Merkinnät teemasta 'käsityöt'

Heinäkuuhahmotelmia

Heinäkuu. Lupaavat hellettä – ei hyvä. Helle syö työtehoa ja yöunia.

Vaikka oikealle lomalle ei ole tänä kesänä aikaa, kuvittelin silti, että heinäkuussa ehdin myös oleilemaan. Erehdyin tutkimaan kalenteriani tarkemmin ja huomasin, että tässähän pitää tehdä töitä ihan oikeasti.

Tanssitreenejä ei ole kuin kaksi iltaa viikossa. Elokuun Ishtar, joka menee kuun lopussa painoon, nielaisee valtaosan tämän kuukauden työtunneista, ja loput menevät nettisivuprojekteihin ja tilauskoruihin.

Kesän mittaan on tarkoitus toki tehdä koruja itselle ja jälkikasvulle sekä istua runsaasti ompelukoneella – muun muassa juhlavaatetta häihin, joihin meidän on kuun lopussa kutsuttu, sekä vino pino käyttövaatetta sekä lapsille että itselle.

***

Mutta tarkoitus olisi myös viettää aikaa nenä kirjassa. Pöydän nurkalla on pino työhön liittyvää tietokirjallisuutta, joka olisi tarkoitus kahlata läpi, mutta lukulistalla on myös koko joukko nuortenkirjoja – alkuperäinen suunnitelmani oli varata viikko sille, että luen koko Harry Potter -sarjan putkeen.

Ja mieli tekisi myös pyöräilemään, lenkille, uimaan, ja olisi enemmän kuin paikallaan ottaa tehokuuri pilatestreeniä ja runsaasti venyttelyjä.

***

Mieleni minun tekevi. Tähän eivät taida 24 tunnin vuorokaudet riittää.

Näppärät näpit

Jos aikaa olisi rajattomasti, voisin kuvitella innostuvani askartelusta.

Lapsen kaveri viettää syntymäpäiväänsä. Osana lahjaa on kiva antaa jotain itsetehtyä.

Juhannusprojektina testasimme kevyttä helmikudontakehystäni: opetin lapselle helmikudonnan alkeet, ja hän tekaisi näppärästi lahjaksi rannekorun. Minä päättelin langat ja kiinnitin lukot. (Ja ryhdyin siinä sivussa miettimään, josko a) löytäisin jonkin kivan helmikudontamallin ja b) hankkisin isomman helmikudontakehyksen, jossa voi kutoa leveämpiä helmitöitä.)

***

Tänään oli kortin vuoro. Koska mielikuvitukseni korttiprojekteissa on suppea, olen hankkinut havaintoaineistoa (pari askartelulehteä ja -kirjaa), joista lapsi valitsi mieleisensä, kukkaruukku ikkunalla -kortin.

Piirsimme ja leikkelimme paperista kasan kukkia, liimasimme, käytimme karhuntarraa ja kaksipuoleista teippiä, ja saimme yhteistyössä aikaiseksi varsin mukavan kortin. Aikaa hupeni odottamattoman paljon, mutta terälehtien leikkuu piti tehdä kieli keskellä suuta. Sitä paitsi lopputulos oli varsin onnistunut.

***

Korttiaskarteluun voisi jäädä koukkuun – ja varustelukierteeseen. Toistaiseksi olen onnistunut tyytymään paperiveitseen, kuviosaksiin ja kohokuviointihärpäkkeeseen, mutta esimerkiksi ATC-korttien tekijöiden taidonnäytteet saavat sormet syyhyämään ja mielen hiniöimään kaikenmoisia leimoja, pintakäsittelyaineita sun muita.

Syvää hengitystä, intensiivistä kellon tuijotusta. Eipä innostuta! Ompelukset, neulomukset ja virkkuut, helmi- ja paljettikirjonnat sekä korut saavat luvan riittää. Ei enää uusia kädentaitoinnostuksia. Ei ainakaan nykyisillä 24 tunnin vuorokausilla.

Sairaspäivän riemuja

Tänään on vietetty sairaspäivää. Jälkikasvu osoittautui koulukunnottomaksi, joten aamusta raahasin läppärin olohuoneeseen. Puolityhjällä olohuoneen pöydällä on etunsa: ei tarvinnut edes isommin raivata, jotta pääsin levittäytymään uudelle reviirille.

***

Olen roikkunut päivän Facebookissa, Twitterissä ja foorumeissa, katsellut tv-sarjoja, jatkanut eilistä ompelulehtien selailua. Kutonut muutaman kerroksen villatakkia, purkanut ja korjannut yhtä palmikkoa 15 senttiä. Mittaillut kuumeita ja sokereita ja arponut insuliineja.

Pari työluonteistakin hommaa olen saanut tehtyä, mutta siinä se, päivän saldo.

Iltaa kohti omakin olo on muuttunut surkeammaksi, minkä myös kuumemittari vahvistaa. Jalat eivät kanna, ja aivotoimintakin osoittaa hyytymisen merkkejä. Taidan suosista viettää loppuillan sohvalla.

***

Mitä tästä opimme? Ei kannata pitää vapaapäiviä. Tulee kipeäksi.

Vapaapäivän riemuja

Piti oleman neljä (!) päivää vapaata (!). Ei ollut. Työmaat eivät edenneet toivottua tahtia, joten ankara puurtaminen nielaisi kaksi ensimmäistä potentiaalista vapaapäivää.

Mutta oli sentään vapaa viikonloppu (!). Sitäkään ihmettä ei ole hetkeen koettu.

***

Vapaa sunnuntai kului hyvin vapaamuotoisesti. Päivä vietetiin hellettä paossa sisätiloissa, pääasiassa television ääressä. Katsottiin pois monen monta tv-sarjan jaksoa, yksi elokuva ja American Idolin tulosjakso. Mielenkiintoista seurata tulosjaksoa tietämättä, millainen itse kisajakso oli ja keitä kilpailijat ovat (kun ei ole ollut niitä vapaita viikonloppuja, että olisin sarjaa livenä seurannut). Kummasti American Idoliin pääsee kyllä kiinni näin loppukaudestakin.

Kohtuuttoman ison osan päivää lohkaisi kynsien lakkaus. Hehkuvaa punaista varpaisiin, tummaa viiniä sormiin. Seuraava lakkaus on varmaan jo kesäisempiä sävyjä.

***

Kaivelin esille pari viime syksynä hylkäämääni neuletta. Helteestä huolimatta kudoin paksua villatakkiani ja pohdiskelin konttineuleen miljoonan langanpätkän päättelyä. Välillä virkkailin paljettihuiveja.

Kaivoin myös esille koko joukon Ottobre Design– ja Ottobre Design Woman -lehtiä. Olisi inspiraatiota ommella, mutta ensin pitäisi valita kaavat, piirtää ja leikata ne, valita kankaat, leikata ne… Juuh, ei vielä tänä vapaapävänä.

Mikä parasta, seuraavat vapaapäivät ovat ensi viikonloppuna. Tämähän on suorastaan ylellisyyttä!

Melkein lopetettu lehtitilaus

Suuri Käsityölehti on tullut minulle kestotilauksena vuodesta 1996. Tai 1995. Tai niillä main. Todella pitkään, joka tapauksessa.

Tilausjaksoni alkuaikoina päätoimittajana toimi Tina Tötterman, joka siirtyi Suuresta Käsityölehdestä muun muassa lanseeraamaan suomalaista Cosmopolitania (Kodin Kuvalehti 6/2007). Tilalle tuli Paula Hietaranta, jonka siirtyi eläkkeelle marraskuussa 2008, kymmenen vuoden päätoimittajuuden jälkeen. Uudeksi päätoimittajaksi valittiin tv-kasvo Anu Harkki, joka oli jo vuosien mittaan vieraillut Suuren Käsityölehden palstoilla neuleohjeillaan ja omalla palstallaan.

Toiset olivat uudesta päätoimittajasta innoissaan, toiset eivät. Julkisuudesta tuttu ihminen jakaa aina mielipiteet. Koska käsityölehti on journalistisena formaattina jotain ihan muuta kuin tyypillisemmät aikakauslehdet, päätin ottaa avoimen asenteen.

***

Nyt takana on pian puolitoista vuotta Anu Harkin päätoimittajuutta ja yksi iso ulkoasumuutos. Ikävä kyllä uusi Suuri Käsityö ei ole minun mieleeni.

Ulkoasumuutos oli enemmän kuin pelkkä ulkoasun muutos, samalla laitettiin sisältörakennekin uusiksi. Uudistuksessa viilattiin logo (se onnistui), vaihdettiin ohjeiden paikkaa (muutos, josta en pitänyt: lehtiarkiston selaaminen hidastui, kun kaavakoosteet eivät löydykään ennalta-arvattavasta paikasta) ja muutettiin aineiston painopisteitä siten, että lankakäsityöt nostettiin lehden alkuun, ompelukset siirrettiin niiden jälkeen.

Viimeksimainittu hiertää minua todella ankarasti, sillä olen kaikki nämä vuodet tilannut Suurta Käsityölehteä nimenomaan ompeluohjeiden takia. Muutoksen myötä tuntuu siltä, että Suurta Käsityölehteä on lähdetty kehittämään Modan suuntaan – Modassahan julkaistaan aina kahmalokaupalla neuleohjeita, joitain virkkausohjeita ja lisukkeena on muutama kaava muutamaan vaatteeseen. Modaa en ole koskaan innostunut tilaamaan lyhyitä kokeilujaksoja pidempään.

***

Suuren Käsityölehden kestotilausvuosieni aikana käsityömaailma on muuttunut kovasti. Bonnierin Uudet Käsityöt, varsin onnistunut ompelulehti, yhdistyi vuosituhannen vaihteen liepeillä Modaan; saksalainen Burda ilmestyy yhä, mutta se jää kirjastossa satunnaisen selailun asteelle. Tasokkaita askartelulehtiä on ilmaantunut lukuisia, mutta askartelu ei ole minun juttuni.

Aika moni käsityöharraste on löytänyt luontevan kanavan Internetistä: esimerkiksi verkkoneulelehtiä ilmestyy lukuisia ja monet todella taitavat neulesuunnittelijat myyvät neuleohjeitaan verkossa. Tätä nykyä en juuri tartu lehtien neuleohjeisiin, vaan suuntaan ensin Ravelryyn, suomalaisista verkkolehdistä Ullaan, ulkomaisista esimerkiksi Knittyyn, tai tutkailen suoraan suomalaisten suosikkisuunnittelijoitteni ohjevalikoimia (esimerkiksi Villapeikko, Tikru, Kristel, Sisäinen villapaita).

Ompelu on eri juttu. Netissä kaavojen jakaminen, pieniä laukkujen, hattujen ja vastaavien kaavoja lukuun ottamatta, on liki mahdotonta, sillä kaavat täytyy saada isolla kaava-arkilla. Siksi ompelija tarvitsee hyvän ompelulehden, hankkii yksittäisiä kaavoja käsityöliikkeistä tai piirtää kaavansa itse.

Ompelijan onneksi on Ottobre Design (katso myös Ottobre Design blog), joka jaksaa numero numeron jälkeen ilahduttaa. Ottobre julkaisee vuosittain neljä numeroa lasten kaavoja vauvoista 170-senttisiin ja kaksi naistenvaatenumeroa.

***

Uusin Suuri Käsityölehti ilmestyi viikolla. Selasin sen läpi ja huokaisin syvään: kannen lupaama “runsas käsityölehti” hetkauttanut. Eniten inspiroivat sisustussivut (siis minua! järisyttävää) ja kirjontaliite.

Siinä missä Suuri Käsityölehti ei ole hetkeen tuottanut minulle mä-haluuuuuun-tuntemuksia, Ottobre Design tuottaa niitä jatkuvasti. Jokainen Ottobren numero innostaa ja tuo oivalluksia. Vaikka naisten kaavavalikoima ei olekaan valtaisa, kaavat ovat onnistuneita, muuntelukelpoisia ja toimivia.

Käsityölehtiarkiston arvo on siinä, että mallit ja kaavat eivät ehkä puraise nyt, mutta niistä voi olla arvaamatonta iloa myöhemmin. Edelleen kaavoista eniten käyttämäni on Suuren Käsityölehden pikkumustakaava vuodelta 1997, sen pohjalta loihdin likimain jokaisen tanssipukuni ja kotelomekkoni. (Tekisi mieleni sanoa jotain vanhoista hyvistä ajoista, mutta jätän sanomatta.)

***

Uusimman Suuren Käsityölehden numeron jälkeen olin jo käytännössä valmis lopettamaan tilaukseni, kun silmääni sattui Journalisti-lehdestä pikku-uutinen: Anu Harkki jättää Suuren Käsityölehden (sama pikkuinfo vaikkapa Markkinoinnin ja Mainonnan sivuilta).

Ehkä minä annan uudelle päätoimittajalle vielä mahdollisuuden.