Merkinnät teemasta 'elämä'

Tammesta helmeen

Tammikuu. Paljon lunta, paukkupakkasesta plussalle ja takaisin, projekteja ja prosesseja. Tammikuu oli.

Vietin viikonlopun vetämällä tehoa tekstinkäsittelyyn -kurssia. Intensiivinen pläjäys sujui mainiosti, vaikka perjantain sähkökatko sotki monisteprojektini ja lauantain ja sunnuntain välisenä yönä myrsky pisti sähkönjakelua uusiksi. Luultavasti jälkimmäisen seurauksena saimme viettää kurssilla verkottoman sunnuntain. (Ja arvatkaa, missä meidän kaikki materiaalimme olivat? Aivan, verkossahan ne. Siis improvisoitiin.)

***

Urakoin tammikuun viimeisen maanantain aktiivisesti kellon ympäri tanssiprojektien ja opetuksen parissa. Nyt on mukava katsoa kohti helmikuuta ja sen haasteita.

Enhän minä oikeasti haasteita tarvitsisi, niitä tuppaa löytymään ihan riittävästi etsimättäkin. Mutta koska kovin, kovin pitkään olen tullut eläneeksi elämää pakollisia tai muka-pakollisia asioita priorisoiden, voisin nyt pikkuhiljaa yrittää etsiskellä taas tasapainoa ulkoa tulevien ja sisältä kumpuavien projektien välille.

Tässä haasteita helmikuulle:

Pilates-projekti

Kun tanssi on työtä, tulee liikuntaa monen monta tuntia viikossa. HeiaHeiaan olen kirjannut aktiivisesti puolisen vuotta liikuntasuorituksiani, valtaosa tanssiin liittyvää.

Kesällä venyttelin paljon, ja samaa pitäisi toki jatkaa nytkin. Mutta ennen kaikkea haluaisin aktivoitua pilatestreeniin.

Helmihaasteeni: Pilatesta joka päivä. Edes kymmenen minuuttia. Tai viisi. Todisteet HeiaHeiaan.

ÄHH-haaste

ÄHH on helmiystäväni Inkun ideoima haaste helmeilijöille. Helmikuussa Helmetti-foorumin väki tarttuu haasteeseen ja ÄHHittelee porukalla. Minä myös.

ÄHH tulee sanoista “Älä Hilloa Helmiäsi”. Tavoitteena on tehdä koru joka päivä.

Sen jo tiedän, että en minä joka päivä korua saa valmiiksi, saati sitten että sen ehtisin käsityöblogiini postaamaan. Mutta tavoitteena voisi hyvinkin olla 28 korun valmistaminen helmikuun aikana. (Ottaen huomioon, että tällä viikolla pitäisi tehdä korusetit Alhenalle, siis kahdeksalle hengelle korvakorut ja kaulakorut, sanoisin, että jos saan tämän urakan hoideltua, haaste on varsin hyvällä mallilla.)

Helmihaasteeni: Hävittää helmiä ja tehdä koruja. Tanssijoilleni, myyntiin, itselleni…

Bloggausblokin bloppu

Blogien kanssa olen elänyt hiljaiseloa, kun kirjoittaminen on tökkinyt. Tai ehkei niinkään kirjoittaminen, vaan ajatteleminen. Ehkä tässä pikkuhiljaa elämä alkaa tälläkin saralla voittaa.

Helmihaasteeni: Bloggausta. Ja Twitteriä. Ja Facebookiakin. Ei jokapäiväpaniikkia, tavoitteena päästä taas sanojen herraksi.

Tähän jatkeeksi olisi tietysti hyvä vielä lisätä helmihaaste riittävästä unesta, mutta sen verran itseäni tunnen, että univelan puolelle tämäkin kuukausi menee. Ehkä sitten maaliskuussa.

Työt – anteeksi, mitä ne on?

Joululomaa on pidellyt. Tai no, lomaa ja lomaa – kaikki se on tekemättä, mitä olin suunnitellut ja kuvitellut tekeväni, mutta silti pää ei ole päässyt työajatuksista irti ennen kuin ihan nyt muutamana viime päivänä. Tietysti, sillä loma vetelee viimeisiään ja maanantai aloittaa vuoden ensimmäisen työviikon.

Enhän minä toki ihan täyttä lomaa ole pitänyt, pari iltaa viikossa on läpi opiston joulutauon treenattu tanssia, mutta muuten joulun jälkeinen aika on mennyt voittopuolisesti tekemättä mitään.

Tässä kohti täytyy tietysti huomauttaa, että minun “tekemättä mitään” tarkoittaa, että ainahan sitä jotain on tehty. Nyt on kudottu. (Väärää murretta puhuville tiedoksi, että neulomisesta on kyse.) On tullut pipoa ja lapasta ja vähän sukkaakin, kun piti päästä ohutta sukkalankaa testaamaan. Villapaidat eivät ole edenneet, mutta muuten on tullut vähän valmistakin (ja Ravelry-jonooni on ilmestynyt kovin, kovin monta uutta neuleideaa).

Kuvia (huonoja, toim. huom.) valmistuneista neuleprojekteista voi ihmetellä Cranberries and Cattleyas -blogin puolella. Vähän jotain herätystä senkin blogin hiljaiseloon.

Kovasti toivon, että kun tämä työvuosi pääsee käyntiin, aikataulut asettuvat sellaisiin uomiin, että kirjoittamaankin ehtii. Tässä kohti voi olla optimisti: en ole vielä avannut vuoden 2011 kalenteria kertaakaan. Siellä mahtaa olla aikaa vaikka mihin.

Rauhallista vuotta 2011

Tämän piti olla joulukortti, mutten ole tälle juhlakaudelle vielä ehtinyt joulukortteihin asti. Olkoon siis uuden vuoden toivotus.

Se on sitten 2011. Uusi vuosi, puhdas kalenteri, seesteisempi elämä.

Joulukortti 2010

Oli syksy, tuli talvi

Tänä vuonna oli syksy. Aika huono ruska, mutta syksy kummiskin.

Sitten tuli talvi. Mukavan aikaisin satoi lumet, ja pakkasia on pidellyt.

Omassa elämässä en ole ollut aikaisessa: aina ihan pikkuisen myöhässä tai tunteja, päiviä tai viikkoja jälkijunassa. Osin olosuhteiden vuoksi, osin omasta syystä, osin ketjureaktioiden seurauksena. Mutta myöhässä yhtä kaikki.

Tarkoitukseni oli tehdä viimevuotisen kaltainen kuvajoulukalenteri. Sen tekeminen oli tosi hauskaa, ja valmiisiin pohjiin olisi enää tarvinnut poimia valokuvat ja kirjoittaa tekstit. Mutta ei, ei näillä aikatauluilla. Isot työmaat ovat tipahtaneet pahasti aikatauluistaan.

Ja niinhän se elämä menee, että työ ennen kaikkea. Eikö?*

*retorinen kysymys

Pelkkää juhlaa

Lauantaina vietettiin ystäväpariskunnan hääjuhlaa. Muistin jälleen, että parhaat juhlat vaativat paljon suunnittelua ja satsausta. Näitä häitä oli suunniteltu hartaasti ja huolellisesti, ja näissä häissä oli satsattu niin isoihin kuin pieniin asioihin. Ja lopputulos? Oikein onnistuneet juhlat!

Oma lauantaini oli hyvin pitkä: aloitin hävyttömän aikaisin kirjoittamalla tervetuliaispuheen, joka oli muhinut alitajunnassa koko viikon. Jatkoin printaamalla ja mapittamalla koko liudan papereita, niin taustatietoa, ohjeita kuin juontojakin. Rullasin hiukset pehmeille patukoille. Viimeistelin ja silitin juhla-asuni. Löysin koruja, joiden olemassaolon olin unohtanut. Pakkasin matkalaukullisen esiintymisasuja, meikkejä, koruja ja muuta tarpeistoa ja matkasin tukahduttavalla autolla tapatumapaikalle – en hyvissä ajoin, mutta riittävän ajoissa.

Häiden jälkeen jäin vielä suustani kiinni illan mittaan tutuksi tulleiden ihmisten kanssa. En varmaan olisi malttanut niin aikaisin (siis puolen yön jälkeen) kotiin päin lähteä, jollei tänään olisi odottanut toinen pitkä päivä.

***

Yösydännä pyöräytin täytekakkupohjan. Aineita kootessani muistin, että viimeiset leivinjauheen hituset oli käytetty taannoin mustikka-puolukkapiirakkaan. Jouduin siis turvautumaan soodaan ja Googleen. Kakkupohja ei noussut aivan toivotulla tavalla, mutta kyllä siitä täytekakku saatiin.

Aamusta ohjelmassa oli talon julkisten tilojen raivausta, jotta joukko keskenkasvuisia mahtuisi mellastamaan. Suomeksi: työhuoneeni on väliaikainen esterata. Täytekakun täyttämistä, kuorruttamista ja koristelua. Porkkanoiden, kurkun ja kukkakaalin pilkkomista vihanneslautasta varten. Siinä sivussa pakastettiin vielä lukuisia purkkeja viinimarjamehua.

Kun viimeinen nuori vieras oli haettu kotiinsa, totesin, että adrenaliinin vaikutus alkoi hiipua. Kahden vuorokauden juhlaputki ylittää jo tässä iässä kestävyyden rajat.

***

Koulunkäyntiä ehdittiin harjoitella tällä viikolla jo kaksi päivää. Huomenna alkaa ensimmäinen oikea arkiviikko pitkään aikaan. Ei haittaa – tervetuloa, arki!