Sormiharjoituksia

Aamu: lapset koulukuntoon, kynsilakkojen poisto ja sormiin pikakynsilakka. Sopivan mukana kulkevan käsityöprojektin haalinta. Sähköpostit, foorumit ja Facebook. Maailmassa mukana.

Kello kymmeneksi jalkahoitajalle. Toisille se on ilo, minulle pakollista paikoillaan istumista. Tanssijan jalat – jopa itämaisessa tanssissakin – ovat kovilla, joten käyn säännöllisesti hoidattamassa jalkani. Tällä kertaa vietin ajan pujotellen paljetteja lankaan virkkuutyötä varten. Vähän tutkailin ensi vuoden kalenteriakin.

Kotiin. Juoksevia asioita, lapsille välipalaa. Opetuksen suunnittelua, kelloon vilkuilua.

Kolmen jälkeen hurautus lähikaupunkiin optikkoliikkeeseen. Onneksi siellä aikataulut eivät olleet myöhässä, jäi jopa tovi ylimääräistä aikaa keskustella muuttuneista kanta-asiakassysteemeistä. Piilolinsseistä olisi tässä kuussa tarjous.

Puoli viideksi opettamaan. Neljä erilaista itämaisen tanssituntia: ala-asteikäisille perusteita, perustekniikassa täsmäviilausta, jatkotekniikassa imua ja vääntöä, ja sen jatkoksi Alhenan omia treenejä, jotka tällä viikolla mentiin tekniikan viilauspohjalta ilman koreografiaa. Päätteeksi venyttelyä.

Kotiin yhdeksän jälkeen, sopivasti lukemaan lapsille pari lukua iltalukemiseksi. Yksi hajonnut linna ja määrättömästi klooneja.

Kymmenen jälkeen taloon laskeutuu rauha ja hiljaisuus.

***

Jotkut päivät ovat tapahtumamagneetteja, aikatauluhirviöitä. Tänään ehdittiin joka paikkaan, mutta tuottavuus jäi heikoksi. Melkein rohkenisin väittää: mitä tyhjempi kalenteri, sen parempi tulos.

Tällä viikolla kalenteri ei ole tyhjä.

hakusanoja aikataulut, kiire, paljetit, tanssinopetus, virkkaus
Ei kommentteja »

Meillä on häkellyttävän siistiä.

Keittiön pöydällä on vain yksi saintpaulia, kynttiläkulho ja miehen läppäri (sekä tietysti diabeteksen hoitovälineet, mutta niitä ei silmä edes rekisteröi) – ei sanomalehtiä, paperivuorta eikä epämääräistä rompetta.*

Olohuoneen pöydällä on vain pieni halogeenipöytälamppu, muutama kynttilä ja pari kirjaa ynnä lapsen kamera. Ei helmivärkkejä, ei käsityötarpeistoja, ei leluja ja juoksevia tavaroita.

Kankaat, korut ja käsityöt on pistetty piiloon, lelut on kerätty, kirjat on siirretty kirjahyllyyn, postivuoret on kasattu (setvimättömäksi) pinoksi.

***

Ei huolta, tämä on vain väliaikaista. Huomenna tahi viimeistään ensi viikon aikana kankaat jälleen levittäytyvät ympäri taloa, helmet linnoittautuvat olohuoneen pöydälle ja lelut valloittavat suurimman osan lattiapinta-alasta.

Sitä paitsi siellä, missä edellä mainitut hyödykkeet ovat välivarastoituina, on ahdasta. Miten ison työhuoneen tarvitsisin, jotta mahtuisin siellä oikeasti tekemään töitä?

*Paperivuoreton keittiön pöytä voi olla poikkeus sääntöön. Jo yli kaksi viikkoa keittiön pöytämme on ollut reilusti aiempaa väljempi. Olkoon tavoitteenani pitää pöytä jatkossakin ihmisiä, ei postipinoja varten.

hakusanoja järjestely, keittiö, siivoaminen, työhuone
Ei kommentteja »

Taas eletään sitä aikaa vuodesta, jolloin värikkäät kankaat ja kangassilppu täyttävät talon ja puutarh… no, talon ainakin.

Edessä on urakointia pääasiassa sarjatyönä: tällä kertaa pääasiassa puseroita, mutta jonkin verran myös housuja. Unohtaa ei sovi myöskään kolmea solmiota, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua (ei täysvinoa leikkausta, ei kovikkeita, ei käsin ommeltuja viimeistelyjä), mutta menestyvät esiintymisrekvisiittana täydellisesti.

Aivan, loppukevään esiintymiset ovat ovella.

***

Kun yritän ommella jotain itselleni (tai lapsillekin), pyörittelen ideoita, kaavoja ja kankaita edestakaisin, ja ehkä joskus lopulta uskallan ryhtyä leikkaamaan. Siitä eteenpäin homma onkin helppoa (paitsi jos leikattu koko on täydelleen väärä tahi ompelu muuten takkuaa).

Kun ompelen esiintymisasuja – ja vieläpä sarjatyönä –, tahti on toisenmoinen. Ideaa ei jäädä enää aprikoimaan, kaavat joko on tai ei ole, ja kankaita ei enää arvota. Levitetään kankaat lattialle (mieluummin useamman asun kankaat päällekkäin, jos koot ja kankaan paksuudet sen antavat myöten), asemoidaan kaavat tai kaavantapaiset ja sitten sakset sanovat sik-sak-sak.

Saman henkilön vaatteen kappaleet laitetaan nuppineuloin kiinni toisiinsa, etteivät samanväristen asujen eri koot mene sekaisin. Kaikki samanvärisellä saumurilangalla ja tikkauslangalla saumattavat vaatteet otetaan käsittelyyn kerralla, ja saumoja ommellaan sarjatyönä.

***

Tämän prosessin ongelmana on se, että yksittäisen vaatteen valmistuminen vie kauan verrattuna siihen, että ompelisi vaatteen kerrallaan valmiiksi. Se, että on kahdeksan likivalmista toppia ja viidet viittävaillevalmiit housut, ei mieltä huojenna. Toisaalta se tuntuu hyvältä, kun ne kahdeksan toppia ja viidet housut valmistuvat lähes yhdessä rysäyksessä.

Sitä hetkeä odotellessa (vaatteiden ensiesiintyminen lauantaina).

hakusanoja ompeleminen, tanssiasut
Ei kommentteja »

Veroilmoitus, jokavuotinen iloni, on taas ajankohtainen. Sen tekeminen ottaa kohtuullisesti aivokapasiteettia ja kohtuuttomasti aikaa. Pätkissä tekeminen ei kannata, sillä jokaisen pätkän aluksi ajatusten kasaaminen sujuu surkean hitaasti. Pitäisi siis tehdä urakalla.

Siivoaminen ei ole koskaan niin innostavaa kuin silloin, kun pakoilee jotain urakkaa. Mieli tekisi siivota työhuone, mapittaa kaavat, lajitella kangasvarastot, järjestää vaatehuone ja tehdä suursiivous suurin piirtein jokaiselle talon nurkalle.

Toisaalta sama pätee myös päinvastaisessa tilanteessa. Kun olisi ihan pakko siivota, mikä tahansa urakka tuntuu kiinnostavammalta. Sitä paitsi siivoamisen laiminlyönnistä ei seuraa sakkoa eikä veronkorotusta. Urakat voittavat aina.

***

Siivousvimma ei ole saanut ylivaltaa, josko sen verran sentään eilettäin tein, että otin jouluisat koristeet lopultakin pois keittiön ikkunasta ja vaihdoin tilalle lasten pääsiäis- ja kevätkoristeita.

Sen sijaan veroilmoituksen rinnakkaisurakka, tanssivaatteiden ompelu, meinaa kiilata pahasti veroilmoituksen edelle. Tänään kannoin kotiin 15 metriä kankaita, joitka kaikki pitäisi muuttaa tanssivaatteiksi ensi lauantain esiintymiseen.

Veroilmoituksen takaraja on tiistaina. Priorisointi on taiteenlaji.

hakusanoja kevät, pääsiäinen, siivoaminen, tanssiasut, urakat, veroilmoitus
1 kommentti »

Lauantai lähestyy aivan liian nopeasti; tekemistä on paljon. Tanssiyhdistys Sahara ry:n tanssinäytös on ihanmelkeinjustheti, ja se tarkoittaa, että minä tiedän ihan tarkasti mihin tämän viikon tunnit ja minuutit käytän.

Kangassilppua on pitkin lattioita, mutten ole vaivautunut sitä siivoamaan, sillä lisää tulee koko ajan. On punaista, vihreää, oranssia, turkoosia, violettia, ruskeaa, sinistä, mustaakin, kimallusta ja hohdetta. Värit inspiroivat ompelemaan, vaikka sarjatyönä valmistuukin 14 pussihousut ja kymmenkunta toppia. Ynnä oma hame. Ja teinhän minä taannoin muutaman alusmekon ja kaksi khaligimekkoakin. Ainakin. Olen jo aikaa sitten seonnut laskuissa.

Korupöydällä on röykkiöittäin puolivalmiita korvakoruja. Saa nähdä, antaako aika myöten vai jääkö osa koruista pelkän suunnittelun asteelle. Omaan soolopukuun sopivia korvakoruja en ole vieläkään tehnyt, vaikka puku onkin ollut käytössä jo vuosia. Ehtisiköhän sitä inspiroitua ennen lauantaita…

Näytöksen rutiinihommia on pinoittain. Lippujen leikkausta ja numerointia, käsiohjelman työstämistä, musiikkien koostamista, lippujen laskutusta, tiedotusta, yhteydenottoja ja yhteydenpitoa, suunnittelua ja ajattelua.

Ja tanssimista. Ylimääräisiä harjoituksia, treenausta, hiomista, viilausta, nipotusta, soolon työstämistä, ongelmanratkaisuja, tekniikan tarkennusta, stilisointia. Valmistautumista. Tanssimista.

Tästä tulee hyvä näytös*.

*Halawa 2010 Seinäjoella lauantaina 30.1. kello 16.30 ja 19.00 Nuorisokeskuksessa. Tanssiyhdistys Sahara ry:n näytös ja savonlinnalaisen Farah ry:n tanssiteatteriteos Pyörteessä, kokonaiskesto väliaikoineen 1 h 45 min.

hakusanoja koreografiat, korvakorut, ompeleminen, tanssiasut, tanssinäytös, tanssitreeni
Ei kommentteja »