Merkinnät teemasta 'tanssi'

Modernia Sibeliusta ja vähän muutakin

Suomen kieltenopettajien liiton koulutuspäivät olivat Hämeenlinnassa lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Itse koulutuspäivästä olisi paljonkin hyvää sanottavaa, mutta rajaan nyt aiheeksi perjantain iltaohjelman. Olin halunnut nähdä Sibeliuksen musiikkiin pohjautuvan Swan of Tuonela -teoksen, ja aikatauluongelmat ratkesivat mukavasti, kun teos oli Sukolin koulutuspäivien iltaohjelmana.

Swan of Tuonela (Verkatehdas, Hämeenlinna 2.10.2015)

Swan of Tuonela -esitystä mainostettiin nimikkeellä “tanssi- ja nykysirkusteos”. Sirkus on monitahoinen käsite ja täysin oman ammattitaitoni ja hallintani ulkopuolella; minä näin lavalla enemmän nykytanssia (joka myös on minulle vieras maailma) ja tarinankerrontaa. Ehkä sirkus tuo minulle liikaa mieleen varsinaiset sirkustemput – esimerkiksi tankotanssia en osaa sirkuksen genreen luokitella.

Swan of Tuonela on korealais-suomalaista yhteistyötä: koreografiasta vastaa Sungsoo Ahn, ohjauksesta Ville Walo. Musiikkina kuullaan Jean Sibeliuksen lisäksi muuta musiikkia, jonka tekijöiksi on nimetty Hauschka, Samuli Kosminen ja Markus Hohti.

Päällimmäisenä esityksestä jäi tunne huikeasta ammattitaidosta. Muusikot olivat erinomaisia, tanssijat – varsinkin korealaistanssijat – äärettömän taitavia ja kokonaisuus Verkatehtaan lavalla oli vaikuttava. Esitykseen mahtui jaksoja, jotka eivät minua sykähdyttäneet tai joita en ymmärtänyt, ja mahtuipa kokonaisuuteen myös jaksoja, jotka ärsyttivät. Silti valtaosa 70 minuutin esityksestä oli nautittavaa ja inspiroivaa.

Minua viehätti tankotanssin hyödyntäminen tällaisessa tanssiteoksessa. Tankotanssija oli kuin laivan lippu, joka liehui mastossa. Huikein tanssinumero oli pelkästään rumpujen tahtiin esitetty tanssi viuhkojen kanssa ‐ tämä nähtävästi kumpuaa korealaisesta tanssiperinteestä, mutta minä näin enemmän yhtäläisyyksiä flamencoon. Eniten minua inspiroi tapa, miten viuhkat tekivät omat aksenttinsa musiikkiin (viuhkan avaamisestahan tulee ainaa ääni).

Visuaalisesti kokonaisuus oli myös vaikuttava. Mieleeni jäivät erityisesti kohta, jossa joutsenelle ensin tehtiin siivet isosta kankaasta, sen jälkeen joutsenen päätä käännettiin niin että kangas lähti kuroutumaan pienemmäksi ja pienemmäksi. Efekti mustaa näyttämöympäristöä vasten oli huikea.

Toinen visuaalisesti erityisen viehättävä kohta oli sellainen, missä nainen käveli veden päällä joutsenen sulkien varassa. Hänelle tarjottiin sulkia askelmiksi. Jättimäiset sulat olivat huikean kauniita ja näyttäviä.

Eikä unohtaa sovi kohtaa, jossa tanssijat esiintyivät virvaliekkeinä, heijastettuina hologrammeina. Kiehtovaa!

Kaikkinensa Swan of Tuonela oli inspiroiva kokonaisuus, joka jätti ajattelemaan. Mietin, miten paljon oma musiikki- ja tanssitaustani vaikuttaa: kun kappaleessa esimerkiksi soitetaan pelkkiä rumpuja, kuuleeko tavallinen katsoja rumpujen nyanssit ja sointien vaihtelevuuden vai onko rumpumusiikki hänelle pelkkää ykstotista jumputusta?

Moderni tanssi ei ole minun mukavuusalueellani, mutta kaikesta päätellen nykytanssitaustaa ei tarvita siihen, että voi nauttia tanssiteoksista. Ja hyvä niin – taidetanssilla on paha tapa vieraannuttaa tavallista yleisöä liialla monimutkaisuudella.

Seinäkuun yöhön + yhdeksästoista ja kahdeskymmenes

Kahdeksan tunnin yö ei tunnu missään, vieläkin käyn hitaalla. Tänään vuorossa Seinäkuun yö, alustavasti noin seitsemän tunnin reissu. Ennustan, että sen jälkeen olen ihan valmista kauraa ja poikkeuksellinen viikonloppu (= ei pakollisia menoja kalenterissa) tulee tarpeeseen.

Kun tässä iltaa kohti heräilen ja saan meikit naamaan, on keikkafiiliskin varmasti kohdallaan. Sahara ja D’Or Tiny Edition esiintyvät Seinäkuun yössä kolmeen otteeseen:

  • Nuorisokeskuksessa kello 18.35
  • Torikeskuksessa kello 19.40
  • Lyseolla kello 22.10

Kaikilla keikoilla nähdään viisi tanssia, tarjolla itämaista tanssia haikeasta hilpeään ja kansanomaisesta fantasiaan, mausteena lennokasta disco orientalia.

Seinäjoella liikkuvat, tervetuloa katsomaan meitä ja muita!

***

Yhdeksästoista päivä: laulu suosikkilevyltä

Pauli Hanhiniemen Perunateatteri: Toisen takin taskuun (YouTube-linkki)

Kun Kolmatta Naista on jo kahteen otteeseen, niin tarjotaan vaihteeksi Perunateatteria. Perunateatterin ensimmäiset kaksi levyä (Vol. 1 sekä Mitä sais olla) menivät Kolmatta Naista kaivatessa, mutta kolmannesta levystä eteenpäin Perunateatteri oli loistava.

Se kolmas levy on Kaupunkitarinoita. Nappasin laulun Toisen takin taskuun, mutta koko levy on täynnä hienoja biisejä. Kuten Perunateatterin seuraavakin, Pikkutaivas. Ja sitä seuraava Appelle-moi Bob. Ja se viimeinen, Kaikki rakkaudesta.

Vuonna 1994 jäin kaipaamaan syvästi Kolmatta Naista. Vuonna 2005 jäin kaipaamaan Perunateatteria. Onneksi on Hehkumo – ja taas Kolmas Nainen.

***

Kahdeskymmenes päivä: laulu, jota kuuntelet vihaisena

Andrew Lloyd Webber: Overture of Jesus Christ Superstar (YouTube-linkki)

Musikaali, joka on vahva ja koskettava. Tunteiden kirjo vie mukanaan.

Elokuvasta en pitänyt yhtä paljon kuin itse musikaalista (Jeesuksen osa on parhaimmillaan Ian Gillanin tulkintana), mutta kiinnostuneille elokuvan tulkinta Overturesta

Seitsemästoista ja kahdeksastoista

Tämä taitaa tulla tavaksi: en jaksanut eilisiltana pysytellä hereillä niin pitkään, että olisin saanut edes musiikkilinkin postattua, saati kirjoitettua jotain sisällyksekästä. Otetaanpa siis tänäänkin kaksi musiikkikappaletta kerralla.

***

Seitsemästoista päivä: laulu, jonka kuulet usein

Sahhed dahhen bou (El sah el dah embo) (YouTube-linkki)

Useimmin soiva kappale on yleensä se, joka on työn alla – joko koreografioitavana tai harjoiteltavana. Juuri nyt se taitaa olla tämä kappale, milayabaladisooloni. Hyvänä kakkosena tulevat kevään disco orientalin jatkoryhmän ja Saharan uudet koreografiat, joita parhaillaan työstän.

Aiemmin keväällä stereoissa soi useimmiten Waka waka, jonka kaikki tanssioppilaani tekivät lämmittelytanssina kuluneena talvena. Talvikauden lämppäritansseille tulee muuten aika monta soittokertaa viikossa, saati koko lukuvuoden aikana. Eduksi on, jos minä vielä loppukeväästä jaksan sekä kuunnella että tanssia biisejä. Waka wakaa jaksoi, siitä tuli hauska.

***

Kahdeksastoista päivä: laulu, jonka haluaisit kuulla useammin

Juice Leskinen: Musta aurinko nousee (YouTube-linkki)

Juice oli yksi niistä sanoittajista, jonka lyriikoita analysoin gradussani. Riimillisen rocklyriikan saralla Juice oli varmaan se Nokkelin ja Taitavin Sanoittaja.

Minusta upeinta on, että Juice ei käyttänyt sanataituruuttaan pelkästään hupaisiin ja hauskoihin kappaleisiin (Napoleonin mopo, Pilvee, pilvee, Puhelinpylvään henkinen elämä, linkit YouTubeen), vaan myös sisällyksekkäämpiin lauluihin, joissa silti on upeat riimitykset, jotka kuljettavat laulua eteenpäin.

Juicen vakavahenkisemmästä tuotannosta minua eniten puhuttelee minua Musta aurinko nousee – ehkä juuri siksi, että se ei ole yhtä loppuunkaluttu kuin Syksyn sävel, Viidestoista yö tai Rakkauden ammattilainen, tai ehkä siksi, että laulun sanoitus on monitulkintainen.

Jonakin aamuna ennen sarastusta
huomaat että musta
aurinko nousee

Tauon jälkeen + 30 musiikkikappaletta

Kevätkausi. Jotain ihan järjettömän kiireistä. Muutama viikko, jolloin jokainen minuutti oli ohjelmoitu. Vielä useampi viikko, jolloin tekemistä oli enemmän kuin aikaa. Kaikki kriittinen tuli tehtyä, tanssinäytökset pidettyä, kaikki puvut pysyivät päällä.

Oli, loppujen lopuksi, ihan hyvä kevät, vaikka omaa elämää ei ollutkaan yhtään. Mutta oli hienot tanssinäytökset.

***

Toukokuu näyttää edelleen kiireiseltä. (Kuka näitä minun aikataulujani oikein suunnittelee? Ai niin, sehän olen minä. Hups.)

Tahti on onneksi toukokuussa paljon rauhallisempi, deadlinet eivät ole yhtä tiukkoja ja projektit ovat pienempiä. Eikä lomaankaan ole enää aikaa kuin pikkuisen reilu kuusi viikkoa. Tällä kertaa “loma” tarkoittaa ihan oikeaa lomaa – ei kalenterimerkintöjä, ei töitä, ei sopimuksia. Vain polkupyöräilyä, lenkkeilyä ja venyttelyä, iso pino kirjoja, muutama omaehtoinen käsityö. Siis sitten kesäkuussa.

***

Paljon optimismistani kertoo se, että kuvittelen toukokuussa ehtiväni bloggamaan. Toivottavasti syntyy ihan oikeita blogimerkintöjäkin, mutta jos ei muuta, niin ainakin yhden meemin verran musiikkipoimintoja.

30 days of music on haaste, jossa nimetään musiikkikappaleita. Ideana on valita teeman mukaisia musiikkikappaleita ja esitellä ne mulle. Minä päätin tehdä aiheesta triplapostaukset: tänne blogiin, Facebookiin ja Twitteriin. Aivan orjallisesti en tehtävänantoa tule noudattamaan, mutta homman runko löytyy tuolta linkin takaa.

Ensimmäinen päivä: suosikkikappaleesi. Pitkään pohdin, millaisen kappaleen valitsisin, koska rakastan niin monentyylistä musiikkia. Päädyin valitsemaan kappaleen, joka koskettaa minua joka kerta:

Andrew Lloyd Webber: Music of the Night musikaalista Phantom of the Opera (YouTube-linkki)

Osa kunniasta menee ehdottomasti Charles Hartille, joka kirjoitti laulun sanat.

Close your eyes, let your spirit start to soar
And you’ll live as you’ve never lived before

Hahmottuvaa

Tänään alkoi viimeinkin näyttää valmiilta. D’Orin talven ykkösprojekti on Shakiran musiikkiin tehty koreografia. Sen työstäminen aloitettiin jo toukokuussa, ja sittemmin tanssia on treenattu ja treenattu ja treenattu ja treen…

Tanssi on siis varsin työteliäs, ei millään mittapuulla helppo, ja pelkästään käsien työstämiseen on huvennut hirveästi aikaa. Mutta koreografia on kaiken sen väärti.

***

Olen koettanut tehdä D’Orille tämän koreografian ryhmäsovitusta jo pitkään. Harvoin rakennan tanssille kolme eri sovitusta ja silti vielä päädyn neljänteen. Nyt kävi niin.

Isolla ryhmällä olisi niin kiva tehdä huikeita kuvioita, mutta tämä koreografia ei anna siihen tilaa. Oli pakko yksinkertaistaa ja yksinkertaistaa. Siis minun (!).

Tänään se lopulta alkoi olla kasassa: koreografia on enää viilausta vaille, ja sovituskin toimii. Jokaisella on paikkansa ja jokainen ehtii paikalleen – tai ainakin tulee ehtimään, riittävän treenin jälkeen.

***

Tässä kohti vuotta on ilo todeta, että muutama tanssi on jo sovituksia myöten valmiina. D’Orin ykköstanssi on siis kasassa ja puvut mietinnässä. Saharan ykkösprojekti kaipaa enää treeniä, puvut on suunniteltu ja kankaat metsästyksessä. Alavuden disco oriental -ryhmällä niin ikään on talven ensimmäinen tanssi esityskunnossa.

Alhenan talven ainoa uusi tanssi on sovitettu, mutta itse koreografia ei ole vielä loppuun asti työstetty. Näin etenemme Alhenan kanssa nykyisin varsin usein.

Perusryhmien ja jatkavan ryhmän tanssit ovat vasta raakaversiovaiheessa, mutta siitä mennään nyt lähiviikkoina pitkillä loikilla kohti valmista. Aikaa on reilusti, muttei kuitenkaan liikoja: kevään tähtäimessä ovat Onnenvärinät 15.4. ja itämainen ilta 16.4. Ei sinne enää ole kuin vajaat kolme kuukautta.