Merkinnät teemasta 'duunissa'

Ruusunen heräilee

Nelisen vuotta blogissani on ollut hiljaiseloa, ja kolme vuotta sikeää horrosta. Syitä oli kaksi: armoton kiire ja kirjoitusmotivaation puute.

Jo viime talvena ajattelin herätellä blogia Ruususen unesta, ja nyt sain niin paljon aikaiseksi, että oikein avasin uuden postauksen ruudun. En tiedä, ehdinkö ja jaksanko blogia talven mittaan päivittää, mutta eipä se ainakaan viimeaikaisesta hiljaisemmaksi voi muuttua.

Viimeisen kolmen vuoden aikana olen pistänyt työkuvioni uuteen uskoon: opiskelin opettajan pedagogiset opinnot, ja nyt minulla on äidinkielen ja englannin opettajan kelpoisuus ja parhaillaan myös määräaikaisen tuntiopettajan pesti. Tanssinopetus jatkuu edelleen, mutta aiemman käytännössä päätoimisen tanssinopetustyön sijaan opetan enää muutamaa ryhmää.

Opintoputki jäi päälle, ja viime kesänä tein draamakasvatuksen perusopinnot. Ja putki jatkuu: viime viikonloppuna alkoivat aineopinnot. Puolentoista vuoden päästä minulla on myös lukion ilmaisutaidon opettajan pätevyys.

Opettajaopinnot ja draaman opinnot saivat minut miettimään, että prosesseja ja pohdintoja olisi hyvä kirjata vähän ylös. Toki on oppimispäiväkirjat, mutta nimenomaan blogikirjoittaminen tuntuisi tähän luontevalta muodolta. Ja nyt, kun työkuviotkin ovat muuttuneet, tuntuisi toimivalta pohdiskella pedagogisia asioita enemmänkin. Mutta kuten todettua, en tiedä, ehdinkö ja jaksanko. Katsotaan, mitä tuleman pitää.

Kirjoitusmotivaatio nostaa päätään ainakin draaman tiimoilla, nimittäin talven mittaan olisi tarkoitus kirjoittaa ainakin pari lyhyttä näytelmäkäsikirjoitusta. Blogia on hyvä käyttää siinä tarkoituksessa, mihin sen alun perin olen perustanutkin: sormiharjoituksiin.

Ei siksi että muillakin

Olin jo pitkään miettinyt, että tarvitsisin uuden kännykän. Mutta vasta kun ensin mies siirtyi android-aikaan ja jälkikasvukin perässä, alkoi kännykkäkuume toden teolla kohota. Olin kuvitellut, että kosketusnäytölliset ovat kömpelöitä käyttää, mutta kun katselin, kuinka näppärästi muut selasivat kännykän ohjelmia, pelasivat pelejä ja seikkailivat netissä, tuli olo: minäkin haluuuun!

Mutta eihän se näin mene. Periaatehan on se, että ei tarvitse saada jotain hienoa siksi, että muillakin on. Joten asiaa täytyi huolellisesti puntaroida.

Miksi tarvitsen uuden kännykän, vaikka minulla on ihan hyvä, toimiva kännykkä?

  1. Vanha pätkii puheluita. En voi puhua sisällä, koska puhelu katkeaa. Talvella se on hyvin ikävää. (Kaiken muun vielä sietää, mutta jos puhelimella ei voi puhua…)
  2. Puhelinmuistion haku ei toimi kuin alkukirjaimella. (Okei, tämänkin kanssa eläisi, jos pystyisi puhumaan ne puhelut.)
  3. Musiikkisoitin on kankea. (Kyllä, tiedän, että se on puhelin, mutta erillinen mp3-soitin on ihan turha kannettava.)
  4. Musiikkia ei kannata soittaa kaiutinten kautta; se ei kuulu mihinkään.
  5. Kännykkään käyvät vain mini-usb-plugilliset kuulokkeet. Valitettavasti kuulokkeiden liitännässä tai johdossa on jotain vikaa: ne pätkivät musiikkia.
  6. Kännykkä toteaa kovin usein usb-kuulokkeistani: “Irrota laite, se kuluttaa liikaa virtaa.” Sen jälkeen kännykkä menee jumiin ja se pitää sammuttaa ja käynnistää uudelleen.
  7. Toisinaan kännykkä sammuu itsekseen kesken musiikin kuuntelun.
  8. Kännykkä käynnistyy hitaasti – vie kauan, ennen kuin kännykkä on ladannut yhteystiedot ja musiikit.
  9. Soittolistojen tekeminen on työlästä ja kappaleiden hakeminen on hidasta. Siirtyminen kappaleesta toiseen selaamalla vie turkasen kauan.
  10. Kännykän internettoiminnot ovat surkean hitaita. Siis todella h-i-t-a-i-t-a.
  11. En voi päivittää tai lukea kännykällä toiminimen Facebook-sivuja.
  12. Voin käyttää vain yhtä Twitter-tiliä, jollen halua jatkuvasti kirjautua sisään ja ulos. Twitter-virran lukeminen ja selaaminen on surkean hidasta.
  13. Kännykän kamera on ihan käypäinen, mutta sillä otettuja kuvia ei saa siirrettyä nettiin, Facebookiin, Twitteriin tai ylipäänsä mihinkään muuta kuin siirtämällä ne ensin muistikortilta koneelle.
  14. Kalenteri on alkanut sekoilla. Se siirtää välillä merkintöjä tunnin eteenpäin, mikä on äärimmäisen ikävää, kun kännykkään on ohjelmoinut muistutuksen esimerkiksi tapaamisista tai kokouksista.
  15. S40-käyttöjärjestelmälle löytyy hyvin vähän ohjelmia, ja jos löytyy, ne toimivat kännykässä tolkuttoman hitaasti.

Miksi hyötyisin huomattavasti uudesta kännykästä (älypuhelimesta/androidista/kosketusnäytöllisestä)?
(Oletusarvona on, että edellä mainitut ongelmat ratkeavat vaihdossa.)

  1. Nopea(mpi) netti. Aina välillä liikun maailmalla, ja nettipimento ei enää ole nykypäivää.
  2. Nopea(mpi) netti myös silloin, kun liikun lähiseudulla. Nettiin voi olla asiaa vaikka ruokakauppareissulla.
  3. Appseja joka lähtöön: ei tarvitse mennä selaimen kautta Facebookiin, Twitteriin, Foursquareen, LinkedIniin, HeiaHeiaan tai ylipäänsä mihinkään lukuisista verkkopalveluista, joita käytän, vaan voi käyttää natiiviappsia.
  4. Sähköpostien seuranta. Älkää unta nähkö, että vanhalla olisi kannattanut edes yrittää.
  5. Mahdollisuus chätätä näppärästi. Gtalk on hyvä vaihtoehto yhteydenpitoon perheen kanssa (ja miksei muidenkin).
  6. Reaaliaikaiset hälyytykset tärkeimmistä palveluista. Ei tarvitse koko ajan kytätä eri palveluita.
  7. Mahdollisuus hyödyntää Evernotea muutenkin kuin näppäimistön äärellä. Jo pelkästään sen takia kannattaa vaihtaa kännykkää.

Niin että miksi oikeastaan olen odottanut näin pitkään?

Pähkäilin asiaa kuukausitolkulla, ja lopulta liki kaksi viikkoa sitten ostin puhelimen kolmessa minuutissa. Opettelua on ollut paljon, mutta nyt vastaan jo sujuvasti puhelimeen, lähetän tekstiviestin ja olen jopa onnistunut tallentamaan puhelinnumeroita. Lukuisia appseja on käytössä ja kalenteriakin olen jo päässyt siirtämään kännykän muistiin.

Hitaasti prosessi silti etenee: yhtään musiikkikappaletta en ole vielä ehtinyt kännykkään lataamaan. Musiikkisoittimen ominaisuudet ovat siis yhä testaamatta. Ehkä jo viikonloppuna…

Seuraavaksi ryhdyn tekemään listaa siitä, miksi tarvitsisin tabletin. En siis suinkaan siksi, että mä haluuuun.

Tietokantojen selätys

Juhannuksen iloiksi päivitin blogisoftat ajan tasalle. Sehän on WordPressillä helppoa ja nopeaa (tai olisi, jos ei saman tien tulisi mieleen, että voisi vähän viilata sitä ja tätä ja vaihtaa teemaa ja rakentaa uutta valikkoa ja…).

Juhannuksen jälkeisen elämän iloiksi säästin WordPress-multisiten siirron uudelle verkkotunnukselle. Projektin oli alkujaan tarkoitus olla kokeiluversio, ja varsinainen verkkopalvelusysteemi olisi tehty suoraan lopulliseen sijaintipaikkaan (mkä olisi ollut huomattavasti helpompaa ja nopeampaa, toim. huom.). Kävi kuitenkin niin, että koeversioon piti lisätä paljon sellaisia ominaisuuksia, että ryhdyin vakavasti harkitsemaan kokonaisuuden siirtoa nollasta asentamisen sijaan.

Siinä missä normaali WordPress-blogi tai -saitti on helppo siirtää uuteen kansioon, uudelle palvelimelle tai uudelle verkkotunnukselle, multisite vaatii aikaa, teetä ja rauhallisen ympäristön – ja riittävästi rohkeutta ryhtyä räpläämään tietokantoja.

***

Siirsin tiedostot ja vanhan tietokannan uuteen ynnä viilasin .htaccessit ja wp-configit, ihan peruskamaa. Normi-Wordpress ei sisällä linkityksiä sinne ja tänne saitin sisällä, mutta multisitessa niitä linkityksiä on hurumycket. Käytännössä osoitemuutokset piti käydä muokkaamassa käsin jokaisen blogin ominaisuuksiin sekä jokaiseen postaukseen. Jotain pystyi hoitamaan sql-komennoilla, mutta näppäränä onnistuin yhden komennon sähläämään, jonka jälkeen sain käsityönä siirrellä varmuuskopioista ne oikeat tiedot oikeaan paikkaan. (Käsityönä siksi, että vanhassa multisitessa oli versiotallennus päällä, joten tietokannassa oli ylettömästi turhia versioita postauksista ja sivuista.)

Hyvät puolet: tietokannat ovat ihan järkeenkäypiä, kunhan on aikaa, teetä ja hermoja. Huonot puolet: hommaa ei voi jättää kesken, koska silloin ei enää muista, mitä on tehty ja mitä ei.

***

Multisite on turvallisesti uudessa (ja lopullisessa, toim. huom.) sijaintipaikassaan. Päivityksen yhteydessä hävisi vähän käännöksiä, mutta noin päällisin puolin näyttäisi siltä, että kaikki linkitykset pelaavat. Nyt toivon, että kun sivuston käyttäjäkunta päästetään taas sisään, sieltä ei löydy mitään elämää katastrofaalisempaa.

Sormet ristissä, jookos?

Katkoja

Takana tolkuton talvi. (Tiedostan vaipuneeni syvään blogikoomaan kuluneen vuoden aikana, mutta ehkä – ehkä – tekstintuottokyky ja -aika vielä palautuvat.)

Eilen oli vetämäni työpaikkaryhmän kevätkauden viimeinen Rumbita® Fuerte -tunti. Naiset ovat hikoilleet syksystä asti ja varsin innokkaasti vielä loppukeväänkin, vaikka aurinko onkin houkutellut pihapuuhiin.

(Tähän kohti on pakko lisätä sulkuhuomautus: kyllä miehetkin fuertetunneilla tietäisivät tehneensä töitä, ei meillä diskriminoida.)

Jokin huono sähkökatkokarma meillä on nyt loppukeväästä ollut. Toukokuun puolivälissä vedettiin puolet fuertesta ilman sähköjä ja sitä myöten ilman musiikkiakin, ja sama toistui eilen. Pisti miettimään, että hyödyksi olisi ensinnäkin kännykkä, jossa on toimiva musiikkisoitin + sen verran tehoa, että pienessä salissa kuulisi musiikin, ja sitä myöten kännykässä fuerteohjelma soittolistana.

Onneksi sähköt saatiin takaisin ja puolet tunnista pystyttiin vetämään antaumuksella, hiki helmeillen.

***

Koolla ei kuulemma ole väliä, mutta nämä naiset esittivät kiitoksensa kuluneesta kaudesta varsin kookkaalla kukkapuketilla. Ja mitä sieltä paljastuikaan?

Phalaenopsis

Ei ole mikään salaisuus, että minä rakastan orkideoja. Yhtä julkista tietoa lienee sekin, että saan ne harvoin uudelleen kukkimaan järin runsaana. Kesän korvalla yksi Phalaenopsis ilahdutti minua viis veisaamalla hoidon laiminlyönnistä. (Aivan, en ole laiminlyönyt pelkästään blogiani.)

Phalaenopsis

Aamukampa ja 30. biisi

Jokohan nyt olisi aika aloittaa aamukampa.

  • Lasten kesäloma alkaa lauantaina – enää viisi aamua, josko helatorstaina ei tarvitse muistaa mennä kouluun.
  • Itämaisen tanssin kesäfestivaalit ovat ensi viikon perjantaina, enää 11 yötä.
  • Noin kahden viikon päästä minä luulen pääseväni siirtymään loma-aikatauluihin. Oikeasti tuskin pääsen, mutta jo teoreettinen mahdollisuus keventää mieltä.

Mutta minkä mittaisen kamman tähän ottaisi? Pitäisikö ryhtyä suoraan laskemaan päiviä siihen, kun koulu syksyllä alkaa (keskiviikko 10.8.).

***

Kolmaskymmenes päivä: suosikkilaulusi vuosi sitten

Billy Joel: Pressure (YouTube-linkki)

Jäin joskus vuosi sitten pahaan Pressure-koukkuun – ei ehkä tarkalleen vuosi sitten, mutta sinä talvena kummiskin. Biisissä on jotain sellaista, mistä en saa tarpeekseni; joko se on painostavan ja kulkevan biitin vuorottelu tai sanoituksen koukut.

Valitsemani video on live-esitys Long Islandilta joskus 1980-luvulla, hiustyylistä päätellen. Koska eri versioita on kiva pyörittää ketjutoistona, tässä vielä muutama versio:

virallinen video (josta en järin paljon pidä), Live at Wembley 1984 sekä
live-veto vuodelta 1994.

You’ve only had to run so far
So good

But you will come to a place
Where the only thing you feel
Are loaded guns in your face
And you’ll have to deal with
Pressure

Virallinen 30 days of music -haaste päättyi tähän. Mutta minulla on tarjolla vielä yksi ekstravalinta, josta bloggaan huomenissa.