Merkinnät teemasta 'tanssi'

Ystävät: Yallan aika

Tanssivuoden kohokohta? Kesäfestivaali, epäilemättä. Tänä vuonna suunnataan Helsinkiin, jossa Masrah-yhdistys järjestää kansainvälisen Yalla!-festivaalin.

Kesäfestivaalin ylivertaisuus on siinä, että se kokoaa tanssijat eri puolilta Suomea samaan tapahtumaan. Mikä tahansa paikallinen pienempi tanssitapahtuma kerää oman seudun tanssijat ja ehkä kourallisen sieltä ja täältä, mutta kesäfestivaaliin lähdetään isolla joukolla eri puolilta Suomea.

Sen jo tiedän, että kaikkia tanssiystäviäni en tällä kertaa näe, mutta koko joukon kuitenkin. Aikatauluni on – niin kuin festareilla aina – tiivis, mutta toivottavasti ei niin tiivis, etten ehtisi rupattelemaan vanhojen tuttujen kanssa ja tutustumaan uusiin tanssituttavuuksiin.

(Pakkaaminen, mitä se on?)

Seinäkuun paisteessa

Eilen oli Seinäkuun yö (Seinäjoen vuosittainen kulttuuritapahtuma, joka valtaa koko kaupungin). Tänä vuonna Saharan lisäksi seinäkuulaisille esiintyi myös D’Or. Yhdessä vedimme kaksi eri keikkaa, illalla Torikeskuksessa isolla porukalla ja myöhäisillassa Urheilutalolla vähän vähemmällä väellä.

Tänä vuonna sää oli niin lämmin, että alkuillasta ulkonakin olisi voinut esiintyä. Yleensä tanssiminen ulkosalla ei ole hyvä idea: jos lämmintä on alle 20 astetta ja lisäksi vielä tuulta, lihakset tuppaavat hyytymään. Ei ole mukava tehdä olemattoman pieniä liikkeitä, muttei myöskään kiva reväyttää lihaksia.

Koska ensi vuonna tuskin osuu tällainen lämpöaalto Seinäkuun yölle, pitäydymme jatkossakin sisäesiintymisissä. Torikeskuksen lattia oli lennokas, mutta onneksi kaikki tanssijat pysyivät pystyssä. Urheilutalolla taas mentiin tihkeällä lattialla, jossa pirueteissa sai potkaista reilusti eikä siltikään pyörähtänyt.

Yhtä kaikki mukava tehdä tanssia tunnetuksi myös sellaiselle yleisölle, joka meitä harvemmin muuten tulee nähneeksi.

Hahmosta runkoon

Ihmisen voi huijata oppimaan vaikeitakin asioita, kun ne syöttää pieninä palasina. Harva pystyy oppimaan isoja kokonaisuuksia kerralla.

Tänään aloitettiin tanssituntien poikkeusviikko; helatorstain vuoksi torstain tunnit pidettiin jo tänään. Disco orientalin jatkoryhmässä on työn alla koreografia, joka muotoutuu ja selkiytyy ja rakentuu hiljoksiin. Kesäkuun alussa se on valmis, josko ei toki esityskunnossa.

***

Jatkoryhmässä hypättiin kevätkurssin alkajaisiksi suoraan asiaan, mutta ei rytinällä. Aloitimme hahmottamalla musiikkia yksinkertaisin liikkein ja tutustumalla musiikin hankaliin kohtiin.

Sitä myöten, kun musiikki on tullut tutuksi, on liikekieli tullut haasteellisemmaksi. Vaikeita kohtia – tässä tanssissa ne ovat myös nopeita – on treenattu hartaasti: ensin hahmotettu liikkeet, sitten tehty niistä sarjaa, pikkuhiljaa nopeutettu ja lopulta laitettu sarja tanssin keskelle.

***

Tanssin hämärä hahmo, josta aloitimme, on pikkuhiljaa muotoutunut rungoksi. Runkoon on jo lisätty kääntymisiä, pyörähdyksiä, aksentteja, pikkutarkkoja kohtia.

Ja sama jatkuu: lisätään yksityiskohtia, poimitaan musiikin elementtejä. Nyt se alkaa olla jo helppoa, sillä musiikki on tullut tutuksi, koreografian runko alkaa olla tanssijoillakin hallussa. On helpompi lisätä runkoon kuin yrittää tehdä koko pakettia kerralla.

Vielä lisätään käsiä, lisätään yksityiskohtia. Tästä on tulossa täysi koreografia. Mutta jos vanhat merkit paikkansa pitävät, lopputulos on kuitenkin paljon yksinkertaisempi kuin se, mikä päässäni on alkujaan ollut.

Ehdinpäs!

Aamu: lapset koulukuntoon, kynsilakkojen poisto ja sormiin pikakynsilakka. Sopivan mukana kulkevan käsityöprojektin haalinta. Sähköpostit, foorumit ja Facebook. Maailmassa mukana.

Kello kymmeneksi jalkahoitajalle. Toisille se on ilo, minulle pakollista paikoillaan istumista. Tanssijan jalat – jopa itämaisessa tanssissakin – ovat kovilla, joten käyn säännöllisesti hoidattamassa jalkani. Tällä kertaa vietin ajan pujotellen paljetteja lankaan virkkuutyötä varten. Vähän tutkailin ensi vuoden kalenteriakin.

Kotiin. Juoksevia asioita, lapsille välipalaa. Opetuksen suunnittelua, kelloon vilkuilua.

Kolmen jälkeen hurautus lähikaupunkiin optikkoliikkeeseen. Onneksi siellä aikataulut eivät olleet myöhässä, jäi jopa tovi ylimääräistä aikaa keskustella muuttuneista kanta-asiakassysteemeistä. Piilolinsseistä olisi tässä kuussa tarjous.

Puoli viideksi opettamaan. Neljä erilaista itämaisen tanssituntia: ala-asteikäisille perusteita, perustekniikassa täsmäviilausta, jatkotekniikassa imua ja vääntöä, ja sen jatkoksi Alhenan omia treenejä, jotka tällä viikolla mentiin tekniikan viilauspohjalta ilman koreografiaa. Päätteeksi venyttelyä.

Kotiin yhdeksän jälkeen, sopivasti lukemaan lapsille pari lukua iltalukemiseksi. Yksi hajonnut linna ja määrättömästi klooneja.

Kymmenen jälkeen taloon laskeutuu rauha ja hiljaisuus.

***

Jotkut päivät ovat tapahtumamagneetteja, aikatauluhirviöitä. Tänään ehdittiin joka paikkaan, mutta tuottavuus jäi heikoksi. Melkein rohkenisin väittää: mitä tyhjempi kalenteri, sen parempi tulos.

Tällä viikolla kalenteri ei ole tyhjä.

Sakset sanoo sik-sak-sak

Taas eletään sitä aikaa vuodesta, jolloin värikkäät kankaat ja kangassilppu täyttävät talon ja puutarh… no, talon ainakin.

Edessä on urakointia pääasiassa sarjatyönä: tällä kertaa pääasiassa puseroita, mutta jonkin verran myös housuja. Unohtaa ei sovi myöskään kolmea solmiota, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua (ei täysvinoa leikkausta, ei kovikkeita, ei käsin ommeltuja viimeistelyjä), mutta menestyvät esiintymisrekvisiittana täydellisesti.

Aivan, loppukevään esiintymiset ovat ovella.

***

Kun yritän ommella jotain itselleni (tai lapsillekin), pyörittelen ideoita, kaavoja ja kankaita edestakaisin, ja ehkä joskus lopulta uskallan ryhtyä leikkaamaan. Siitä eteenpäin homma onkin helppoa (paitsi jos leikattu koko on täydelleen väärä tahi ompelu muuten takkuaa).

Kun ompelen esiintymisasuja – ja vieläpä sarjatyönä –, tahti on toisenmoinen. Ideaa ei jäädä enää aprikoimaan, kaavat joko on tai ei ole, ja kankaita ei enää arvota. Levitetään kankaat lattialle (mieluummin useamman asun kankaat päällekkäin, jos koot ja kankaan paksuudet sen antavat myöten), asemoidaan kaavat tai kaavantapaiset ja sitten sakset sanovat sik-sak-sak.

Saman henkilön vaatteen kappaleet laitetaan nuppineuloin kiinni toisiinsa, etteivät samanväristen asujen eri koot mene sekaisin. Kaikki samanvärisellä saumurilangalla ja tikkauslangalla saumattavat vaatteet otetaan käsittelyyn kerralla, ja saumoja ommellaan sarjatyönä.

***

Tämän prosessin ongelmana on se, että yksittäisen vaatteen valmistuminen vie kauan verrattuna siihen, että ompelisi vaatteen kerrallaan valmiiksi. Se, että on kahdeksan likivalmista toppia ja viidet viittävaillevalmiit housut, ei mieltä huojenna. Toisaalta se tuntuu hyvältä, kun ne kahdeksan toppia ja viidet housut valmistuvat lähes yhdessä rysäyksessä.

Sitä hetkeä odotellessa (vaatteiden ensiesiintyminen lauantaina).