Merkinnät teemasta 'elämä'

Ruusunen heräilee

Nelisen vuotta blogissani on ollut hiljaiseloa, ja kolme vuotta sikeää horrosta. Syitä oli kaksi: armoton kiire ja kirjoitusmotivaation puute.

Jo viime talvena ajattelin herätellä blogia Ruususen unesta, ja nyt sain niin paljon aikaiseksi, että oikein avasin uuden postauksen ruudun. En tiedä, ehdinkö ja jaksanko blogia talven mittaan päivittää, mutta eipä se ainakaan viimeaikaisesta hiljaisemmaksi voi muuttua.

Viimeisen kolmen vuoden aikana olen pistänyt työkuvioni uuteen uskoon: opiskelin opettajan pedagogiset opinnot, ja nyt minulla on äidinkielen ja englannin opettajan kelpoisuus ja parhaillaan myös määräaikaisen tuntiopettajan pesti. Tanssinopetus jatkuu edelleen, mutta aiemman käytännössä päätoimisen tanssinopetustyön sijaan opetan enää muutamaa ryhmää.

Opintoputki jäi päälle, ja viime kesänä tein draamakasvatuksen perusopinnot. Ja putki jatkuu: viime viikonloppuna alkoivat aineopinnot. Puolentoista vuoden päästä minulla on myös lukion ilmaisutaidon opettajan pätevyys.

Opettajaopinnot ja draaman opinnot saivat minut miettimään, että prosesseja ja pohdintoja olisi hyvä kirjata vähän ylös. Toki on oppimispäiväkirjat, mutta nimenomaan blogikirjoittaminen tuntuisi tähän luontevalta muodolta. Ja nyt, kun työkuviotkin ovat muuttuneet, tuntuisi toimivalta pohdiskella pedagogisia asioita enemmänkin. Mutta kuten todettua, en tiedä, ehdinkö ja jaksanko. Katsotaan, mitä tuleman pitää.

Kirjoitusmotivaatio nostaa päätään ainakin draaman tiimoilla, nimittäin talven mittaan olisi tarkoitus kirjoittaa ainakin pari lyhyttä näytelmäkäsikirjoitusta. Blogia on hyvä käyttää siinä tarkoituksessa, mihin sen alun perin olen perustanutkin: sormiharjoituksiin.

Katkoja

Takana tolkuton talvi. (Tiedostan vaipuneeni syvään blogikoomaan kuluneen vuoden aikana, mutta ehkä – ehkä – tekstintuottokyky ja -aika vielä palautuvat.)

Eilen oli vetämäni työpaikkaryhmän kevätkauden viimeinen Rumbita® Fuerte -tunti. Naiset ovat hikoilleet syksystä asti ja varsin innokkaasti vielä loppukeväänkin, vaikka aurinko onkin houkutellut pihapuuhiin.

(Tähän kohti on pakko lisätä sulkuhuomautus: kyllä miehetkin fuertetunneilla tietäisivät tehneensä töitä, ei meillä diskriminoida.)

Jokin huono sähkökatkokarma meillä on nyt loppukeväästä ollut. Toukokuun puolivälissä vedettiin puolet fuertesta ilman sähköjä ja sitä myöten ilman musiikkiakin, ja sama toistui eilen. Pisti miettimään, että hyödyksi olisi ensinnäkin kännykkä, jossa on toimiva musiikkisoitin + sen verran tehoa, että pienessä salissa kuulisi musiikin, ja sitä myöten kännykässä fuerteohjelma soittolistana.

Onneksi sähköt saatiin takaisin ja puolet tunnista pystyttiin vetämään antaumuksella, hiki helmeillen.

***

Koolla ei kuulemma ole väliä, mutta nämä naiset esittivät kiitoksensa kuluneesta kaudesta varsin kookkaalla kukkapuketilla. Ja mitä sieltä paljastuikaan?

Phalaenopsis

Ei ole mikään salaisuus, että minä rakastan orkideoja. Yhtä julkista tietoa lienee sekin, että saan ne harvoin uudelleen kukkimaan järin runsaana. Kesän korvalla yksi Phalaenopsis ilahdutti minua viis veisaamalla hoidon laiminlyönnistä. (Aivan, en ole laiminlyönyt pelkästään blogiani.)

Phalaenopsis

Simahduksia ja 31.

Simahdin tiistaina. Simahdin keskiviikkona. Juuri nyt voisin simahtaa myös – ehkä päiväunet?

Huomauttaisin, että herääminen kello seitsemältä tiistaiaamuna ei ole minun elimistölleni sopivaa. Keskiviikkona arkiaamujen vakio 7.42 teki myös tiukkaa. Huomenna perjantaina pitäisi olla hereillä jo ennen seitsemää, mitä pidän äärimmäisen epäinhimillisenä. Onneksi tänään on helatorstai ja koululaisten vapaapäivä, joten sain pikkuisen pahinta unihorrosta pois.

Simahdusten myötä tämän ekstrabiisin esittely ei ehtinyt toukokuulle, kuten hieno suunnitelmani meni. Esiteltäköön se nyt.

***

Kolmaskymmenesensimmäinen päivä: laulu, jonka laulan aina karaokessa (oma ekstra)

Big Spender (musikaalista Sweet Charity) (YouTube-linkki)

En lämpene karaoken suomihumppalinjalle. Olen laulanut Beatlesia, ja valikomaan voisi kuulua myös George Michaelin Faith, jos se listoilta löytyy, mutta useimmiten olen valinnut tämän, koska sitä harvoin muut laulavat.

Pari muuta versiota samaisesta biisistä (YouTubesta kaikki):
Shirley Bassey
Pearl Bailey
Queen

***

Kaikki 30 days of music -haasteen ykkösvalintani (lukuun ottamatta omaa biisiäni) löytyvät YouTube-listalta. Muistutan vielä, että lista ei ole pelkästään suosikkimusiikkiani, vaan joukossa on sekä inhokkeja että muita musiikkimuistoja.

Aamukampa ja 30. biisi

Jokohan nyt olisi aika aloittaa aamukampa.

  • Lasten kesäloma alkaa lauantaina – enää viisi aamua, josko helatorstaina ei tarvitse muistaa mennä kouluun.
  • Itämaisen tanssin kesäfestivaalit ovat ensi viikon perjantaina, enää 11 yötä.
  • Noin kahden viikon päästä minä luulen pääseväni siirtymään loma-aikatauluihin. Oikeasti tuskin pääsen, mutta jo teoreettinen mahdollisuus keventää mieltä.

Mutta minkä mittaisen kamman tähän ottaisi? Pitäisikö ryhtyä suoraan laskemaan päiviä siihen, kun koulu syksyllä alkaa (keskiviikko 10.8.).

***

Kolmaskymmenes päivä: suosikkilaulusi vuosi sitten

Billy Joel: Pressure (YouTube-linkki)

Jäin joskus vuosi sitten pahaan Pressure-koukkuun – ei ehkä tarkalleen vuosi sitten, mutta sinä talvena kummiskin. Biisissä on jotain sellaista, mistä en saa tarpeekseni; joko se on painostavan ja kulkevan biitin vuorottelu tai sanoituksen koukut.

Valitsemani video on live-esitys Long Islandilta joskus 1980-luvulla, hiustyylistä päätellen. Koska eri versioita on kiva pyörittää ketjutoistona, tässä vielä muutama versio:

virallinen video (josta en järin paljon pidä), Live at Wembley 1984 sekä
live-veto vuodelta 1994.

You’ve only had to run so far
So good

But you will come to a place
Where the only thing you feel
Are loaded guns in your face
And you’ll have to deal with
Pressure

Virallinen 30 days of music -haaste päättyi tähän. Mutta minulla on tarjolla vielä yksi ekstravalinta, josta bloggaan huomenissa.

Pidetään sadetta + 27., 28., ja 29.

Pidetään sadetta. (Muttei heinäladossa, kuten Pauli Hanhiniemen ja Perunateatterin samannimisessä biisissä, vaan ihan kotosalla.)

Ei käyty lenkillä tai pyöräilemässä tänä viikonloppuna, niin kuin olin alkujaan suunnitellut. Mutta ei se mitään: kohta alkaa pitkä kesä, ja sitten ehditään lenkille ja pyöräilemään ja pitämään sitä sadetta kirjapinojen äärelle.

Pidetään sadetta. Ja pidetään sateesta. Se on ihanmelkein kesä.

***

Ja nyt kiritään 30 päivän musiikkihaastetta ajan tasalle.

Kahdeskymmenesseitsemäs päivä: laulu, jonka haluaisit osata soittaa

Dave Brubeck: Take Five (YouTube-linkki)

Kaksi syytä: saksofoni ja Take Five. Biisi on upea, ja saksofoni on aina upea.

Valitettavasti minä ja saksofoni emme puhu samaa kieltä. Sain saksofonista juuri ja juuri äänen, mutten pystynyt tuottamaan ääntä niin hyvin, että sitä olisi kestänyt kukaan kuunnella. Itse sormituksethan ovat helppoja, vähän kuin nokkahuilua soittaisi.

Ehkä harjoittelu olisi parempi aloittaa vaikka tämän biisin saksofonisoololla. Tai jollain vielä helpommalla.

***

Kahdeskymmeneskahdeksas päivä: laulu, joka on tehnyt vaikutuksen
(alkuperäinen: “a song that makes you feel guilty”, mutten keksinyt siihen mitään sopivaa)

Melrose: Rich little bitch (YouTube-linkki)

Olisiko ollut vuosi 1986 tai 1987? Sodankylän filmifestivaalit, rockkonsertit teltassa. Ensin valkokankaalta Melrosen Rich little bitch ja heti perään sama biisi livenä. Uskomatonta energiaa.

***

Kahdeskymmenesyhdeksäs päivä: laulu lapsuudestasi

Sandra Kim: J’aime la vie (YouTube-linkki)

Sandra Kim voitti Euroviisut vuonna 1986, että ei tämä ihan taida lapsuudestani olla. Yhtä kaikki, Sandra Kimin luonteva ja raikas esiintyminen teki vaikutuksen. Vaikken ollut lukenut tuolloin päivääkään ranskaa, harjoittelin laulamaan tämän biisin sanat (tämä ei varmana yllätä enää ketään).