Merkinnät teemasta 'diabetes'

Hallinnassa: diabetes

Tänään vietetään maailman diabetespäivää (Word Diabetes Day). Tänä vuonna diabetespäivän teemana on “Ymmärrä ja hallitse”.

Ymmärtämiseen ja hallintaan meillä on pyritty kolmen ja puolen vuoden ajan, ja suuren osan ajasta tuntuu siltä, että ymmärrämme hoidon mekaniikan ja hallitsemme tilannetta. Tavoitteena on se, että me hallitsemme diabetesta eikä diabetes meidän elämäämme.

***

Diabetes on periaatteessa melko huomaamaton sairaus, mutta muutamat pikkuseikat paljastavat kyllä, että perheessä on ykköstyypin diabeetikko.

Verensokerimittarin liuskoilla on käsittämätön kyky päätyä ympäri taloa, samoin neulojen suojasineteillä ja neulan kärjen pienillä suojuksilla. Kaikkien edellä mainittujen pikkutarvikkeiden ainoa oikea osoite on roskakori, mutta silti niitä löytyy paikoista, joissa ei koskaan ole mitattu sokereita eikä laitettu neuloja toimintavalmiiksi.

Käytetyt neulat sen sijaan päätyvät aina keittiössä olevaan purkkiin.

***

Keittiön pöydältämme löytyy aina melkoinen valikoima diabeteksen hoitovälineitä. Siellä ovat insuliinikynät – toinen pitkävaikutteista, toinen pikainsuliinia varten – ja inskakynien kotelo sekä verensokerimittari koteloineen. Lisäksi pöydällä pyörii pari ylimääräistä lansettikynää, joilla tehdään reikä sormenpäähän, jotta saadaan pisara verta verensokerin mittausta varten.

Keittiössä on aina avattu laatikollinen neuloja, purkillinen verensokerimittarin liuskoja ja tällä hetkellä vielä lansettipaketin jämätkin. Lisäksi pöydällä makaa verensokerin omaseurantavihko, jonka välissä on pysyvästi menneiden aikojen lempparimustekynäni, jonka mekaniikka hajosi ja jonka terää ei saa enää naksautettua kynän sisälle.

***

Meille kertyy vuodessa keskimäärin 25 tyhjää neulalaatikkoa ja noin 50 tyhjää liuskapurkkia. Neulalaatikot tapaavat siirtyä minulle, sillä ne ovat juuri sopivan kokoisia myyntivalmiiksi pakattujen korvakorujen varastointia varten.

Sen sijaan liuskapurkeille emme ole keksineet mitään järkevää hyötykäyttöä. Toki liuskapurkkeihin voisi varastoida kaikenmoisia pikkutarpeita, esimerkiksi siemenhelmiä, hopealenkkejä tai paljetteja, mutta koska purkissa on jotain kemikaalia, joka pitää liuskat kuivana, en uskalla varastoida niihin mitään sellaista, joka voisi kemikaaleista kärsiä.

Jos jollakulla on käyttöä epälukuiselle määrälle hieman filmipurnukkaa pienempiä purkkeja, meiltä löytyisi heti pieni ripakopallinen.

Lisää diabeteksesta:
Diabetesliitto
Inkan kokoamat Ykköstyyppi-sivut

Rokotuksen aika

Tänään julkaistiin paikallislehdessä syksyn influenssarokotusten aikataulut.

Diabeetikot kuuluvat riskiryhmään, jolle rokotus tulee joka syksy. En muista, oivalsinko tätä vielä ensimmäisenä syksynä diabeteksen toteamisen jälkeen, mutta jossain vaiheessa naksahti, että lehtijutuissa mainittu “diabeetikko” tarkoittaa siis oikeasti myös ykköstyyppiläisiä. Kovin useinhan julkisuudessa puhutaan diabeetikoista, mutta tarkoitetaan vain kakkostyypin diabeetikoita.

Tähän mennessä influenssarokotusta ei ole tullut otettua, koska lääkärien mukaan influenssat ovat olleet lieviä. Tänä talvena tilanne saattaa hyvinkin olla toisenmoinen.

***

Hetki meni senkin asian tajuamisessa, että tänä syksynä piikitetään influenssan nimissä kahteen kertaan: on kausi-influenssarokote ja sikainfluenssarokote, josta puhutaan pandemiarokotuksena. Riskiryhmään kuuluville annetaan molemmat, mutta sikainfluenssan riskiryhmään kuuluvat saavat vain H1N1-rokotteen – kaikki kouluikäiset kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään.

Nyt on siis päivämäärä diabeetikon influenssarokotuksille vajaan kolmen viikon päähän. Eivätköhän koulusta päin tarkemmin ilmoittele, miten terveet koululaiset rokotetaan. Ainoastaan me aikuiset jäämme siis tämän rokotuksen ulkopuolelle.

***

Parhaillaan puoli perhettä niistää ja niiskuttaa ja valittelee kurkkukipua. Oletettavasti siis tavallinen flunssa on käymässä kimppuumme.

Koska käpälieni ulottuvilla ei ole mitään umpipuuta, on parempi olla sanomatta ääneen, että oma oloni ei ole toistaiseksi hassumpi.

Glögikauden avaus

Mitä myöhemmin maailma muistaa, että joulu tulee tänäkin vuonna, sen parempi. Joululauluja ei saa soittaa ennen ensimmäistä adventtia, joulumainosten myllytys lokakuun lopulla saa minut näkemään punaista (ja ei, se ei ole joulunpunainen). Mitä pitempi jouluhössötys, sen isompi stressi. Ei minulle, kiitos.

Silti olen iloinen, että muutamat joulunajan sesonkituotteet saapuvat hyllyille jo lokakuussa. Otetaan esimerkiksi glögi.

Minä rakastan hyvää glögiä, ja jälkikasvu on myös tykästynyt kanelin ja kardemumman makuun. Glögi kuuluu pimeisiin iltoihin, kynttilän valoon, villasukkien seuraan.

Juuri eilettäin lasten kanssa puhuttiin, että nytpä voisi juoda glögiä. Itsetehtyähän voi tehdä vaikka keskellä heinäkuuta, mutta omatekemä ei ole glögeissä aina parasta. Oman glögin maku riippuu kovin paljon käytetystä mehusta. Esimerkiksi mustaherukkamehu on todettu ihan liian voimakkaaksi, sen maku tuppaa peittämään glögimausteet. Hakusassa on vähähiilarinen mehu, jonka maku paranee glögimausteiden kanssa kiehautettuna. (Testiin on menossa VipMix sekamehutiiviste, hiilareita valmiissa juomassa 3,3 hh/1 dl.)

Tänään löytyi kaupan hyllyltä glögiä. Ostin purkin Valion sokeroimatonta glögiä (3 hh/1 dl) ja toisen purkin kirsikalla rommilla maustettua Hehku-juomaa, jossa hiilareita on normaalin mehun verran eli 12 hh/1 dl.

Nyt on glögikausi avattu: mukillinen glögiä, kynttilän valoa ja villasukat.

***

Se toinen joulun sesonkisapuska, jota kieli pitkällä meidän perheessä odotetaan, on rosolli. Kun Atrian rosolli saapuu isoissa rasioissa salaattihyllyyn, meille ostetaan sitä heti kaksi rasiaa, jotka syödään raejuuston kanssa ensimmäisenä päivänä. Sitten tahti vähän tasaantuu.

Kolmas joulun melkein-sesonkituote, jota odotan, on kynttilät. Kynttilävalikoima paranee huomattavasti, kun joulu lähenee; esimerkiksi kelluvat kynttilät saapuvat taas hyllyihin.

Onneksi on vielä viimetalvisia varastoja jäljellä – nyt kun sitä glögiäkin saa.

Punaista puuroa

Nyt kun lapsen diabetesta on takana kolme ja puoli vuotta, suurin osa arkisista asioista sujuu ilman suurempaa ihmettelyä.

Eniten päänvaivaa, yhä, aiheuttaa ruoka. Perussapuskojen hiilarimäärät ovat takaraivossa, ja useimpien ruokien vaikutus verensokereihin tiedetään. Helppoahan tämä olisi, jos verensokerit käyttäytyisivät suorassa suhteessa hiilihydraatteihin, mutta valitettavasti niin ei ole. Jotkut hiilarit nostavat nopeasti, jotkut hitaasti, jotkut viiveellä. Jotkut tulevat alas romahtamalla, jotkut tasaista tahtia, jotkut eivät laske millään. Ja niin edelleen.

Ja jotkut sapuskat, joiden hiilihydraatteja ei teoriassa tarvitsisi diabetesohjeiden mukaan laskea, vaikuttavat silti. Esimerkiksi vihannekset ja salaatit sellaisina määrinä, mitä meillä tulee syötyä, kyllä näkyvät sokereissa. Mutta paljonko laskisi hiilihydraattimääräksi, jos lapsi syö neljä isoa lautasellista salaattia, jossa on jäävuorisalaattia, kurkkua ja tomaattia, lisänä raejuustoa tai juustoa ja päällä vähän vähähiilarista salaatinkastiketta?

***

Hankalimpia arvioitavia ovat puurot ja muut mössöisät ruokalajit, joissa on paljon vettä. Yleensä punnitsemme hankalat sapuskat ja laskemme hiilihydraatit painon mukaan, mutta jos vettä on paljon, puntarista ei ole mitään iloa.

Tänään tein ensimmäisen kerran tälle talvea vispipuuroa puolukoista. Alitajunta tarjoaa nimeä lappapuuro. Kuten yleensä ensimmäistä kauden mannaryynipuuroannosta tehdessä, nytkin ryynejä tuli laitettua liian vähän ja puolukkaa ehkä liian paljon. Sopivaa sokerin määrää en kuollaksenikaan muistanut.

Lopputulos: hyvin juokseva puuro, joka oli tummanpunaista ja kirpeää. Osaltaan lopputulokseen varmaan vaikutti se, että käytin kauramannasuurimoita, niiden kanssa puurosta ei niin helposti saa kaunista vaaleanpunaista.

Kun lisäsimme keinomakeutusainetta, maku oli sentään juuri passeli. Mutta hiilarimäärät? Miten arvioida puuroa, jossa on ohjeisiin nähden liikaa vettä ja vähemmän sokeria? Arvio heitettiin näppituntumalla ja insuliinit pistettiin samalla tarkkuusasteella. Pari tuntia syömisen jälkeen sokerit olivat 14,5.

Taitaa olla tarpeen tarkentaa mittayksiköitä.

Väsy kroppa

Lauantaina oli yrittäjän päivä, joka kuulemma on tulossa kalenteriin merkittäväksi teemapäiväksikin. Piti kirjoittamani siitä jotain älykästä, mutta en sitten jaksanut. Veto oli poissa.

***

Lauantaina olivat myös koululaisten urheilukisat. Kunnallisissa kisoissa kisasivat kaikki ala-asteen ja yläasteen oppilaat. Minun roolinani oli olla huoltojoukkoina sekä valokuvaajana. Kuljin siis painavan repun kanssa, painava kameralaukku olallani, villapaita päälläni (sillä aamulla kisoihin lähtiessä oli koleaa).

Huoltojoukkojen tärkeys näkyi viimeistään siinä kohti, kun diabeetikko havaitsi sokereita mitatessaan olevansa hypoilla, ja vielä oli pitkän matkan juoksu jäljellä. Siinä saikin hetken ihmetellä, millä sokerit nostetaan turvalliselle tasolle niin, että lapsi jaksaa vielä juostakin. Päädyimme pikanostatukseen siripirillä ja lakritsalla, juoksua varten tankattiin vielä myslipatukkaa – ja makkara. Jälkimmäinen ei kuulunut minun ravintosuunnitelmaani, mutta kun lapsi sitä hiniöitsi, arvelin, että se saattaisi itse asiassa olla hyväkin pitämään sokereita kohtuullisella tasolla juoksun ajan – ainakin rasvaa olisi sen verran, että hiilihydraattien imeytyminen vähän rauhoittuisi.

Eräs äiti seurasi vieressä minun hiilarilaskelmiani ja tankkausoperaatiotani. Hän tuli ääneen arvelleeksi, että joko tässä vaiheessa on noin tarkkaa ruokavalion kanssa. Vasta silloin tajusin, miltä minun hiilarilaskentani ja kellontarkkailuni saattaa ulkopuolisen silmiin vaikuttaa.

Selitin, että yritän saada diabeetikolle turvallisia sokeriarvoja pitkään juoksuun, ja kumpainenkin meistä huokaisi helpotuksesta – minä siksi, että en ole sellainen äiti, joka nipottaa lapsen ruokavaliosta mitallinkiilto silmissään. Omassa kunnianhimossa on riittävästi tekemistä, ei siihen enää tarvita ulkopuolista painostusta. Kunhan tulee turvallisesti maaliin saakka.

***

Viikonlopun kruunasivat kaksi tanssikurssia: Lauantaina pidin polttarikurssin naisjoukolle, tanssimme Shakiraa. Sunnuntaina oli vuorossa tutustumistunti, joka järjestettiin osana Naisvoimistelijoiden teemapäivää. Sali oli täynnä eri-ikäisiä naisia, jotka saivat vajaan tunnin paketin itämaista tanssia.

Kurssien pitäminen oli todella hauskaa, mutta lepopäivien puute on tuntunut kropassa. Talven mittaan saa olla tarkkana, että työiltojen vastineeksi tulee myös vapaapäiviä ja kehonhuoltoa.