Merkinnät teemasta 'peilissä'

Kynnet + yhdeksäs biisi

En ole oikein pitkien kynsien ihminen. Kun kynsien mitta ylittää tietyn rajan, esimerkiksi näppäimistön naputtelu muuttuu hankalaksi.

Nyt oli taas saavutettu se raja. Kynnet näyttivät oikein komeilta, lakattuna siis, mutta niillä ei pystynyt enää tekemään oikein mitään. Oli siis aika käyttää saksia.

Samalla vaihtui kynsilakkojen väritys tummista talviväreistä heleisiin kesäväreihin. Heti tuntuu kesältä, kun sormenkynsissä hehkuu pinkki.

Sääntö: mitä paremmalta kynnet näyttävät, sen epäkäytännöllisemmät ne ovat. Tuntuu pätevän moneen muuhunkin asiaan elämässä.

***

Yhdeksäs päivä: laulu, johon voit tanssia

Tämän päivän tehtävänanto ei kelvannut minulle sellaisenaan. Minähän opetan työkseni tanssia, joten tanssittavia biisejä on maailma pullollaan. Pääasiassa tanssin työn puolesta arabimusiikkiin, jonkin verran länsimaiseenkin. Päätin muokata tämän päivän haasteen muotoon

epätyypillinen laulu, johon olet tehnyt koreografian
(suokaa anteeksi kankea muotoilu)

Bitter:Sweet: The bomb (YouTube-linkki)

Tähän kappaleeseen tein koreografian esiintyvälle disco oriental -ryhmälleni D’Orille. Tämähän ei ole discoa eikä orientalia nähnytkään, mutta tanssista tuli mainio!

Read my lips

Lakatut varpaankynnet

Lauantaina on tanssikeikka Tampereella. Tarkoitus on tanssia andalusialaista likimain paljain jaloin, ainoastaan päkiänalustossut käpälissä. On siis syytä siistiä myös varpaiden kynnet.

Varpaankynsien lakkaus kuluu ja rapautuu paljon hitaammin kuin sormien – olletikin että varpaat hinkkautuvat jatkuvasti sukissa ja tanssitossuissa. Edellinen lakkaus oli jo mennyt aika eksoottisen näköiseksi ja kynnet kasvaneet ylipitkiksi, joten tänään oli juuri sopiva aika lakata varpaankynnet.

Kynsilakan poisto varpaankynsistä rohmaisee lakat myös sormista. Vanha lakka oli kyllä jo enemmän tai vähemmän lohkeillut, ja kynnet ovat nyt (lauantain esiintymistä ennakoiden) normaalia pidemmät. Ilman lakkaa olisivat todennäköisesti tohjona jo puolessa välissä viikkoa. Perjantaina on kunnollisen esiintymislakkauksen vuoro, nyt tarvittiin vain pikainen laitto.

***

Olen viime aikoina kokeillut useamman erivärisen lakan yhdistämistä päällekkäin. Tänään varpaisiin laitoin kirkasta punaista ja sen päälle viininpunaista kimaltavaa lakkaa ohuen kerroksen. Lopputulos oli sangen hauska: punaisen kirkkaus taittui tummemmaksi, mutta lopputulos on silti selvästi punainen.

Sormiin kokeilin vastaavaa mutta tummemmilla väreillä. Alle kirkasta mattapunaista, joka yksinään on aika tylsän näköinen, ja päälle peittävä kerros hyvin tummaa viininpunaista. Nämä ovat ihan pikkujoulukynnet!

Värikkäällä kynsilakalla marraskuun harmautta vastaan?

Murphyn kynnet

Kynsien lakkaaminen on hankalaa puuhaa. Kun lakkaa kymmenen kynttä, voi olla ihan varma, että ainakin yksi menee rutulleen, vaikka kuinka antaisi lakkojen kuivahtaa kerrosten välillä.

Niin nytkin. Illan operaationa oli leikata ylipitkät varpaankynnet ja käsitellä liuskoittuneet sormenkynnet ja pistää kevyt, olematon lakka jokaiseen kahteenkymmeneen kynteen. Ei siis tällä kertaa mitään kimallehärpätyksiä, kuten yleensä. Tai no, kimalteleehan nämäkin lakat, mutta silleen miedosti vaan.

Ehkä se, että tarkoitus oli tehdä nopea välilakkaus, jolla mennään vain syysloma, oli syynä siihen, että kynsistä tuli ihan hyvät. Siis kaikista paitsi yhdestä, joka meni kahteen kertaan ruttuun ja näyttää paikkauslakkauksien ansiosta vanhan roosan väriseltä kimaltelevalta rusinalta.

Tämä on kyllä jonkinsortin identiteettikriisin paikka, kun kynsilakka on näin olemattoman väristä. Kesän pinkit alkavat nyt siirtyä varastoon, mutta talven tummat punaiset ja viininpunaiset tuntuvat vielä vähän tummilta. Ehkä olisi paikallaan viettää hopeanharmaata kautta.

Saksittu

Lapseni on jo pari kuukautta kysellyt, koska on taas hiustenleikkuun aika. Kaiken kiireen keskellä se on lykkääntynyt ja lykkääntynyt, minun hiukseni kun eivät kasva ulos leikkauksestaan. Tälle päivää sovin lopulta hovikampaajani kanssa ajan minulle ja jälkikasvulle.

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi jotkut nauttivat kampaajalla käynnistä. Minusta on epämukavaa, että joku muu kampaa hiuksiani, ja vielä inhottavampi on tunne siitä, että takanani on joku, jolla on sakset kädessään.

Hovikampaajani tietää jo, miten kuvio menee. Minä ilmoitan, että hiuksista saa ottaa pois sen verran kuin on ihan pakko. Inahdan joka kerta, kun kampa tökkää hiuksiini. Muistan valittaa säännöllisesti, ettei hiustenleikkuu ole kivaa. Pidän pitkiä monologeja siitä, miten hiuksia tuntuu lähtevän enemmän kuin olisi kohtuullista.

Kun hiukset on leikattu, latvat tuntuvat ihanilta: pehmeiltä, tasaisilta. Ja lyhyiltä. Kun kietaisen hiukset hiuslenkin sisälle, ne loppuvat kesken. Poissa on ainakin neljä senttiä hiuksia. Minun hiuksiani.

Sovittiin kampaajan kanssa, että ensi vuoden puolella taas.

Kesäparta

Heräsin aamulla kesken painajaisen. Unessa hiukseni oli leikattu ensin puolipitkiksi, mutta painajaisen edetessä ne lyhenivät polkkatukaksi. Juuri ennen heräämistäni minulle saksitettiin otsatukkaa, joka lyheni lyhenemistään…

Piti heti herättyä vilkaista peiliin. Hiukset olivat onneksi entisellään, mutta totesin, että muu karvankasvu on kesäkuussa riistäytynyt käsistä.

***

Siinä kulmakarvoja nyppiessäni pohdiskelin elämän epätasa-arvoisuutta. Kesäparta (miehellä, toim. huom.) istuu tyyliin, mutta naisella sänkimitasta uloskasvanut säärikarvoitus ei ole ollenkaan yhtä arvostettua.

Epätasa-arvoa lisää sekin tosiseikka, että naisen säärissä on paljon enemmän pinta-alaa kuin yhdessä leuassa. Lisäksi säären taka-osat sijoittuvat harmillisesti jalan takaosaan, jonne näkee vain jooga-asennoissa.

Ihokarvat käyttäytyvät samalla lailla kuin ylimittaiseksi kasvanut pihanurmi. Kun ruohonleikkurin terä on pilkkonut ruohonvarret mataliksi, ei kulu pitkäkään tovi, kun vaakatasoon kääntyneet heinät nousevat jälleen pystyyn. Yhtä lailla hyvinajelluista sääristä löytyy varttitunnin päästä vielä koko joukko itsepäisiä haja-asukkaita, ja huolellisesti nypityistä kulmista löytyy peiliin vilkaistessa muutama tiukasti ihoon tarrautunut kulmakarva.

Taidan lähiaikoina välttää peiliin katsomista.