Merkinnät teemasta 'tanssi'

Kissa, häntä ja uusinta

Tänään posti toi Mihrimah ry:n jäsenlehden Mirhamin. Minähän olen useamman tanssiyhdistyksen jäsen, erityisesti Seitsemän Hunnun Tanssi ry:ssä olen ollut aktiivina vuodesta 1997 ja Tanssiyhdistys Sahara ry:n puheenjohtaja olen ollut alusta asti (alku = 2006). Mihrimahin jäsenkin olen ollut jostain 2000-luvun alkupuolelta asti.

Mirhamissa oli arvio Mihrimahin viimesyksyisestä näytöksestä Paluu juurille, johon minut oli kutsuttu vierailijaksi luonnerooliin. Olin vuosi sitten helmikuulla Tampereella opettamassa Mihrimahin tanssijoita, ja sen satona Mihrimahin tanssiryhmä esitti samaisessa näytöksessä haggalakoreografiani. Näytöksen finaalina oli lämppäriksi aikoinaan tekemäni nuubialaisvaikutteinen tanssi.

Ja kun näytöksen alla vielä ilmeni yhden tanssin vaje, sen paikkaajiksi poimittiin D’Or-ryhmästäni kolmen nuoren tanssijattaren porukka ja fuusiokoreografiani. Mihrimahin näytöksessä oli siis varsin paljon minun tekemiäni koreografioita.

***

Seuraa kissanhännännosto-osio: katkelmia Mirhamin kritiikistä, jonka on kirjoittanut Pirjo Aarnio.

D’Orin Ironiam-tanssista: “Esitys oli vauhdikas ja mukaansatempaava. Näistä nuorista tytöistä tulee itämaisen tanssin tähtiä.”

Harem-soolostani: “Inka Vilénin esitys oli vaikuttava eikä vähiten näytöksen tarinan takia. Surua, epätoivoa… luhistuminen. Inka on näyttelijä!”

Mihrimahin tanssiryhmän esittämästä Al hagala-koreografiastani: “Tämä oli yksi hienoimpia haggalakoreografioita, joita olen nähnyt. Se sisälsi paikanvaihtoja, ryhmämuodostelmia, vauhtia ja hymyjä.”

Ja viimeisenä hännännostona summa summarum -osiosta: “Mainittakoon, että Inka Vilénin merkitys näytöksen onnistumisen kannalta oli ratkaiseva. Parempaa valintaa Delijahin esittäjäksi on vaikea kuvitella. Inka oli uskottava sekä ikänsä että tanssitaitojensa puolesta. Hän omaa draamantajua ja on hyvä näyttelijä.”

***

Tässä kohti onkin hyvä kertoa, että samainen näytös nähdään uusintana Sastamalassa, Sylvään koululla (joka sijaitsee kuulemma tarkkaan ottaen Vammalassa) sunnuntaina 6.2. kello 15. (lisätietoja www.mihrimah.fi)

Esiintyjinä Mihrimahin oivallinen tanssiryhmä, iki-ihana Miia Ojanen Tampereelta, luonneroolissa edelleen allekirjoittanut ja vierailijoina ohjaamani tanssiryhmät D’Or (tiny edition) sekä tuoreena lisämausteena Alhena. Sastamalan liepeillä liikennöivät kirjatkoot kalentereihinsa!

Mahdoton tehtävä = haaste

Mitä yhteistä on kirjoittamisryhmillä, tanssitunneilla ja korufoorumilla? Jokaiseen näistä eksyy ihmisiä, jotka ovat valmiita ottamaan haasteita vastaan. Ei, korjaan: ihmisiä, jotka haluavat haasteita.

***

Aloitin kirjoittamisen opettamisen joskus reilut 15 vuotta sitten. Sittemmin olen käyttänyt paljon aikaa mitä mahdottomampien kirjoitusvirikkeiden keksimiseen. Todellakin: mitä mahdottomampi, sen parempi.

Ei siinä tarvitse paljon aivosoluja vaivata, jos tehtävänantona on kirjoittaa teksti, jossa on sanat talvi ja lumi. Mutta jos virikkeeksi antaa sanat teippirulla ja joulukuusi, alkaa jo syntyä paljon mielenkiintoisempaa jälkeä – siitä puhumattakaan, jos sanat ovat synonyymisanakirja ja feministi.

***

Tanssitunneilla filosofianani on opettaa ihmisille tansseja. Pelkkä tekniikka ja varsinkin yksittäiset liikkeet eivät vielä tee tanssijaa, vaan vasta se, kun liikkeitä yhdistetään toisiinsa ja musiikkiin, tekee tanssijan. Koreografioiden opetteleminen on työlästä, varsinkin sen ensimmäisen koreografian, mutta kun jo ensimmäisen talven mittaan tulee opeteltua kolme, neljä helppoa tanssia, tanssitaito ja koreografioidenoppimiskyky kehittyvät silmissä.

Kovin usein minulle on käynyt niin, että helpoksi suunniteltu koreografia on muuttunut vaikeaksi. Yhä vieläkin Alhena muistelee sitä helppoa baladia, jonka oppimiseen meni kaksi talvea. (Mutta se oli ihana tanssi ja kaikkien niiden tuntien väärti.)

Tänä talvena kaikki tanssijani ovat opetelleet fuusiolämppäriä Shakiran Waka waka -musiikkiin. Siitä piti tulla helppo koreografia, mutta kun askelsarjoja sorvasin, se helppo versio oli kovin tylsä. Päädyin siis muutamaa pykälää vaikeampaan askelkuviostoon. Lopputulos: hauska tanssi, jota on mukava tanssia, mutta joka on työteliäs opittava. Hups. Silti tanssijat, varsinkin vähän pitempään tanssineet, tuntuvat tykkäävän.

***

Helmetti on koruharrastajien ja ammattilaistenkin foorumi, jossa keskustellaan – niin, mistäpä muusta kuin koruista. Foorumilla on pitkään ollut Korujen vuosi -haaste. Siinä joka kuukausi on ollut erilainen teema, johon sopivia koruja harrastajat ovat kehitelleet.

Nyt tammikuussa aloitimme uudenlaisen haasteen, korubingon. Siinä tarjotaan koruilijoille yhdeksän ruudun verran haasteita, joista tekijä saa valita bingotyyliin minkä tahansa kolmen suoran – pystyyn, vaakaan tai vinottain.

Tähänkin pätee: mitä mahdottomampi, sen parempi. Juuri ne haasteet innostavat ihmiset kokeilemaan ja luomaan. Ensimmäinen haaste on jo pistänyt ihmisten aivosolut virkeään liikkeeseen.

***

Korurintamalla on tarjolla myös toisenlainen haaste, ÄHH. Älä Hilloa Helmiäsi -haasteen ideana on tehdä kuukauden ajan koru päivässä. Joskus taannoin otin kunnianhimoisen tavoitteen osallistua ÄHH-haasteeseen, mutta kovin runsaaseen korumäärään en silloin päässyt.

Nyt olisi uusi ÄHH helmikuussa. Joka päivä uutta korua tuskin syntyy, mutta ehkäpä kuukauden mittaan voisin saada aikaiseksi 28 korua. Jos vaikka joulukuulla iskenyt pakkoneuloosi vaihtuisi koruputkeksi.

Julkaisukunnossa

Yksi kesäurakka on julkaisukunnossa: uusi ulkoasu Anu Toivosen tanssisivustolla.

Heinäkuun työrupeama jatkuu, seuraavaksi aktiivisen työn alla Ishtar-lehden elokuun numero.

Heinäkuuhahmotelmia

Heinäkuu. Lupaavat hellettä – ei hyvä. Helle syö työtehoa ja yöunia.

Vaikka oikealle lomalle ei ole tänä kesänä aikaa, kuvittelin silti, että heinäkuussa ehdin myös oleilemaan. Erehdyin tutkimaan kalenteriani tarkemmin ja huomasin, että tässähän pitää tehdä töitä ihan oikeasti.

Tanssitreenejä ei ole kuin kaksi iltaa viikossa. Elokuun Ishtar, joka menee kuun lopussa painoon, nielaisee valtaosan tämän kuukauden työtunneista, ja loput menevät nettisivuprojekteihin ja tilauskoruihin.

Kesän mittaan on tarkoitus toki tehdä koruja itselle ja jälkikasvulle sekä istua runsaasti ompelukoneella – muun muassa juhlavaatetta häihin, joihin meidän on kuun lopussa kutsuttu, sekä vino pino käyttövaatetta sekä lapsille että itselle.

***

Mutta tarkoitus olisi myös viettää aikaa nenä kirjassa. Pöydän nurkalla on pino työhön liittyvää tietokirjallisuutta, joka olisi tarkoitus kahlata läpi, mutta lukulistalla on myös koko joukko nuortenkirjoja – alkuperäinen suunnitelmani oli varata viikko sille, että luen koko Harry Potter -sarjan putkeen.

Ja mieli tekisi myös pyöräilemään, lenkille, uimaan, ja olisi enemmän kuin paikallaan ottaa tehokuuri pilatestreeniä ja runsaasti venyttelyjä.

***

Mieleni minun tekevi. Tähän eivät taida 24 tunnin vuorokaudet riittää.

Festarifiiliksistä arkeen

Itämaisen tanssin kansainvälinen Yalla!-festivaali on takana. Viisi päivää Helsinkiä ei ihan tehnyt minusta kaupunkilaista, mutta metrolla ja ratikalla kulkeminen alkoi jo sujua likimain luontevasti, ja liukuportaistakin selvisin jo loppuvaiheessa lähes sulavasti.

Masrah-yhdistys oli urakoinut hienot festarit. Upeita – joskin pitkänpuoleisia – näytöksiä, erinomaisia kursseja. Kivaa oli! (Tarkemmat tuoreanalyysit Ishtar-blogissa.)

***

Sitä jaksan yhä ihmetellä, miten jotkut onnistuvat matkustamana niin kevyesti, ja kuinka jotkut (= allekirjoittanut) tarvitsevat niin valtavasti matkatavaroita.

Minulla ei edes olevinansa ollut paljon tavaraa: ainoastaan treenivaatetta viideksi päiväksi ynnä vähän jotain iltavaatetta. Tänä vuonna ei ollut esiintymisvaatteita, ei meikkejä eikä muuta tilpehööriä. Silti minulla oli pakaaseja enemmän kuin omiksi tarpeksi, ja ne pahalaiset painoivat hirveästi.

***

Kesäfestareiden jälkeen tanssi-into on palavimmillaan. Minulla alkaa, kieroutunutta kyllä, kolmen viikon opetustauko. Tarkoitus olisi pitää tanssilomaa, mutta tuskin se onnistuu – päässä pyörivät jo tulevan talven opetukset ja projektit.