Sormiharjoituksia

Vietin viikonlopun vapaalla. Vastoin tapojani tällä kertaa vapaapäivänä ei tehty töitä – ei oikeita töitä eikä juuri kotitöitäkään. Eikä sitten oikeastaan mitään muutakaan.

Kuulemani mukaan vapaalla olemisen pitäisi virkistää ja palauttaa toimintakykyä. Juu ei. Juuri nyt pitää varmaan panostaa enemmän sanontaan “vierivä kivi ei sammaloidu”, sillä niin kauan kuin pysyn liikkeessä ja työssä ja toiminnassa, asiat etenevät, mutta kun pysähdyn — —

Juuri näin: kaikki pysähtyy, aivotoimintaa myöten. Taitaa kroppa ja pää koettaa vihjailla loman tarpeesta. Mutta kuinka pitkä loma tarvitaan, ennen kuin virkistymisvaikutus alkaa näkyä?

***

Kahdeskymmenesensimmäinen päivä: laulu, jota kuuntelen onnellisena

Gabriella Cilmi: I don’t want to go to bed now (YouTube-linkki)

Laulu on Gabriella Cilmin ensimmäiseltä levyltä Lessons to be learned. Tämä biisi soi aurinkoisina päivinä autossa, ja asiaan kuuluu, että laulan l-u-j-a-a mukana. Ei ihan sovi äänialalleni, mutta joskus on tehtävä myönnytyksiä.

I know you’ll think it’s right
If you see inside my mind
It’s summer everyday
And it’s music through the night

***

Kahdeskymmenestoinen päivä: laulu, jota kuuntelen surullisena

Semmarit: Susien teillä (YouTube-linkki)

Seminaarinmäen mieslaulajat, Semmarit, osaa tehdä sekä hauskaa että vakavaa, railakasta ja tunteisiin käyvää. YouTuben biisivalikoima oli aika niukka, joten valitsin tuon Susien teillä -kappaleen (katso myös liveversio).

Mieluiten olisin ehkä valinnut kappaleen Aika maalata naama, jonka intiaanihenkiseen sanoitukseen olen ollut kovasti mieltynyt. Kumpainenkin on muuten Petri Pullin sanoitus.

Taivaalla mustalla kipinää lyön
synkkiä rotkoja nilkutan yön
hangella peiliä kelmeää ulvon
maalia sinistä kuuvalon juon

hakusanoja 30 days of music, vapaapäivä
Ei kommentteja »

Kahdeksan tunnin yö ei tunnu missään, vieläkin käyn hitaalla. Tänään vuorossa Seinäkuun yö, alustavasti noin seitsemän tunnin reissu. Ennustan, että sen jälkeen olen ihan valmista kauraa ja poikkeuksellinen viikonloppu (= ei pakollisia menoja kalenterissa) tulee tarpeeseen.

Kun tässä iltaa kohti heräilen ja saan meikit naamaan, on keikkafiiliskin varmasti kohdallaan. Sahara ja D’Or Tiny Edition esiintyvät Seinäkuun yössä kolmeen otteeseen:

• Nuorisokeskuksessa kello 18.35
• Torikeskuksessa kello 19.40
• Lyseolla kello 22.10

Kaikilla keikoilla nähdään viisi tanssia, tarjolla itämaista tanssia haikeasta hilpeään ja kansanomaisesta fantasiaan, mausteena lennokasta disco orientalia.

Seinäjoella liikkuvat, tervetuloa katsomaan meitä ja muita!

***

Yhdeksästoista päivä: laulu suosikkilevyltä

Pauli Hanhiniemen Perunateatteri: Toisen takin taskuun (YouTube-linkki)

Kun Kolmatta Naista on jo kahteen otteeseen, niin tarjotaan vaihteeksi Perunateatteria. Perunateatterin ensimmäiset kaksi levyä (Vol. 1 sekä Mitä sais olla) menivät Kolmatta Naista kaivatessa, mutta kolmannesta levystä eteenpäin Perunateatteri oli loistava.

Se kolmas levy on Kaupunkitarinoita. Nappasin laulun Toisen takin taskuun, mutta koko levy on täynnä hienoja biisejä. Kuten Perunateatterin seuraavakin, Pikkutaivas. Ja sitä seuraava Appelle-moi Bob. Ja se viimeinen, Kaikki rakkaudesta.

Vuonna 1994 jäin kaipaamaan syvästi Kolmatta Naista. Vuonna 2005 jäin kaipaamaan Perunateatteria. Onneksi on Hehkumo – ja taas Kolmas Nainen.

***

Kahdeskymmenes päivä: laulu, jota kuuntelet vihaisena

Andrew Lloyd Webber: Overture of Jesus Christ Superstar (YouTube-linkki)

Musikaali, joka on vahva ja koskettava. Tunteiden kirjo vie mukanaan.

Elokuvasta en pitänyt yhtä paljon kuin itse musikaalista (Jeesuksen osa on parhaimmillaan Ian Gillanin tulkintana), mutta kiinnostuneille elokuvan tulkinta Overturesta

hakusanoja 30 days of music, Andrew Lloyd Webber, Kolmas Nainen, Perunateatteri, tanssikeikat
Ei kommentteja »

Tämä taitaa tulla tavaksi: en jaksanut eilisiltana pysytellä hereillä niin pitkään, että olisin saanut edes musiikkilinkin postattua, saati kirjoitettua jotain sisällyksekästä. Otetaanpa siis tänäänkin kaksi musiikkikappaletta kerralla.

***

Seitsemästoista päivä: laulu, jonka kuulet usein

Sahhed dahhen bou (El sah el dah embo) (YouTube-linkki)

Useimmin soiva kappale on yleensä se, joka on työn alla – joko koreografioitavana tai harjoiteltavana. Juuri nyt se taitaa olla tämä kappale, milayabaladisooloni. Hyvänä kakkosena tulevat kevään disco orientalin jatkoryhmän ja Saharan uudet koreografiat, joita parhaillaan työstän.

Aiemmin keväällä stereoissa soi useimmiten Waka waka, jonka kaikki tanssioppilaani tekivät lämmittelytanssina kuluneena talvena. Talvikauden lämppäritansseille tulee muuten aika monta soittokertaa viikossa, saati koko lukuvuoden aikana. Eduksi on, jos minä vielä loppukeväästä jaksan sekä kuunnella että tanssia biisejä. Waka wakaa jaksoi, siitä tuli hauska.

***

Kahdeksastoista päivä: laulu, jonka haluaisit kuulla useammin

Juice Leskinen: Musta aurinko nousee (YouTube-linkki)

Juice oli yksi niistä sanoittajista, jonka lyriikoita analysoin gradussani. Riimillisen rocklyriikan saralla Juice oli varmaan se Nokkelin ja Taitavin Sanoittaja.

Minusta upeinta on, että Juice ei käyttänyt sanataituruuttaan pelkästään hupaisiin ja hauskoihin kappaleisiin (Napoleonin mopo, Pilvee, pilvee, Puhelinpylvään henkinen elämä, linkit YouTubeen), vaan myös sisällyksekkäämpiin lauluihin, joissa silti on upeat riimitykset, jotka kuljettavat laulua eteenpäin.

Juicen vakavahenkisemmästä tuotannosta minua eniten puhuttelee minua Musta aurinko nousee – ehkä juuri siksi, että se ei ole yhtä loppuunkaluttu kuin Syksyn sävel, Viidestoista yö tai Rakkauden ammattilainen, tai ehkä siksi, että laulun sanoitus on monitulkintainen.

Jonakin aamuna ennen sarastusta
huomaat että musta
aurinko nousee

hakusanoja 30 days of music, koreografiat, sanoitukset
Ei kommentteja »

Reissussa rähjääntynyt jaksoi eilen torkkua sohvalla ja katsoa MM-finaalin ensimmäisen ja melkein koko viimeisen erän. Siitä hetkestä, kun Suomen peli alkoi kääntyä voitolliseksi, ei ole mitään mielikuvaa, mutta lopun hurjat maalikimarat sentään näin.

Mutta ei sen paremmin mennyt Euroviisujenkaan kanssa. Katselin esitykset, uuvahdin väliaikaohjelman aikaan, ja havahduin parahiksi näkemään voittajan kukitukset ja kiitokset.

Väsymykseen vetoan ja tarjoilen nyt kerralla kaksi biisiä “30 days of music” -haasteeseen.

***

Viidestoista päivä: laulu, joka kuvaa sinua

Kolmas Nainen: Jos se ois helppoo (YouTube-linkki)

Tämä biisi sopii ikuiselle jahkailijalle. (Sinällään uskomatonta, että tätä piti miettiä tosi kauan – tämähän on ihan itsestäänselvä valinta!)

Kaikki ilman muuta silloin innostaa
kun uutta aloittaa

***

Kuudestoista päivä: laulu, jota aikoinaan rakastit, mutta nykyisin vihaat

Ei minulle käy näin. En minä kyllästy rakastamiini lauluihin. Mutta toisin päin käy usein. Niinpä minun versioni tästä teemasta on tällainen:

Laulu, josta en oikeastaan kummemmin pitänyt, mutta josta pidän nyt kovasti

Britney Spears: Toxic (YouTube-linkki)

Tämä Britneyn biisi ei kuulunut suosikkeihini, ennen kuin tein siihen viime talvena koreografian. Koreografiasta tuli oikein kiva, ja sitä myöten myös biisistä tuli kevään ykkösraita.

hakusanoja 30 days of music, väsyttää
Ei kommentteja »

Neljästoista päivä: laulu, josta kukaan ei uskoisi sinun pitävän

Silicon Dream: Jimmy Dean loved Marilyn (YouTube-linkki)

Tämä kappale edustaa sellaista kieroutuneisuuden astetta, ettei tästä voi kuin pitää. Ei päätä eikä häntää, ei tolkun häivää; ja juuri siksi minä pidän tästä.

Taktisesti valitsin sellaisen YouTube-videon, jossa ei biisin ole oikeaa musiikkivideota tai ylipäänsä esittäjää näkyvissä. Sitä ei nimittäin kestä kukaan.

hakusanoja 30 days of music
Ei kommentteja »