Merkinnät teemasta 'liikkeelle'

Katkoja

Takana tolkuton talvi. (Tiedostan vaipuneeni syvään blogikoomaan kuluneen vuoden aikana, mutta ehkä – ehkä – tekstintuottokyky ja -aika vielä palautuvat.)

Eilen oli vetämäni työpaikkaryhmän kevätkauden viimeinen Rumbita® Fuerte -tunti. Naiset ovat hikoilleet syksystä asti ja varsin innokkaasti vielä loppukeväänkin, vaikka aurinko onkin houkutellut pihapuuhiin.

(Tähän kohti on pakko lisätä sulkuhuomautus: kyllä miehetkin fuertetunneilla tietäisivät tehneensä töitä, ei meillä diskriminoida.)

Jokin huono sähkökatkokarma meillä on nyt loppukeväästä ollut. Toukokuun puolivälissä vedettiin puolet fuertesta ilman sähköjä ja sitä myöten ilman musiikkiakin, ja sama toistui eilen. Pisti miettimään, että hyödyksi olisi ensinnäkin kännykkä, jossa on toimiva musiikkisoitin + sen verran tehoa, että pienessä salissa kuulisi musiikin, ja sitä myöten kännykässä fuerteohjelma soittolistana.

Onneksi sähköt saatiin takaisin ja puolet tunnista pystyttiin vetämään antaumuksella, hiki helmeillen.

***

Koolla ei kuulemma ole väliä, mutta nämä naiset esittivät kiitoksensa kuluneesta kaudesta varsin kookkaalla kukkapuketilla. Ja mitä sieltä paljastuikaan?

Phalaenopsis

Ei ole mikään salaisuus, että minä rakastan orkideoja. Yhtä julkista tietoa lienee sekin, että saan ne harvoin uudelleen kukkimaan järin runsaana. Kesän korvalla yksi Phalaenopsis ilahdutti minua viis veisaamalla hoidon laiminlyönnistä. (Aivan, en ole laiminlyönyt pelkästään blogiani.)

Phalaenopsis

Huollettu + yhdestoista

Tänään oli jälleen tanssibalanssitunnin aika. Käytiin läpi kroppaa varpaista ylöspäin ja taas takaisin: liikkuvuutta, tasapainoa, vahvistusta, venytystä. Uskomatonta, mitä 100 minuuttia kehonhuoltoa tekee kropalle.

Periaatteessa tunnin kesto on 75 minuuttia, mutta koska meillä ei ollut kiire mihinkään, jäimme venyttelemään ekstraa. (Joo, se vähän venähti.) Taktisesti sijoitan tanssibalanssin aina opetuskartassani illan viimeiseksi, jotta sen jälkeen ei enää tarvitse pistää kroppaa isosti työhön, ja toisaalta saa jäädä nauttimaan venytyksistä, jos on sellainen päivä, että ne tuntuvat hyviltä.

Tanssibalanssin jälkeen olo on aina loistava. Kroppa olevinansa venyy monta senttiä, jokainen ruumiinosa asettuu kauniisti omalle paikalleen ja lihakset tekevät yhteistyötä sulassa sovussa. Pääkin on saanut levätä (opettajan lisäksi varmasti myös oppilailla), kun tunnilla tahti on rauhallinen, toistoja riittävästi eikä vaativia liikeyhdistelmiä muistettavaksi.

Mutta ei niin hyvää tanssibalanssituntia, etteikö vielä voisi venytellä vähän ekstraa. Vielä voisin jatkaa iltayötä lattiatasosta jumppa-alustan ja pilatespallon kanssa, virikkeeksi jakso Greyn anatomiaa. (Jep, venyttelyynkin voi jäädä koukkuun.)

***
Yhdestoista päivä: laulu suosikkibändiltä

Kolmas Nainen: Syksy rannalla (YouTube-linkki)

Kolmas Nainen. Tarvitseeko tätä selittää? Se oli rakkautta ensi kuulemalta. Pauli Hanhiniemen sanoitukset vievät jalat alta.

Jäätyvä maa
kengän alla rasahtaa
Mä en tiedä mikä minut värisemään saa

Tammesta helmeen

Tammikuu. Paljon lunta, paukkupakkasesta plussalle ja takaisin, projekteja ja prosesseja. Tammikuu oli.

Vietin viikonlopun vetämällä tehoa tekstinkäsittelyyn -kurssia. Intensiivinen pläjäys sujui mainiosti, vaikka perjantain sähkökatko sotki monisteprojektini ja lauantain ja sunnuntain välisenä yönä myrsky pisti sähkönjakelua uusiksi. Luultavasti jälkimmäisen seurauksena saimme viettää kurssilla verkottoman sunnuntain. (Ja arvatkaa, missä meidän kaikki materiaalimme olivat? Aivan, verkossahan ne. Siis improvisoitiin.)

***

Urakoin tammikuun viimeisen maanantain aktiivisesti kellon ympäri tanssiprojektien ja opetuksen parissa. Nyt on mukava katsoa kohti helmikuuta ja sen haasteita.

Enhän minä oikeasti haasteita tarvitsisi, niitä tuppaa löytymään ihan riittävästi etsimättäkin. Mutta koska kovin, kovin pitkään olen tullut eläneeksi elämää pakollisia tai muka-pakollisia asioita priorisoiden, voisin nyt pikkuhiljaa yrittää etsiskellä taas tasapainoa ulkoa tulevien ja sisältä kumpuavien projektien välille.

Tässä haasteita helmikuulle:

Pilates-projekti

Kun tanssi on työtä, tulee liikuntaa monen monta tuntia viikossa. HeiaHeiaan olen kirjannut aktiivisesti puolisen vuotta liikuntasuorituksiani, valtaosa tanssiin liittyvää.

Kesällä venyttelin paljon, ja samaa pitäisi toki jatkaa nytkin. Mutta ennen kaikkea haluaisin aktivoitua pilatestreeniin.

Helmihaasteeni: Pilatesta joka päivä. Edes kymmenen minuuttia. Tai viisi. Todisteet HeiaHeiaan.

ÄHH-haaste

ÄHH on helmiystäväni Inkun ideoima haaste helmeilijöille. Helmikuussa Helmetti-foorumin väki tarttuu haasteeseen ja ÄHHittelee porukalla. Minä myös.

ÄHH tulee sanoista “Älä Hilloa Helmiäsi”. Tavoitteena on tehdä koru joka päivä.

Sen jo tiedän, että en minä joka päivä korua saa valmiiksi, saati sitten että sen ehtisin käsityöblogiini postaamaan. Mutta tavoitteena voisi hyvinkin olla 28 korun valmistaminen helmikuun aikana. (Ottaen huomioon, että tällä viikolla pitäisi tehdä korusetit Alhenalle, siis kahdeksalle hengelle korvakorut ja kaulakorut, sanoisin, että jos saan tämän urakan hoideltua, haaste on varsin hyvällä mallilla.)

Helmihaasteeni: Hävittää helmiä ja tehdä koruja. Tanssijoilleni, myyntiin, itselleni…

Bloggausblokin bloppu

Blogien kanssa olen elänyt hiljaiseloa, kun kirjoittaminen on tökkinyt. Tai ehkei niinkään kirjoittaminen, vaan ajatteleminen. Ehkä tässä pikkuhiljaa elämä alkaa tälläkin saralla voittaa.

Helmihaasteeni: Bloggausta. Ja Twitteriä. Ja Facebookiakin. Ei jokapäiväpaniikkia, tavoitteena päästä taas sanojen herraksi.

Tähän jatkeeksi olisi tietysti hyvä vielä lisätä helmihaaste riittävästä unesta, mutta sen verran itseäni tunnen, että univelan puolelle tämäkin kuukausi menee. Ehkä sitten maaliskuussa.

Verkkoviikko, osin optimoitu

Olen viime viikkojen ja kuukausien aikana ottanut käyttöön lukuisia eri palveluja – osa verkkopohjaisia, osa koneelle asennettavia. Ensimmäisen syksyn oikean arkiviikon kunniaksi Sormiharjoituksia-blogi sukeltaa tällä viikolla erilaisten tietokoneen ja sosiaalisen median käyttäjän elämän optimointipalvelujen pariin.

Ensimmäinen verkkopalveluesittely löytyy kuitenkin Ishtar-blogin puolelta, koska se voi kiinnostaa myös tanssiväkeä. Jos sosiaalinen treenikirjanpitopalvelu kiinnostaa, lukekaatten kirjoitukseni Heiaheia-palvelusta.

Tällä viikolla luvassa ainakin seuravaa:

  • muistiinpanojen tekeminen
  • työlistat ja aikataulutus
  • useamman sosiaalisen kanavan seuraaminen ja päivitys
  • miljoonan sähköpostitilin optimoitu käyttö

Elämän Ctrl + Z

Tietokoneen ihanin ominaisuus on näppäinyhdistelmä control + Z, yleisimmin tunnettu komentona “undo” tai “kumoa”. Kämmi? Ctrl + Z. Oho? Ctrl + Z. Hups? Ctrl + Z. Eihäntämännäinpitänytmennä? Ctrl + Z.

Kun tekee valtaosan ajasta töitä tietokoneella, tulee yhdistelmän Ctrl + Z painamisesta tulee toinen luonto. Alitajunta tottuu siihen, että mikään ei ole peruuttamatonta, joten huoleti tulee testattua ja kokeiltua.

Kun elävässä elämässä tulee tehtyä joku kämmi, alitajunta alkaa epätoivoiseseti etsiä Ctrl + Z -näppäimiä. Sakset leikkasivat pikkuisen liikaa kangasta – missä on Ctrl + Z? Lasillinen maitoa kaatui – Ctrl + Z hätiin! Käsi hipaisi tulikuumaa kattilaa – painakaa nyt joku Ctrl + Z!

Mutta elävässä elämässä ei ole tarjolla kumoa-toimintoa, tehtyjä ei saa tekemättömiksi.

***

Juuri nyt olisin valmis kohtuullisiin uhrauksiin elämän Ctrl + Z -komennosta – pieni aikahyppykin voisi tulla kyseeseen.

Olen nyt kesähelteillä venytellyt antaumuksella ja todennut, että lihakset vastaavat venytyksiin melkoisen suosiollisina. Tänään oli aiempaa viileämpää – josko normaaleilla kesämittareilla silti reilusti lämmin päivä – ja intouduin illalla lasten nukkumaanlaittoa odotellessani tekemään pikavenytyksiä ilman lisävaatetusta. Yksi takareisivenytys meni överiksi, ja sieltä venähti lihas.

Tässä kiteytyy elämän suuri viisaus “tyhmästä päästä kärsii koko kroppa”. Jos eilen sama venytys sujui lämpimänä ja reilun mittaisen venytysrupeaman päätteeksi ongelmitta, eihän se tarkoita, että saman venytyksen voi tehdä liki kylmiltään yhtä laajana.

Kyllä minä sen nyt muistan; muistan kirkkaasti pari kolme päivää, jonka tuo lihasvenähdys muistuttaa aktiivisesti itsestään; muistan vielä mainiosti siitä seuraavan pari viikkoa, jona aikana lihasta ei uskalla venyttää kuin hellävaroen ja pikkuhiljaa; muistan hyvin kuukauden tai pari siitä eteenpäinkin. Mutta puolen vuoden päästä? Ensi kesänä?

***

Tämähän ei tokikaan ollut ensimmäinen kerta, kun samainen lihas samassa reidessä samasta kohtaa otti venyttelystä itseensä. Ja samassa venytysasennossa, samasta syystä.

Eikä silloinkaan ollut kumoa-toimintoa käytössä.