Merkinnät teemasta 'elämä'

Aamukampa ja 30. biisi

Jokohan nyt olisi aika aloittaa aamukampa.

  • Lasten kesäloma alkaa lauantaina – enää viisi aamua, josko helatorstaina ei tarvitse muistaa mennä kouluun.
  • Itämaisen tanssin kesäfestivaalit ovat ensi viikon perjantaina, enää 11 yötä.
  • Noin kahden viikon päästä minä luulen pääseväni siirtymään loma-aikatauluihin. Oikeasti tuskin pääsen, mutta jo teoreettinen mahdollisuus keventää mieltä.

Mutta minkä mittaisen kamman tähän ottaisi? Pitäisikö ryhtyä suoraan laskemaan päiviä siihen, kun koulu syksyllä alkaa (keskiviikko 10.8.).

***

Kolmaskymmenes päivä: suosikkilaulusi vuosi sitten

Billy Joel: Pressure (YouTube-linkki)

Jäin joskus vuosi sitten pahaan Pressure-koukkuun – ei ehkä tarkalleen vuosi sitten, mutta sinä talvena kummiskin. Biisissä on jotain sellaista, mistä en saa tarpeekseni; joko se on painostavan ja kulkevan biitin vuorottelu tai sanoituksen koukut.

Valitsemani video on live-esitys Long Islandilta joskus 1980-luvulla, hiustyylistä päätellen. Koska eri versioita on kiva pyörittää ketjutoistona, tässä vielä muutama versio:

virallinen video (josta en järin paljon pidä), Live at Wembley 1984 sekä
live-veto vuodelta 1994.

You’ve only had to run so far
So good

But you will come to a place
Where the only thing you feel
Are loaded guns in your face
And you’ll have to deal with
Pressure

Virallinen 30 days of music -haaste päättyi tähän. Mutta minulla on tarjolla vielä yksi ekstravalinta, josta bloggaan huomenissa.

Pidetään sadetta + 27., 28., ja 29.

Pidetään sadetta. (Muttei heinäladossa, kuten Pauli Hanhiniemen ja Perunateatterin samannimisessä biisissä, vaan ihan kotosalla.)

Ei käyty lenkillä tai pyöräilemässä tänä viikonloppuna, niin kuin olin alkujaan suunnitellut. Mutta ei se mitään: kohta alkaa pitkä kesä, ja sitten ehditään lenkille ja pyöräilemään ja pitämään sitä sadetta kirjapinojen äärelle.

Pidetään sadetta. Ja pidetään sateesta. Se on ihanmelkein kesä.

***

Ja nyt kiritään 30 päivän musiikkihaastetta ajan tasalle.

Kahdeskymmenesseitsemäs päivä: laulu, jonka haluaisit osata soittaa

Dave Brubeck: Take Five (YouTube-linkki)

Kaksi syytä: saksofoni ja Take Five. Biisi on upea, ja saksofoni on aina upea.

Valitettavasti minä ja saksofoni emme puhu samaa kieltä. Sain saksofonista juuri ja juuri äänen, mutten pystynyt tuottamaan ääntä niin hyvin, että sitä olisi kestänyt kukaan kuunnella. Itse sormituksethan ovat helppoja, vähän kuin nokkahuilua soittaisi.

Ehkä harjoittelu olisi parempi aloittaa vaikka tämän biisin saksofonisoololla. Tai jollain vielä helpommalla.

***

Kahdeskymmeneskahdeksas päivä: laulu, joka on tehnyt vaikutuksen
(alkuperäinen: “a song that makes you feel guilty”, mutten keksinyt siihen mitään sopivaa)

Melrose: Rich little bitch (YouTube-linkki)

Olisiko ollut vuosi 1986 tai 1987? Sodankylän filmifestivaalit, rockkonsertit teltassa. Ensin valkokankaalta Melrosen Rich little bitch ja heti perään sama biisi livenä. Uskomatonta energiaa.

***

Kahdeskymmenesyhdeksäs päivä: laulu lapsuudestasi

Sandra Kim: J’aime la vie (YouTube-linkki)

Sandra Kim voitti Euroviisut vuonna 1986, että ei tämä ihan taida lapsuudestani olla. Yhtä kaikki, Sandra Kimin luonteva ja raikas esiintyminen teki vaikutuksen. Vaikken ollut lukenut tuolloin päivääkään ranskaa, harjoittelin laulamaan tämän biisin sanat (tämä ei varmana yllätä enää ketään).

Vapaalla + 21. ja 22.

Vietin viikonlopun vapaalla. Vastoin tapojani tällä kertaa vapaapäivänä ei tehty töitä – ei oikeita töitä eikä juuri kotitöitäkään. Eikä sitten oikeastaan mitään muutakaan.

Kuulemani mukaan vapaalla olemisen pitäisi virkistää ja palauttaa toimintakykyä. Juu ei. Juuri nyt pitää varmaan panostaa enemmän sanontaan “vierivä kivi ei sammaloidu”, sillä niin kauan kuin pysyn liikkeessä ja työssä ja toiminnassa, asiat etenevät, mutta kun pysähdyn — —

Juuri näin: kaikki pysähtyy, aivotoimintaa myöten. Taitaa kroppa ja pää koettaa vihjailla loman tarpeesta. Mutta kuinka pitkä loma tarvitaan, ennen kuin virkistymisvaikutus alkaa näkyä?

***

Kahdeskymmenesensimmäinen päivä: laulu, jota kuuntelen onnellisena

Gabriella Cilmi: I don’t want to go to bed now (YouTube-linkki)

Laulu on Gabriella Cilmin ensimmäiseltä levyltä Lessons to be learned. Tämä biisi soi aurinkoisina päivinä autossa, ja asiaan kuuluu, että laulan l-u-j-a-a mukana. Ei ihan sovi äänialalleni, mutta joskus on tehtävä myönnytyksiä.

I know you’ll think it’s right
If you see inside my mind
It’s summer everyday
And it’s music through the night

***

Kahdeskymmenestoinen päivä: laulu, jota kuuntelen surullisena

Semmarit: Susien teillä (YouTube-linkki)

Seminaarinmäen mieslaulajat, Semmarit, osaa tehdä sekä hauskaa että vakavaa, railakasta ja tunteisiin käyvää. YouTuben biisivalikoima oli aika niukka, joten valitsin tuon Susien teillä -kappaleen (katso myös liveversio).

Mieluiten olisin ehkä valinnut kappaleen Aika maalata naama, jonka intiaanihenkiseen sanoitukseen olen ollut kovasti mieltynyt. Kumpainenkin on muuten Petri Pullin sanoitus.

Taivaalla mustalla kipinää lyön
synkkiä rotkoja nilkutan yön
hangella peiliä kelmeää ulvon
maalia sinistä kuuvalon juon

Äitiydestä + kahdeksas biisi

Äitienpäivänä on hyvä pysähtyä miettimään omaa äitiyttään.

Minulla ei onneksi ole mitään harhaluuloja asiasta: olen varmaan maailman surkein äiti. En osaa laittaa ruokaa enkä leipoa, siivous ei ole prioriteettilistallani järin korkealla, välillä pyykkivuoret yltävät kattoon eikä kenelläkään ole puhtaita vaatteita. Jäkätän ja naputan, valitan ja marmatan, ja päälle päätteeksi kiellän kaiken kivan.

Ei minusta saa tekemälläkään sellaista äitiä, joille lauletaan herkkiä ja haikeita äitienpäiväviisuja.

Minä olen sellainen äiti, joka pistää lapsensa töihin, ajattelemaan ja miettimään, etsimään tietoa ja hakemaan vastauksia. Kun törmään hyvään tilaisuuteen opettaa kieliä tai matematiikkaa, selostan pitkään, perinpohjaisesti ja poikkitieteellisesti asioita (mutta jätän luonnontieteet ja muut humanistiset aineet suosiolla niille, jotka hallitsevat ne paremmin).

Minä en aina jaksa innostua arkivaatteista, mutta ompelen jediviittoja ja kirjon räppärilippiksiä, teen lapsille juhlapukuja ja esiintymisasuja. Minä opetan lapseni rakastamaan niin Kolmatta Naista, Seminaarinmäen mieslaulajia kuin arabialaista musiikkiakin. Talviaikaan en ole koskaan iltarituaalien aikaan kotona, mutta loma-aikoina ennen nukkumaanmenoa luen ääneen fantasiaromaaneja.

Ja minä olen se äiti, joka nalkuttaa, että enempää salaattia ei tipu, elleivät lapset syö myös pääruokaa. (Tämä tarina on tosi, eikä edes ainutkertainen.)

***

Kahdeksas päivä: laulu, johon osaat sanat

Shakira: La pared (YouTube-linkki, lisäksi laulun akustinen versio)

Minulle laulujen sanat ovat usein yhtä tärkeitä kuin musiikkikin. Osaan sanat valtavaan määrään lauluja – osan olen oppinut kuuntelemalla, mutta melkoisen suuren osan olen tarkoituksella opetellut. Kaikkia en pysty vetaisemaan lonkalta, mutta sopivan levyvalikoiman kanssa pystyn laulamaan musiikkien mukana tuntitolkulla.

Useimmista arabiankielisistä lauluista, myönnän, osaan vain katkelmia sieltä täältä, mutta muutamasta laulusta, johon minulla on sanat, olen opetellut pitempiä katkelmia. Ehkä vielä koittaa sekin aika, kun pystyn laulamaan kaikki talven lauletut koreografiamusiikit.

Tänään piti valita kappale, johon osaa kaikki sanat. Suomen- ja englanninkielisistä lauluista en olisi osannut valintaa tehdä, joten päätin valita biisin, johon osaan kaikki sanat, vaikken osaa itse kieltä. On äimistyttävää, miten sulavasti voinkaan laulaa espanjaa (josko en aivan puhdasoppisesti ääntäen), vaikken osaa itsenäisesti muodostaa ensimmäistäkään lausetta espanjaksi.

Y el deseo gira en espiral
Porque mi amor por ti es total
Y es para siempre

Tauon jälkeen + 30 musiikkikappaletta

Kevätkausi. Jotain ihan järjettömän kiireistä. Muutama viikko, jolloin jokainen minuutti oli ohjelmoitu. Vielä useampi viikko, jolloin tekemistä oli enemmän kuin aikaa. Kaikki kriittinen tuli tehtyä, tanssinäytökset pidettyä, kaikki puvut pysyivät päällä.

Oli, loppujen lopuksi, ihan hyvä kevät, vaikka omaa elämää ei ollutkaan yhtään. Mutta oli hienot tanssinäytökset.

***

Toukokuu näyttää edelleen kiireiseltä. (Kuka näitä minun aikataulujani oikein suunnittelee? Ai niin, sehän olen minä. Hups.)

Tahti on onneksi toukokuussa paljon rauhallisempi, deadlinet eivät ole yhtä tiukkoja ja projektit ovat pienempiä. Eikä lomaankaan ole enää aikaa kuin pikkuisen reilu kuusi viikkoa. Tällä kertaa “loma” tarkoittaa ihan oikeaa lomaa – ei kalenterimerkintöjä, ei töitä, ei sopimuksia. Vain polkupyöräilyä, lenkkeilyä ja venyttelyä, iso pino kirjoja, muutama omaehtoinen käsityö. Siis sitten kesäkuussa.

***

Paljon optimismistani kertoo se, että kuvittelen toukokuussa ehtiväni bloggamaan. Toivottavasti syntyy ihan oikeita blogimerkintöjäkin, mutta jos ei muuta, niin ainakin yhden meemin verran musiikkipoimintoja.

30 days of music on haaste, jossa nimetään musiikkikappaleita. Ideana on valita teeman mukaisia musiikkikappaleita ja esitellä ne mulle. Minä päätin tehdä aiheesta triplapostaukset: tänne blogiin, Facebookiin ja Twitteriin. Aivan orjallisesti en tehtävänantoa tule noudattamaan, mutta homman runko löytyy tuolta linkin takaa.

Ensimmäinen päivä: suosikkikappaleesi. Pitkään pohdin, millaisen kappaleen valitsisin, koska rakastan niin monentyylistä musiikkia. Päädyin valitsemaan kappaleen, joka koskettaa minua joka kerta:

Andrew Lloyd Webber: Music of the Night musikaalista Phantom of the Opera (YouTube-linkki)

Osa kunniasta menee ehdottomasti Charles Hartille, joka kirjoitti laulun sanat.

Close your eyes, let your spirit start to soar
And you’ll live as you’ve never lived before