Merkinnät teemasta 'akvaario'

Oi orkidea!

Vastustamaton hinku, ihan vastustamaton. Eksyin netissä useammallekin sivustolle, jossa esiteltiin orkideoja.

Parikymmentä vuotta sitten rakastuin orkideoihin, tropiikin kämmeköihin. Suosikkejani olivat suuret cymbidiumit ja cattleyat. Sittemmin orkideat ovat yleistyneet Suomessa, ja nykyisin kukkakaupasta voi ottaa mukaansa vaikkapa Phalaenopsis-perhosorkidean tai vaativammankin lajikkeen.

***

En ole koskaan ollut viherpeukalo: huonekasvit eivät minulla tahdo pysyä hengissä. Yhden kultaköynnöksen sain pysymään hengissä useamman vuoden, ja jälkikasvu on onnistunut rönsyliljan kastelussa kohtuullisen hyvin. Viime joululta on vielä hengissä yksi tulilatva ja kitukasvuinen joulukaktus. Muuten minulla on loistava kyky saada jopa kaktukset kuolemaan.

Olen joskus aiemminkin maininnut, että ainoat vihreät, joita en unohda kastella, löytyvät akvaariosta.

***

Luin kirjastossa Esko Puupposen Suurta orkideakirjaa, ja totesin, että olisi varmaan parempi pitää pää kylmänä ja orkideat kukkakaupassa. Helpoimmatkin orkideat tuntuvat vaativan omistautumista, jotta ne saisi kukoistamaan. Rohkenen epäillä, onko minusta omistautumaan orkideoille, kun viimejouluinen Gaultheria procumbens -raukkakaan ei tätä joulua nähnyt.

Toisaalta, voiko mikään olla näin kaunista?

Sarjatyötä

Teen mielelläni hommia sarjatöinä. Kun käännän aivoni jollekin tajuudelle, on helppo urakoida samaa asiaa vähän pitempäänkin.

Laskin toiminimen alv-tilityksen. Samalla vaivalla syntyi sekä syyskuu, joka nyt piti tilittää, että lokakuu, sekin kuu kun on jo paketissa.

Olen viettänyt tämän päivän harventaen akvaarioita. En ole koko syksynä ehtinyt enkä jaksanut trimmailla akvaariokasveja, ja innokkaimmat kasvajat olivat venyttäneet mittaa niin paljon, että valoa ei tahtonut riittää pohjakasveille. Yhden akvaarion kasvien nyppiminen jäi ensi viikon urakaksi, mutta muuten kaikki kasvit on nyt palautettu ruotuun.

Eilinen oli korvakorupäivä. Päivän saldona oli yhden korvisparin viimeistely ynnä kuusi paria uudenlaisia korvakoruja (ja yhden korusetin täydennys rannekorulla ja yhden kaulakorun työstäminen rannekorun pariksi ja sen sellaista, mutta niitä ei lasketa, koska ne eivät ole korvakoruja).

Alkuviikosta sarjatyö jatkuu. Ainakin kahta, kolmea korvakorumallia olisi tarkoitus pyöräyttää kohtuullinen erä myyntiin, seuraavan Ishtarin valmistelu-urakat pistän vauhtiin ja talven uudet koreografiat ovat taas työstökierroksella.

Neilikasta, kanelista, inkivääristä… (23. luukku)

On asioita, jotka haluan tehdä itse, olivat sitten kuinka hankalia tahansa. Yksi niistä on piparitaikina: keitän mausteita sokerin, siirapin ja rasvan kanssa, sekoitan soodan jauhoihin ja ravistelen jauhot hiljalleen ruskeaan massaan. Leivon hyvin harvoin enkä jouluksi mitään muuta kuin pipareita, mutta piparitaikinan tekemisestä pidän kovasti.

Kanelia, inkivääriä, kardemummaa ja neilikkaa, niistä syntyy joulu.

Väki lähti kuusenhakuun, taikina on tekeytymässä jääkaapissa, josko illalla olisi piparinpaiston aika. Taidan nyt pistää proosallisesti pyykkikoneen pyörimään, vaihtaa sukaravuille vedet ja uittaa pari päivää sangossa odotelleet kasvit alunassa, jotta saan ne altaisiin ennen joulua.

***

Monissa blogeissa on toivoteltu hyvää joulua jo pitkin viikkoa. Vaikka aionkin vielä huomenissa kirjoittaa muutaman rivin sekä tänne että Ishtar-blogiin, uskoisin, että lukijakunta on jo pikkuhiljaa siirtymässä tietokoneiden äärestä kinkunpaistoon, puuronkeittoon ja glöginmaisteluun.

Tässä siis joulutoivotukseni, kerrankin kuvan kera.

Joulukortti2007

(Laiskuri tunnustaa: tämä on suoraan pienennetty laitos tämän vuoden paperikuviksi tehdyistä joulukorteista, ja vielä häjysti pienennetystä versiosta selainasetuksilla blogiinmahtuvaksi pienennetty. Parannan tapani ensi vuonna…)

Melkein lajiakvaario (19. luukku)

Lapset halusivat omaan akvaarioonsa juuri niitä kaloja, joita minä en olisi halunnut. Kärsivällisesti hoin itselleni, että nyt tehdään lasten akvaariota, jolloin kalaston olisi paikallaan olla jälkikasvulle mieleinen. Silti pelkkä ajatus neontetroista tuntui… no, minusta kalan ei kuuluu hohtaa mainosvalojen tapaan.

Kun aikani olin neontetroihin asennoitunut, olin jo ehtinyt taipumaan sille kannalle, että kolmikymmenpäinen neontetraparvi ei ehkä ole pahin mahdollinen vaihtoehto. Siinä vaiheessa jälkikasvu oli jo keksinyt uudet suosikit: punapäätetran ja musta-aavetetran.

128-litraiseen ei mahdottomasti kaloja mahdu, ja jo entuudestaan altaaseen oli tulossa asukiksi meidän ensimmäinen partiksemme, joten kalastonahmuntaa täytyi sopivasti rajoittaa. Enemmän tai vähemmän demokraattisella metodilla päädyttiin hankkimaan parvi punapäätetroja (Hemigrammus bleheri), lauma piikkisilmiä (sekä ruskopiikkisilmää Pangio pangia että siaminpiikkisilmää Pangio myersi) ja yksi korupleko (Peckoltia sp.). Viimeksimainittu on muuten tähänastisista kalahankinnoistamme kallein yksittäinen kala.

Kävin noutamassa kalat tänään uuteen kotiin. Parhaillaan seurakunta kotiutuu karanteenialtaaseemme, sillä 128-litrainen on vielä kypsymässä. Uskoisin, että ennen joulua nitriitti on nollassa, joten pikapuoliin edessä on haasteellinen operaatio: koko konkkaronkka pitää saada kalastettua karanteenista isompaan altaaseen.

Käytännössä lasten altaasta tuli melkein lajiakvaario: keskivedessä asuvat punapäätetrat, pohjalla mönkivät piikkisilmät. Nyt kun olen hetken aikaa ehtinyt piikkisilmiä tihrustamaan, olen tullut siihen tulokseen, että ovat oikein symppiksiä ja somia vipeltäjiä. Punapäätetra on itse asiassa oikein kaunis kala, erityisesti pyrstön kuviointi on komea.

Vaikka kalaston valitsivat lapset, on mukava huomata, että se on myös äidille mieleen.

Kaksi mittaa (17. luukku)

On vain kahden mittaisia akvaariokasveja: karsimisen jäljiltä liian lyhyitä sekä liian pitkiksi kasvaneita. Se sopiva mitta on hyvin hetkellinen, harvinainen olotila. Silloin tulee mieleen hakea kamera ja filmata, mutta operaatio lykkääntyy, kunnes onkin taas karsinnan aika.

Olen lykännyt loistobarbiakvaarion harvennusta niin kauan, että harvennettavaa toden totta oli. Liuskavesitähdikki (Hygrophila difformis) ja intianvesitähdikki (Hygrophila polysperma) olivat villiintyneet aivan hurjiksi, ja niitä lähti akvaariosta yhteensä iso sangollinen. Muita kasvien roippeita perkasin vielä puoli sangollista. Akvaariosta löytyi ihmeellisiä asioita: kaloja. Taitavat olla kummastuneita, kun on taas uintitilaa, eikä tarvitse puikkelehtia tiheissä kasvirykelmissä.

***

Ostin aikoinaan liuskavesitähdikin 124-litraiseen akvaarioomme. Se kasvoi aina akvaarion tukkoon, tankki oli sille aivan liian matala. Ei näytä tämä 50 senttiä korkea allaskaan olevan sille riittävän suuri: karsin neljä reilusti allasta korkeampaa oksaa pois. Seuraavaksi olisi tarkoitus sisustaa lasten akvaario, eikä sinne taatusti liuskavesitähdikkiä laiteta. Maailmassa on monta kauniimpaakin kasvia.

Ja yksi niistä tulee postissa tällä viikolla, nimittäin kurttumelalehti, Cryptocoryne crispatula var. balansae, sikäli mikäli myyjän kasvituntemus on kohdallaan. Sitä kasvia olen loistobarbialtaaseen metsästänyt yli puoli vuotta. Ei ole hätäisen hommaa tämä akvaariosisustus.