Merkinnät teemasta 'miksi?'

Flunssan viemää

Tällä viikolla piti tehdä tarmokkaasti töitä. Katinkontit. Kuume kaatoi sohvannurkkaan ja vei jaloista voiman. Vastineeksi sain humisevan pään ja tukkoiset röörit.

Kroppa tietää, kun pitää levätä. Näimmä sen aika on nyt. Plääh.

Tyhjä/täynnä

Olohuoneen pöytä on (yhä!) likimain tyhjä. Levitin sille tänään kaikki kalenterit (3 + kännykkä), ja suoritin Suuren Kalenteripäivityksen.

Lopputulos: yksikään kalenterini ei ole enää tyhjä. Siellä on töiden lisäksi koko liuta perheen terveydenhuoltoon ja lasten koulunkäyntiin liittyviä merkintöjä: pelkästään tällä viikolla on jalkahoitaja, optikkokäynti, koululääkärin vastaanotto, vanhempainilta ja yksi vanhempainvartti.

Taitaa olla aika raahata helmityötarpeisto takaisin olohuoneen pöydälle. Onhan se parempi, että on pöytä täynnä mutta kalenteri tyhjillään* kuin päinvastoin.

*Kalenterin tyhjyys oli toki silmänlumetta eikä suinkaan vastannut elämän tahdin reaalitilaa (ks. aiemmin tapahtunutta).

Pakkasessa

Painovoima vie alaspäin. Miksi siis pakkasessa ensimmäisenä kylmenevät varpaat eikä pää?

(Olenkohan viime aikoina jämähtänyt liikaa kirjoittamaan Twitter- ja Facebook-päivityksiä, kun luontojaan syntyy alle 140-merkkisiä ajatuksia?)

Päivitysten kirous

Päivitin hiljattain Firefoxin versioon 3.6.

Itse Firefox toimii ongelmitta, ainoa näkyvä ominaisuusmuutos on se, että kun linkin avaa uudessa ikkunassa, ikkuna aukeaa heti nykyisen ikkunan perään, ei listan loppuun. Aluksi oudoksutti, nyt ominaisuus alkaa jo tuntua tutulta ja hyvältä. (Ja jos siitä ei pidä, senkin kuulemma saa ohitettua config-tiedostoa käpälöimällä.)

Yleensä päivitysten yhteydessä jokin lopettaa pelittämisen. Käyttämäni teema (Phoenity Next) oli hetken telakalla, sillä sen 3.6-yhteensopiva päivitys tuli muutaman päivän viiveellä. Onneksi pääsin palaamaan tuttuun ulkoasuun pian, kaikki namiskat näyttivät ihan väärältä oletusteemassa.

***

Muuten siirtymä meni odotettua kivuttomammin, mutta yksi paha ongelma osui kohdalle: rss-syötteiden lukijani lopetti toimintansa.

Olen käyttänyt Sage-Too-lisäosaa syötteiden lukemiseen. Sage-Too on vaihteeksi kadonnut maailmankartalta, mutta Sage on jälleen toiminnassa, ei tosin 3.6-yhteensopivana versiona.

Olen nyt ollut yli viikon blogipaitsiossa, sillä ilman syötteenlukijaani joutuisin klikkailemaan kaikkien blogien syötteet auki yksi kerrallaan. Ei tällä määrällä seurattuja blogeja, tosiaankaan.

Olen toisella aivopuoliskolla pohtinut, pitäisikö siirtyä käyttämään jotain muuta syötteenlukijaa (mutta mitä niistä? vaihtoehtoja on ihan liikaa) tai kenties Google Readeria. En ole jaksanut paneutua Readerinkaan käyttöön riittävästi, jotta osaisin sanoa, onko se helppo ja näppärä vai ihan liian monta ominaisuutta ihan liian sekavassa paketissa.

Lopputulos: en ole tehnyt mitään. Olen siis tipahtanut väliaikaisesti blogimaailman ulkopuolelle. Jollei päivitystä Sageen ala kuulua tämän viikon aikana, ryhdyn todennäköisesti siirtämään syöteseurantaani Google Readeriin. Ei kai sitä määräänsä pitempään blogimaailman ulkopuolella kestä pysyä.

Kuinka kuluu multa maanantai

Tämä maanantai on tyyppiesimerkki niistä maanantaipäivistä, joita Karvinen (engl. Garfield) ja monet muut aikamme suuret ajattelijat tarkoittavat, kun he käyttävät sanaa “maanantai” vähemmän mairittelevassa, jopa suorastaan pejoratiivisessa merkityksessä.

Aamulla en ollut ollenkaan niin rivakkana kuin olisin halunnut, ja pääsimme liikkeelle myöhässä. Suunta oli kohti Seinäjokea, sillä tänään oli diabeetikon neljännesvuosikatsauksen aika. Taivaalta satoi jotain, mikä ei ollut vettä eikä ainakaan lunta, ja se jäätyi erittäin tehokkaasti auton tuulilasiin. Ensimmäisen viiden kilometrin matkalla pysähdyin kahdesti raappaamaan tuulilasista kimmeltävää jäistä pisarakerrostumaa pois.

Kun auto alkoi lopulta lämmetä, matkanteko sujui jo vähemmillä pysähdyksillä, mutta alkuperäisestä aikataulusta reippaasti myöhässä. Aamulle suunnitellun kolmen pysähdyksen taktiikan sijaan siirryttiin yhden pysähdyksen taktiikkaan, ja osoitteeksi otettiin Eurokangas. Sieltä mukaan tarttui vain vähän niitä kankaita, mitä etsimään lähdettiin, mutta aimo kasa ihan minun värisiäni kankaita, joille varmasti löydän käyttöä…

D-polireissuun ei – vastoin päivän teemaa – sisältynyt hurjia vastoinkäymisiä ja ihmeellisiä sattumuksia. Lapsi pääsi labraan alta aikayksikön ja varsinaiset käynnitkin menivät säädetyn ohjelmakuvion mukaisesti. Ainoastaan lasku jäi saamatta, sillä laskutusohjelmaan tehdään vuoden vaihteen kunniaksi muutoksia eikä sillä tänään voinut kirjoittaa laskuja. (Ei se lasku kokonaan saamatta jää, tulee kuulemma postissa tuonnempana.)

***

Iltapäivällä jatkoimme kaupunkikierrosta pöllyävän lumen ja vienon tuiskun keskellä. Kävimme ostamassa välipalaa Anttilan alakerran kaupasta, joka oli käännetty päälaelleen. Ensimmäinen ongelma oli löytää putiikin sisäänkäynti, jonka paikka oli siirretty sitten viime näkemän toiselle puolelle kauppaa.

Evästettynä pääsimme metsästämään liikettä, jonne olin suunnitellut meneväni tutkailemaan elektronisia vempaimia. Kauppaa ei löytynyt sieltä, missä se vielä vuosi sitten oli. Soitto verkkoyhteyksien päässä olevalle taholle kertoi osoitteen, jota kohti lähdimme tarpomaan.

Siinä kävellessä löytyi sentään Epstori, jonne olin laskenut yhden pysähdyksen. Kauppakeskuksessa huomasin tekstin “Claes Ohlsson” ja mieleeni virtasivat lukuisat mielikuvat monien helmiystävien onnistuneista ostoksista samannimisissä kaupoissa. Sinne siis, tuloksena päivän onnistuneimmat heräteostokset: metallinen vasara, kumi-silikonivasara (koska entisestä on varsi irronnut) ja kuminuija ynnä kaarisaha ja liuta teriä (ei korumetallien työstämiseen, toim. huom., liian räyheitä teriä siihen tarkoitukseen).

Tarpominen kohti oletettua elektroniikkamyymälän osoitetta jatkui. Hyörii, pyörii, soittaa vielä, ihmettelee, kääntyy takaisin, katsoo vielä kaikki kyltit paluumatkalla takaisin ja toteaa, että antaa olla. Nettishoppailu ei sentään käy jalkojen päälle.

***

Kotimatka kulki kommelluksitta, mitä nyt yksi rekka oli päättänyt jämähtää yhteen liikenneympyrään ja lunta tuiversi siihen tahtiin, että kaasupoljinta sai säästellä. Kotona pikavaihto kaupunkivaatteista treenivaatteisiin, pikainen puurolautasellinen ja menoksi.

Ilta oli tämän maanantain epämaanantaimaisin osa: Saharan ja D’Orin treenit, tuloksena minuutti valmista, täsmennystä puolivalmiiseen osuuteen ja valmiiden koreografioiden hiomista esityskuntoon. Täyttä laatua!

***

Tämän maanantain maanantaimaisuuden kruunasi hypoglykemia.

Kun sokerit ovat illalla tähtitieteelliset, täytyy insuliinia antaa normaalia enemmän, mutta toisaalta insuliiniherkkyys on iltaisin sitä luokkaa, että sopivan korjausannoksen valinta on arpapeliä. Tällä kertaa annos meni yläkanttiin, joten nukkuvan lapsen sai herätellä nauttimaan hiilareita.

Mieli tekisi tartta vielä johonkin projektiin, mutta järki sanoo, että tällaisena maanantaina syntyy todennäköisesti vain maanantaikappaleita. Taidan lämmittää mukillisen glögiä, maastoutua sohvannurkkaan viltin kanssa ja viettää aivotonta laatuaikaa television kanssa. Huomenna on luvassa tehotiistai ja paljon valmista.

Ja hei, miten vastoinkäymiskylläiseltä minun maanantaini tuntuikaan, niin sentään en ole yrittänyt yhdistää junaa ja hotellia.