Merkinnät teemasta 'duunissa'

Lääkitys kohdallaan sekä 23. ja 24. biisi

Tänä vuonna päätin olla fiksu ja aloittaa allergialääkityksen ajoissa – en siis vasta siinä vaiheessa, kun en enää kestä oireita, vaan ennen ensimmäisen oireen ilmaantumista, jopa ennen kuin siitepölytiedote merkkaili näitä seutuja ensimmäisilläkään palleroilla. Olo on ollut mainio koko siitepölyajan.

Läpi talven olen napannut joka aamu monivitamiinitabletin. En tiedä, onko sillä ollut vaikutusta vai liekö sattumaa vain, mutta tänä keväänä en ole kärsinyt flunssista tai muita sairasteluista. (Ja nyt iso kopkopkop lähimpään puupintaan, ettei asiantilan ääneenlausuminen saa kaikkia viruksia tekemään täsmähyökkäystä minun elimistööni.)

Taannoin lisäsin aamucocktailiini vielä magnesiumtabletin. Tapanani on ollut saada varsinkin venytellessä herkästi suonenvetoja, ja ne tuntuvat nyt talttuneen. Joko magnesium todellakin saa suonenvetoni vähenemään tai olen hyötynyt plasebo-efektistä.

Nyt tarvittaisiin enää pilleri, joka veisi väsymyksen pois. Se itsestään selvä vaihtoehto – nuku enemmän – kun tuntuu olevan minulle kovin hankala toteuttaa.

***

Kahdeskymmeneskolmas päivä: laulu, jonka haluat soivan häissäsi

Meidän häissämme ei soitettu mitään, ellei lasketa vihkitilaisuuden virttä. Mutta jos olisi soitettu, tämän laulun olisin halunnut kuulla.

Andrew Lloyd Webber: Unexpected song (YouTube-linkki)

Yksi maailman ihanimmista lauluista, mutta vaatii laulajaltaan hyvin laajan äänialan ja kyvyn tulkita laulua. Tästä on YouTubessa tuhat ja yksi versiota, mutta valtaosa on joko koloratuurisopraanoille sovitettuja tai esityksissä on oiottu melodian hurjimmat intervallit. Lopuissa sitten painotetaan sanoja minun makuuni väärin. (Jep, kranttu mikä kranttu.)

Valitsin tähän Idina Menzelin tulkinnan Andrew Lloyd Webberin 60-vuotisjuhlakonsertista. Videointi on varsin pomppiva, mutta muuten tämä esitys on niin lähellä täydellisyyttä kuin voi toivoa (ja jos se kertosäkeen eka [aaaanikspekted] olisi [an-iks’pekted], oltaisiin vielä pykälää likempänä).

I don’t know what’s going on
can’t work it out at all
What ever made you choose me
I just can’t believe my eyes
you look at me as though
you couldn’t bare to loose me

Now, no matter where I am
no matter what I do
I see your face appearing
Like an unexpected song
an unexpected song
that only we are hearing

***

Kahdeskymmenesneljäs päivä: laulu, jonka haluat soivan hautajaisissasi

Tämä on helppo valinta, mutta kappaletta ei löydy YouTubesta.

Inka Vilén (säv. ja san.): Katso niin näät

Tein laulun Rami Lahdenmäen näytelmään Oikeen on aina paree vuonna 1999. Gospel-henkinen simppeli biisi sai ideansa näytelmässä mainitusta suojelusenkelistä. Sittemmin tätä laulua on laulettu sujuvasti sekä ristiäisissä että hautajaisissa.

Katso niin näät, sua enkeli suojaa
Hän siivillään sua koskettaa
Tartuthan siis kätehen lujaa
Hän johdattaa sut kotihin taas

Seitsemästoista ja kahdeksastoista

Tämä taitaa tulla tavaksi: en jaksanut eilisiltana pysytellä hereillä niin pitkään, että olisin saanut edes musiikkilinkin postattua, saati kirjoitettua jotain sisällyksekästä. Otetaanpa siis tänäänkin kaksi musiikkikappaletta kerralla.

***

Seitsemästoista päivä: laulu, jonka kuulet usein

Sahhed dahhen bou (El sah el dah embo) (YouTube-linkki)

Useimmin soiva kappale on yleensä se, joka on työn alla – joko koreografioitavana tai harjoiteltavana. Juuri nyt se taitaa olla tämä kappale, milayabaladisooloni. Hyvänä kakkosena tulevat kevään disco orientalin jatkoryhmän ja Saharan uudet koreografiat, joita parhaillaan työstän.

Aiemmin keväällä stereoissa soi useimmiten Waka waka, jonka kaikki tanssioppilaani tekivät lämmittelytanssina kuluneena talvena. Talvikauden lämppäritansseille tulee muuten aika monta soittokertaa viikossa, saati koko lukuvuoden aikana. Eduksi on, jos minä vielä loppukeväästä jaksan sekä kuunnella että tanssia biisejä. Waka wakaa jaksoi, siitä tuli hauska.

***

Kahdeksastoista päivä: laulu, jonka haluaisit kuulla useammin

Juice Leskinen: Musta aurinko nousee (YouTube-linkki)

Juice oli yksi niistä sanoittajista, jonka lyriikoita analysoin gradussani. Riimillisen rocklyriikan saralla Juice oli varmaan se Nokkelin ja Taitavin Sanoittaja.

Minusta upeinta on, että Juice ei käyttänyt sanataituruuttaan pelkästään hupaisiin ja hauskoihin kappaleisiin (Napoleonin mopo, Pilvee, pilvee, Puhelinpylvään henkinen elämä, linkit YouTubeen), vaan myös sisällyksekkäämpiin lauluihin, joissa silti on upeat riimitykset, jotka kuljettavat laulua eteenpäin.

Juicen vakavahenkisemmästä tuotannosta minua eniten puhuttelee minua Musta aurinko nousee – ehkä juuri siksi, että se ei ole yhtä loppuunkaluttu kuin Syksyn sävel, Viidestoista yö tai Rakkauden ammattilainen, tai ehkä siksi, että laulun sanoitus on monitulkintainen.

Jonakin aamuna ennen sarastusta
huomaat että musta
aurinko nousee

Muistinpas + kahdestoista

Tänään oli jälleen arvonlisäverojen tilityspäivä. Tällä viikolla on ollut varsin haipakkaa, joten tiesin, että alv-tilitys pitää jättää iltaan. Pelkäsinkin unohtavani koko jutun kaiken muun häsellyksen ohessa.

Jotta alvit eivät unohtuisi, minulla on ollut jo pitkään monta muistutusta:

  1. tehtävälistassani on toistuvana tapahtumana alv-tilitys, joka ilmestyy noin viisi päivää ennen deadlinea
  2. selaimessani on ReminderFox, johon olen niin ikään lisännyt toistuvan tapahtuman alv-tilityksestä
  3. kännykässäni on hälytys alveista toistuvana 12. päivän aamulle

Koska homma jäi tänään iltapuhteiksi, lisäsin kännykkääni vielä päivällä muistutuksen kello 21.30:een: “Muista nyt ne alvit!”

Nyt ne on tehty. Ensi kuussa hoitelen samalla urakoinnilla kahden kuukauden alvit pois käsistä, jotta saan heinäkuussa luvan perästä kuittailla hälytykset pois heti niiden ilmestyttyä.

***

Kahdestoista päivä: laulu yhtyeeltä, josta en pidä

PMMP: Lautturi (YouTube-linkki)

Joskus muinoin en voinut sietää Nylon Beatia. Mutta mitä pitempään duo teki töitä, sen parempaa musiikkia he tekivät. Muutamista loppuvaiheen biiseistä pidin jo kovasti.

Kun PMMP aloitti Rusketusraidoilla, sain ihottumaa kyseisestä biisistä. Niiltä ajoilta on jäänyt periaatteellinen inhotus PMMP:n musiikkiin. Mutta se on sanottava, että Lautturi on aikas komea, vaikken kaikin osin ymmärräkään sanoitusteknisiä ja sävellysteknisiä ratkaisuja. Laulan kuitenkin kertosäkeen sujuvasti mukana. (Muuta PMMP:tä olen välttänyt huolellisesti kuuntelemasta. Rusketusraidat karmii vieläkin.)

Viekää minut sinne, missä hän on
Virta ole halki edessä airon
Viekää minut sinne, missä hän on
Lautturi, kuule, mitä mä toivon

Tauon jälkeen + 30 musiikkikappaletta

Kevätkausi. Jotain ihan järjettömän kiireistä. Muutama viikko, jolloin jokainen minuutti oli ohjelmoitu. Vielä useampi viikko, jolloin tekemistä oli enemmän kuin aikaa. Kaikki kriittinen tuli tehtyä, tanssinäytökset pidettyä, kaikki puvut pysyivät päällä.

Oli, loppujen lopuksi, ihan hyvä kevät, vaikka omaa elämää ei ollutkaan yhtään. Mutta oli hienot tanssinäytökset.

***

Toukokuu näyttää edelleen kiireiseltä. (Kuka näitä minun aikataulujani oikein suunnittelee? Ai niin, sehän olen minä. Hups.)

Tahti on onneksi toukokuussa paljon rauhallisempi, deadlinet eivät ole yhtä tiukkoja ja projektit ovat pienempiä. Eikä lomaankaan ole enää aikaa kuin pikkuisen reilu kuusi viikkoa. Tällä kertaa “loma” tarkoittaa ihan oikeaa lomaa – ei kalenterimerkintöjä, ei töitä, ei sopimuksia. Vain polkupyöräilyä, lenkkeilyä ja venyttelyä, iso pino kirjoja, muutama omaehtoinen käsityö. Siis sitten kesäkuussa.

***

Paljon optimismistani kertoo se, että kuvittelen toukokuussa ehtiväni bloggamaan. Toivottavasti syntyy ihan oikeita blogimerkintöjäkin, mutta jos ei muuta, niin ainakin yhden meemin verran musiikkipoimintoja.

30 days of music on haaste, jossa nimetään musiikkikappaleita. Ideana on valita teeman mukaisia musiikkikappaleita ja esitellä ne mulle. Minä päätin tehdä aiheesta triplapostaukset: tänne blogiin, Facebookiin ja Twitteriin. Aivan orjallisesti en tehtävänantoa tule noudattamaan, mutta homman runko löytyy tuolta linkin takaa.

Ensimmäinen päivä: suosikkikappaleesi. Pitkään pohdin, millaisen kappaleen valitsisin, koska rakastan niin monentyylistä musiikkia. Päädyin valitsemaan kappaleen, joka koskettaa minua joka kerta:

Andrew Lloyd Webber: Music of the Night musikaalista Phantom of the Opera (YouTube-linkki)

Osa kunniasta menee ehdottomasti Charles Hartille, joka kirjoitti laulun sanat.

Close your eyes, let your spirit start to soar
And you’ll live as you’ve never lived before

Tammesta helmeen

Tammikuu. Paljon lunta, paukkupakkasesta plussalle ja takaisin, projekteja ja prosesseja. Tammikuu oli.

Vietin viikonlopun vetämällä tehoa tekstinkäsittelyyn -kurssia. Intensiivinen pläjäys sujui mainiosti, vaikka perjantain sähkökatko sotki monisteprojektini ja lauantain ja sunnuntain välisenä yönä myrsky pisti sähkönjakelua uusiksi. Luultavasti jälkimmäisen seurauksena saimme viettää kurssilla verkottoman sunnuntain. (Ja arvatkaa, missä meidän kaikki materiaalimme olivat? Aivan, verkossahan ne. Siis improvisoitiin.)

***

Urakoin tammikuun viimeisen maanantain aktiivisesti kellon ympäri tanssiprojektien ja opetuksen parissa. Nyt on mukava katsoa kohti helmikuuta ja sen haasteita.

Enhän minä oikeasti haasteita tarvitsisi, niitä tuppaa löytymään ihan riittävästi etsimättäkin. Mutta koska kovin, kovin pitkään olen tullut eläneeksi elämää pakollisia tai muka-pakollisia asioita priorisoiden, voisin nyt pikkuhiljaa yrittää etsiskellä taas tasapainoa ulkoa tulevien ja sisältä kumpuavien projektien välille.

Tässä haasteita helmikuulle:

Pilates-projekti

Kun tanssi on työtä, tulee liikuntaa monen monta tuntia viikossa. HeiaHeiaan olen kirjannut aktiivisesti puolisen vuotta liikuntasuorituksiani, valtaosa tanssiin liittyvää.

Kesällä venyttelin paljon, ja samaa pitäisi toki jatkaa nytkin. Mutta ennen kaikkea haluaisin aktivoitua pilatestreeniin.

Helmihaasteeni: Pilatesta joka päivä. Edes kymmenen minuuttia. Tai viisi. Todisteet HeiaHeiaan.

ÄHH-haaste

ÄHH on helmiystäväni Inkun ideoima haaste helmeilijöille. Helmikuussa Helmetti-foorumin väki tarttuu haasteeseen ja ÄHHittelee porukalla. Minä myös.

ÄHH tulee sanoista “Älä Hilloa Helmiäsi”. Tavoitteena on tehdä koru joka päivä.

Sen jo tiedän, että en minä joka päivä korua saa valmiiksi, saati sitten että sen ehtisin käsityöblogiini postaamaan. Mutta tavoitteena voisi hyvinkin olla 28 korun valmistaminen helmikuun aikana. (Ottaen huomioon, että tällä viikolla pitäisi tehdä korusetit Alhenalle, siis kahdeksalle hengelle korvakorut ja kaulakorut, sanoisin, että jos saan tämän urakan hoideltua, haaste on varsin hyvällä mallilla.)

Helmihaasteeni: Hävittää helmiä ja tehdä koruja. Tanssijoilleni, myyntiin, itselleni…

Bloggausblokin bloppu

Blogien kanssa olen elänyt hiljaiseloa, kun kirjoittaminen on tökkinyt. Tai ehkei niinkään kirjoittaminen, vaan ajatteleminen. Ehkä tässä pikkuhiljaa elämä alkaa tälläkin saralla voittaa.

Helmihaasteeni: Bloggausta. Ja Twitteriä. Ja Facebookiakin. Ei jokapäiväpaniikkia, tavoitteena päästä taas sanojen herraksi.

Tähän jatkeeksi olisi tietysti hyvä vielä lisätä helmihaaste riittävästä unesta, mutta sen verran itseäni tunnen, että univelan puolelle tämäkin kuukausi menee. Ehkä sitten maaliskuussa.