puhelinpylvään henkinen elämä

Aivan, jokaisessa on loistava ja riimirikas sanoitus.

***

Kahdeskymmeneskuudes päivä: laulu, jonka osaat soittaa

Jos on nuotit, kai minä soitan melkein mitä vaan – en tosin järin hyvin, koska soittoharrastus on jäänyt pahasti kaiken muun elämän jalkoihin, mutta auttavasti ja tunnistettavasti kuitenkin.

Valitsin tähän laulun, jota soitin hyvin mielelläni viulunsoittovuosinani (en tosin koskaan järin loistavasti).

Jean Sibelius: Romanssi op. 78 (YouTube-linkki)

Vieläköhän osaisin?

Uusia jippoja

Jos ei saa nukuttua, kannattaa tilanteesta ottaa kaikki hyöty irti. Olen viikolla käynyt pitkin yötä tekemässä verensokeriseurantaa, jotta olisi jotain mutua tarkempaa aineistoa diabetespolikäynnillä.

Seuranta kannatti: sen avulla nähtiin, mitä verensokeri oikeasti yöllä tekee, ja osattiin kehitellä uusia jippoja insuliinihoitoon.

***

Fakta: yksi yksittäinen tulos on vain satunnainen arvo. Kaksi tulosta kertovat jotain kehityksestä, mutta trendien ennustamiseen tarvitaan useampia lukemia.

Se, että verensokeri on pari tuntia nukkumaanmenon jälkeen esimerkiksi 8 ja aamulla herättyä 14, ei vielä kerro muuta kuin sen, että yhdeksän tunnin aikana verensokeri nousee. Ensimmäinen reaktio: yön pitkää insuliinia on liian vähän.

Mutta kun yöltä on muutama välimittaus, päästään näkemään, milloin verensokeri oikein alkaa nousta. Osoittautui, että keskellä yötä verensokeri voi olla oikein hyvä, mutta se lähtee nousuun aamulla. Tätä kutsutaan aamunkoittoilmiöksi, ja sen aiheuttaa kasvuhormonin erityksen lisääntyminen aamuyöstä. Kasvuhormoni on insuliinin vastavaikuttaja, joten mitä enemmän kasvuhormonia erittyy, sen enemmän tarvitaan insuliinia.

Sen sijaan, että olisimme lisänneet yön pitkää insuliinia, siirryimme kokeilemaan sitä, että illan pitkävaikutteinen insuliini pistetään myöhemmin, jolloin sen vaikutus kestää pidemmälle aamuun. Lähiviikkoina nähdään, auttaako muutos vai täytyykö ottaa lisää jippoja käyttöön.

Sairaspäivän riemuja

Tänään on vietetty sairaspäivää. Jälkikasvu osoittautui koulukunnottomaksi, joten aamusta raahasin läppärin olohuoneeseen. Puolityhjällä olohuoneen pöydällä on etunsa: ei tarvinnut edes isommin raivata, jotta pääsin levittäytymään uudelle reviirille.

***

Olen roikkunut päivän Facebookissa, Twitterissä ja foorumeissa, katsellut tv-sarjoja, jatkanut eilistä ompelulehtien selailua. Kutonut muutaman kerroksen villatakkia, purkanut ja korjannut yhtä palmikkoa 15 senttiä. Mittaillut kuumeita ja sokereita ja arponut insuliineja.

Pari työluonteistakin hommaa olen saanut tehtyä, mutta siinä se, päivän saldo.

Iltaa kohti omakin olo on muuttunut surkeammaksi, minkä myös kuumemittari vahvistaa. Jalat eivät kanna, ja aivotoimintakin osoittaa hyytymisen merkkejä. Taidan suosista viettää loppuillan sohvalla.

***

Mitä tästä opimme? Ei kannata pitää vapaapäiviä. Tulee kipeäksi.

Kuinka kuluu multa maanantai

Tämä maanantai on tyyppiesimerkki niistä maanantaipäivistä, joita Karvinen (engl. Garfield) ja monet muut aikamme suuret ajattelijat tarkoittavat, kun he käyttävät sanaa “maanantai” vähemmän mairittelevassa, jopa suorastaan pejoratiivisessa merkityksessä.

Aamulla en ollut ollenkaan niin rivakkana kuin olisin halunnut, ja pääsimme liikkeelle myöhässä. Suunta oli kohti Seinäjokea, sillä tänään oli diabeetikon neljännesvuosikatsauksen aika. Taivaalta satoi jotain, mikä ei ollut vettä eikä ainakaan lunta, ja se jäätyi erittäin tehokkaasti auton tuulilasiin. Ensimmäisen viiden kilometrin matkalla pysähdyin kahdesti raappaamaan tuulilasista kimmeltävää jäistä pisarakerrostumaa pois.

Kun auto alkoi lopulta lämmetä, matkanteko sujui jo vähemmillä pysähdyksillä, mutta alkuperäisestä aikataulusta reippaasti myöhässä. Aamulle suunnitellun kolmen pysähdyksen taktiikan sijaan siirryttiin yhden pysähdyksen taktiikkaan, ja osoitteeksi otettiin Eurokangas. Sieltä mukaan tarttui vain vähän niitä kankaita, mitä etsimään lähdettiin, mutta aimo kasa ihan minun värisiäni kankaita, joille varmasti löydän käyttöä…

D-polireissuun ei – vastoin päivän teemaa – sisältynyt hurjia vastoinkäymisiä ja ihmeellisiä sattumuksia. Lapsi pääsi labraan alta aikayksikön ja varsinaiset käynnitkin menivät säädetyn ohjelmakuvion mukaisesti. Ainoastaan lasku jäi saamatta, sillä laskutusohjelmaan tehdään vuoden vaihteen kunniaksi muutoksia eikä sillä tänään voinut kirjoittaa laskuja. (Ei se lasku kokonaan saamatta jää, tulee kuulemma postissa tuonnempana.)

***

Iltapäivällä jatkoimme kaupunkikierrosta pöllyävän lumen ja vienon tuiskun keskellä. Kävimme ostamassa välipalaa Anttilan alakerran kaupasta, joka oli käännetty päälaelleen. Ensimmäinen ongelma oli löytää putiikin sisäänkäynti, jonka paikka oli siirretty sitten viime näkemän toiselle puolelle kauppaa.

Evästettynä pääsimme metsästämään liikettä, jonne olin suunnitellut meneväni tutkailemaan elektronisia vempaimia. Kauppaa ei löytynyt sieltä, missä se vielä vuosi sitten oli. Soitto verkkoyhteyksien päässä olevalle taholle kertoi osoitteen, jota kohti lähdimme tarpomaan.

Siinä kävellessä löytyi sentään Epstori, jonne olin laskenut yhden pysähdyksen. Kauppakeskuksessa huomasin tekstin “Claes Ohlsson” ja mieleeni virtasivat lukuisat mielikuvat monien helmiystävien onnistuneista ostoksista samannimisissä kaupoissa. Sinne siis, tuloksena päivän onnistuneimmat heräteostokset: metallinen vasara, kumi-silikonivasara (koska entisestä on varsi irronnut) ja kuminuija ynnä kaarisaha ja liuta teriä (ei korumetallien työstämiseen, toim. huom., liian räyheitä teriä siihen tarkoitukseen).

Tarpominen kohti oletettua elektroniikkamyymälän osoitetta jatkui. Hyörii, pyörii, soittaa vielä, ihmettelee, kääntyy takaisin, katsoo vielä kaikki kyltit paluumatkalla takaisin ja toteaa, että antaa olla. Nettishoppailu ei sentään käy jalkojen päälle.

***

Kotimatka kulki kommelluksitta, mitä nyt yksi rekka oli päättänyt jämähtää yhteen liikenneympyrään ja lunta tuiversi siihen tahtiin, että kaasupoljinta sai säästellä. Kotona pikavaihto kaupunkivaatteista treenivaatteisiin, pikainen puurolautasellinen ja menoksi.

Ilta oli tämän maanantain epämaanantaimaisin osa: Saharan ja D’Orin treenit, tuloksena minuutti valmista, täsmennystä puolivalmiiseen osuuteen ja valmiiden koreografioiden hiomista esityskuntoon. Täyttä laatua!

***

Tämän maanantain maanantaimaisuuden kruunasi hypoglykemia.

Kun sokerit ovat illalla tähtitieteelliset, täytyy insuliinia antaa normaalia enemmän, mutta toisaalta insuliiniherkkyys on iltaisin sitä luokkaa, että sopivan korjausannoksen valinta on arpapeliä. Tällä kertaa annos meni yläkanttiin, joten nukkuvan lapsen sai herätellä nauttimaan hiilareita.

Mieli tekisi tartta vielä johonkin projektiin, mutta järki sanoo, että tällaisena maanantaina syntyy todennäköisesti vain maanantaikappaleita. Taidan lämmittää mukillisen glögiä, maastoutua sohvannurkkaan viltin kanssa ja viettää aivotonta laatuaikaa television kanssa. Huomenna on luvassa tehotiistai ja paljon valmista.

Ja hei, miten vastoinkäymiskylläiseltä minun maanantaini tuntuikaan, niin sentään en ole yrittänyt yhdistää junaa ja hotellia.

Hallinnassa: diabetes

Tänään vietetään maailman diabetespäivää (Word Diabetes Day). Tänä vuonna diabetespäivän teemana on “Ymmärrä ja hallitse”.

Ymmärtämiseen ja hallintaan meillä on pyritty kolmen ja puolen vuoden ajan, ja suuren osan ajasta tuntuu siltä, että ymmärrämme hoidon mekaniikan ja hallitsemme tilannetta. Tavoitteena on se, että me hallitsemme diabetesta eikä diabetes meidän elämäämme.

***

Diabetes on periaatteessa melko huomaamaton sairaus, mutta muutamat pikkuseikat paljastavat kyllä, että perheessä on ykköstyypin diabeetikko.

Verensokerimittarin liuskoilla on käsittämätön kyky päätyä ympäri taloa, samoin neulojen suojasineteillä ja neulan kärjen pienillä suojuksilla. Kaikkien edellä mainittujen pikkutarvikkeiden ainoa oikea osoite on roskakori, mutta silti niitä löytyy paikoista, joissa ei koskaan ole mitattu sokereita eikä laitettu neuloja toimintavalmiiksi.

Käytetyt neulat sen sijaan päätyvät aina keittiössä olevaan purkkiin.

***

Keittiön pöydältämme löytyy aina melkoinen valikoima diabeteksen hoitovälineitä. Siellä ovat insuliinikynät – toinen pitkävaikutteista, toinen pikainsuliinia varten – ja inskakynien kotelo sekä verensokerimittari koteloineen. Lisäksi pöydällä pyörii pari ylimääräistä lansettikynää, joilla tehdään reikä sormenpäähän, jotta saadaan pisara verta verensokerin mittausta varten.

Keittiössä on aina avattu laatikollinen neuloja, purkillinen verensokerimittarin liuskoja ja tällä hetkellä vielä lansettipaketin jämätkin. Lisäksi pöydällä makaa verensokerin omaseurantavihko, jonka välissä on pysyvästi menneiden aikojen lempparimustekynäni, jonka mekaniikka hajosi ja jonka terää ei saa enää naksautettua kynän sisälle.

***

Meille kertyy vuodessa keskimäärin 25 tyhjää neulalaatikkoa ja noin 50 tyhjää liuskapurkkia. Neulalaatikot tapaavat siirtyä minulle, sillä ne ovat juuri sopivan kokoisia myyntivalmiiksi pakattujen korvakorujen varastointia varten.

Sen sijaan liuskapurkeille emme ole keksineet mitään järkevää hyötykäyttöä. Toki liuskapurkkeihin voisi varastoida kaikenmoisia pikkutarpeita, esimerkiksi siemenhelmiä, hopealenkkejä tai paljetteja, mutta koska purkissa on jotain kemikaalia, joka pitää liuskat kuivana, en uskalla varastoida niihin mitään sellaista, joka voisi kemikaaleista kärsiä.

Jos jollakulla on käyttöä epälukuiselle määrälle hieman filmipurnukkaa pienempiä purkkeja, meiltä löytyisi heti pieni ripakopallinen.

Lisää diabeteksesta:
Diabetesliitto
Inkan kokoamat Ykköstyyppi-sivut