Sormiharjoituksia

Tänään olen levitellyt vihreitä paljetteja. Projektina on ollut tuunata lippalakki uuteen, katu-uskottavaan kuntoon – tai ainakin lavauskottavaan.

Paljettikirjonnan paras puoli on se, että se on nopeaa, näyttävää ja palkitsee tekijänsä heti. Parin tunnin ompelun jälkeen lippalakissa oli jo paljetti poikineen.

Mutta on siinä huonotkin puolensa: se addiktoi. Paljettikirjonnaista ei meinaa pystyä päästämään käsistään, eikä se koskaan tunnu tulevan valmiiksi, koska aina voi lisätä vielä muutaman paljetin.

Lippalakin pinta-ala on rajallinen, varsinkin kun sitä ei ole tarkoitus kirjoa umpeen, joten tämän projektin loppu häämöttää. Pari muutakin paljettikirjontaprojektia on kuitenkin tälle kevättä vielä tiedossa, ja ainahan tuolla tanssivaatevarannossa on pari ikuisuusprojektia, joita voi jatkaa eteenpäin…

***

Sitten musiikkiasioihin. Neljäs päivä: laulu, joka tekee surulliseksi.

Mietin, valitsenko laulun, joka tekee minut surulliseksi, vai laulun, joka saa minut surulliseksi, vaikka laulu itsessään ei olekaan surullinen.

Lopulta valitsin laulun, joka on lähtäisiksi melankolinen, mutta josta tekee vielä surullisemman se yhteys, missä sitä on laulettu myöhemmin.

Hanoi Rocks: Million miles away (YouTube-linkki vuoden 1985 keikkataltiointiin sekä vuoden 2009 taltiointiin)

Laulusta tekee erityisen surullisen se, että Hanoi Rocks on esittänyt kappaletta usein Razzlen, bändin vuonna 1985 kuolleen rumpalin, muistoksi. Minua vanhemmat muistavat, mitä olivat tekemässä, kun kuulivat Elviksen kuolleen. Minä muistan, millainen oli se aamu, kun radiosta kuulin, että Razzle oli kuollut auto-onnettomuudessa.

Smoked a lot of sky, drank a lot of rain
Anything to ease my pain

hakusanoja 30 days of music, paljetit
1 kommentti »

Tammikuu. Paljon lunta, paukkupakkasesta plussalle ja takaisin, projekteja ja prosesseja. Tammikuu oli.

Vietin viikonlopun vetämällä tehoa tekstinkäsittelyyn -kurssia. Intensiivinen pläjäys sujui mainiosti, vaikka perjantain sähkökatko sotki monisteprojektini ja lauantain ja sunnuntain välisenä yönä myrsky pisti sähkönjakelua uusiksi. Luultavasti jälkimmäisen seurauksena saimme viettää kurssilla verkottoman sunnuntain. (Ja arvatkaa, missä meidän kaikki materiaalimme olivat? Aivan, verkossahan ne. Siis improvisoitiin.)

***

Urakoin tammikuun viimeisen maanantain aktiivisesti kellon ympäri tanssiprojektien ja opetuksen parissa. Nyt on mukava katsoa kohti helmikuuta ja sen haasteita.

Enhän minä oikeasti haasteita tarvitsisi, niitä tuppaa löytymään ihan riittävästi etsimättäkin. Mutta koska kovin, kovin pitkään olen tullut eläneeksi elämää pakollisia tai muka-pakollisia asioita priorisoiden, voisin nyt pikkuhiljaa yrittää etsiskellä taas tasapainoa ulkoa tulevien ja sisältä kumpuavien projektien välille.

Tässä haasteita helmikuulle:

Pilates-projekti

Kun tanssi on työtä, tulee liikuntaa monen monta tuntia viikossa. HeiaHeiaan olen kirjannut aktiivisesti puolisen vuotta liikuntasuorituksiani, valtaosa tanssiin liittyvää.

Kesällä venyttelin paljon, ja samaa pitäisi toki jatkaa nytkin. Mutta ennen kaikkea haluaisin aktivoitua pilatestreeniin.

Helmihaasteeni: Pilatesta joka päivä. Edes kymmenen minuuttia. Tai viisi. Todisteet HeiaHeiaan.

ÄHH-haaste

ÄHH on helmiystäväni Inkun ideoima haaste helmeilijöille. Helmikuussa Helmetti-foorumin väki tarttuu haasteeseen ja ÄHHittelee porukalla. Minä myös.

ÄHH tulee sanoista “Älä Hilloa Helmiäsi”. Tavoitteena on tehdä koru joka päivä.

Sen jo tiedän, että en minä joka päivä korua saa valmiiksi, saati sitten että sen ehtisin käsityöblogiini postaamaan. Mutta tavoitteena voisi hyvinkin olla 28 korun valmistaminen helmikuun aikana. (Ottaen huomioon, että tällä viikolla pitäisi tehdä korusetit Alhenalle, siis kahdeksalle hengelle korvakorut ja kaulakorut, sanoisin, että jos saan tämän urakan hoideltua, haaste on varsin hyvällä mallilla.)

Helmihaasteeni: Hävittää helmiä ja tehdä koruja. Tanssijoilleni, myyntiin, itselleni…

Bloggausblokin bloppu

Blogien kanssa olen elänyt hiljaiseloa, kun kirjoittaminen on tökkinyt. Tai ehkei niinkään kirjoittaminen, vaan ajatteleminen. Ehkä tässä pikkuhiljaa elämä alkaa tälläkin saralla voittaa.

Helmihaasteeni: Bloggausta. Ja Twitteriä. Ja Facebookiakin. Ei jokapäiväpaniikkia, tavoitteena päästä taas sanojen herraksi.

Tähän jatkeeksi olisi tietysti hyvä vielä lisätä helmihaaste riittävästä unesta, mutta sen verran itseäni tunnen, että univelan puolelle tämäkin kuukausi menee. Ehkä sitten maaliskuussa.

hakusanoja ÄHH, bloggaus, haaste, improvisointi, pilates, projektit
1 kommentti »

Mitä yhteistä on kirjoittamisryhmillä, tanssitunneilla ja korufoorumilla? Jokaiseen näistä eksyy ihmisiä, jotka ovat valmiita ottamaan haasteita vastaan. Ei, korjaan: ihmisiä, jotka haluavat haasteita.

***

Aloitin kirjoittamisen opettamisen joskus reilut 15 vuotta sitten. Sittemmin olen käyttänyt paljon aikaa mitä mahdottomampien kirjoitusvirikkeiden keksimiseen. Todellakin: mitä mahdottomampi, sen parempi.

Ei siinä tarvitse paljon aivosoluja vaivata, jos tehtävänantona on kirjoittaa teksti, jossa on sanat talvi ja lumi. Mutta jos virikkeeksi antaa sanat teippirulla ja joulukuusi, alkaa jo syntyä paljon mielenkiintoisempaa jälkeä – siitä puhumattakaan, jos sanat ovat synonyymisanakirja ja feministi.

***

Tanssitunneilla filosofianani on opettaa ihmisille tansseja. Pelkkä tekniikka ja varsinkin yksittäiset liikkeet eivät vielä tee tanssijaa, vaan vasta se, kun liikkeitä yhdistetään toisiinsa ja musiikkiin, tekee tanssijan. Koreografioiden opetteleminen on työlästä, varsinkin sen ensimmäisen koreografian, mutta kun jo ensimmäisen talven mittaan tulee opeteltua kolme, neljä helppoa tanssia, tanssitaito ja koreografioidenoppimiskyky kehittyvät silmissä.

Kovin usein minulle on käynyt niin, että helpoksi suunniteltu koreografia on muuttunut vaikeaksi. Yhä vieläkin Alhena muistelee sitä helppoa baladia, jonka oppimiseen meni kaksi talvea. (Mutta se oli ihana tanssi ja kaikkien niiden tuntien väärti.)

Tänä talvena kaikki tanssijani ovat opetelleet fuusiolämppäriä Shakiran Waka waka -musiikkiin. Siitä piti tulla helppo koreografia, mutta kun askelsarjoja sorvasin, se helppo versio oli kovin tylsä. Päädyin siis muutamaa pykälää vaikeampaan askelkuviostoon. Lopputulos: hauska tanssi, jota on mukava tanssia, mutta joka on työteliäs opittava. Hups. Silti tanssijat, varsinkin vähän pitempään tanssineet, tuntuvat tykkäävän.

***

Helmetti on koruharrastajien ja ammattilaistenkin foorumi, jossa keskustellaan – niin, mistäpä muusta kuin koruista. Foorumilla on pitkään ollut Korujen vuosi -haaste. Siinä joka kuukausi on ollut erilainen teema, johon sopivia koruja harrastajat ovat kehitelleet.

Nyt tammikuussa aloitimme uudenlaisen haasteen, korubingon. Siinä tarjotaan koruilijoille yhdeksän ruudun verran haasteita, joista tekijä saa valita bingotyyliin minkä tahansa kolmen suoran – pystyyn, vaakaan tai vinottain.

Tähänkin pätee: mitä mahdottomampi, sen parempi. Juuri ne haasteet innostavat ihmiset kokeilemaan ja luomaan. Ensimmäinen haaste on jo pistänyt ihmisten aivosolut virkeään liikkeeseen.

***

Korurintamalla on tarjolla myös toisenlainen haaste, ÄHH. Älä Hilloa Helmiäsi -haasteen ideana on tehdä kuukauden ajan koru päivässä. Joskus taannoin otin kunnianhimoisen tavoitteen osallistua ÄHH-haasteeseen, mutta kovin runsaaseen korumäärään en silloin päässyt.

Nyt olisi uusi ÄHH helmikuussa. Joka päivä uutta korua tuskin syntyy, mutta ehkäpä kuukauden mittaan voisin saada aikaiseksi 28 korua. Jos vaikka joulukuulla iskenyt pakkoneuloosi vaihtuisi koruputkeksi.

hakusanoja ÄHH, Helmetti, koreografiat, opettamassa
Ei kommentteja »

Joululomaa on pidellyt. Tai no, lomaa ja lomaa – kaikki se on tekemättä, mitä olin suunnitellut ja kuvitellut tekeväni, mutta silti pää ei ole päässyt työajatuksista irti ennen kuin ihan nyt muutamana viime päivänä. Tietysti, sillä loma vetelee viimeisiään ja maanantai aloittaa vuoden ensimmäisen työviikon.

Enhän minä toki ihan täyttä lomaa ole pitänyt, pari iltaa viikossa on läpi opiston joulutauon treenattu tanssia, mutta muuten joulun jälkeinen aika on mennyt voittopuolisesti tekemättä mitään.

Tässä kohti täytyy tietysti huomauttaa, että minun “tekemättä mitään” tarkoittaa, että ainahan sitä jotain on tehty. Nyt on kudottu. (Väärää murretta puhuville tiedoksi, että neulomisesta on kyse.) On tullut pipoa ja lapasta ja vähän sukkaakin, kun piti päästä ohutta sukkalankaa testaamaan. Villapaidat eivät ole edenneet, mutta muuten on tullut vähän valmistakin (ja Ravelry-jonooni on ilmestynyt kovin, kovin monta uutta neuleideaa).

Kuvia (huonoja, toim. huom.) valmistuneista neuleprojekteista voi ihmetellä Cranberries and Cattleyas -blogin puolella. Vähän jotain herätystä senkin blogin hiljaiseloon.

Kovasti toivon, että kun tämä työvuosi pääsee käyntiin, aikataulut asettuvat sellaisiin uomiin, että kirjoittamaankin ehtii. Tässä kohti voi olla optimisti: en ole vielä avannut vuoden 2011 kalenteria kertaakaan. Siellä mahtaa olla aikaa vaikka mihin.

hakusanoja aika, kalenteri, loma, neuletyöt, päivätyö
Ei kommentteja »

Päivän työprojektit eivät edenneet, joten päätin siirtää energiaani siivoukseen.

Kesän siivouslistalla on monta eri nurkkaa, esimerkiksi cd-hyllyni. Järjestän opetus-cd:t säännöllisesti pari kolme kertaa vuodessa, mutta ilo jää lyhytaikaiseksi: osa cd:istä on opetuspakissani, osa treenikassissa, osa kuuntelupinossa, osa työpöydällä taustamusiikkivalmiudessa, osa jostain muusta syystä jossain muualla kuin omalla paikallaan.

Kun saan ahaa-elämyksen ja haluan löytää tietyn cd:n, se mitä todennäköisimmin ei ole cd-hyllyssä omalla paikallaan vaan jossain ihan muualla.

***

Kirjahylly on helpompi pitää järjestyksessä, ainakin romaanien osalta. Yhdellä ihmisellä on yleensä vain yksi romaani luettavanaan, ja kun se on luettu, kirja on helppo palauttaa paikalleen – olettaen, että kirjahyllyssä ylipäänsä on paikka kyseiselle kirjalle.

Tietokirjallisuus on hankalampaa: esimerkiksi Method Putkisto -kirjoja otan säännöllisesti lueskeluun, joten ne ajelehtivat joko olohuoneen pöydälle, yöpöydälle tai työhuoneeseen käyttökirjapinoon. Hyllyssä on vakiona iso aukko.

***

Taannoin siirsin koko korutyötarvikevarastoni työhuoneeseen, jotta olohuoneessa olisi siistimpää. Siistiys ei toteutunut olohuoneessa, mutta isompi kaaos siirtyi työhuoneeseen.

Kohtapuoliin on aika tarttua kesän koruprojekteihin, joten korutarvikevarannot pitäisi saada ojennukseen, ettei koko arsenaalia tarvitse rahdata olohuoneeseen (okei, me kaikki tiedämme, että sinne ne tulevat ennemmin tai myöhemmin päätymään, mutta teeskennellään nyt tovi, että järjestyksen pysymisellä on edes pieniä edellytyksiä). Järjestelyä varten rahtasin laatikot – aivan, olohuoneeseen.

Nyt, väliaikaisesti, on varsin siisti työhuone, ja täydellinen kaaos olohuoneessa. Kun saan vaihdettua materiaaleja muutamista väliaikaisiksi tarkoitetuista avolaatikoista kannellisiin säilytyslaatikoihin, voin pinota laatikot takaisin työhuoneeseen, siistiin järjestykseen. (Okei, me kaikki tiedämme, että se järjestys kestää vain niin kauan kuin materiaaleja ei käytetä, mutta teeskennellään nyt tovi, että järjestys on pysyvää laatua.)

***

Kaaoksen määrä on vakio, mutta paikka ei. Ompelunurkka vaatisi kovasti perusteellista raivausta…

hakusanoja cd, kirjat, materiaalit, säilytys, siivousta
2 kommenttia »