Merkinnät teemasta ''

Parantumaan päin

Kun ei koskaan saa kuumetta, pienikin lämmönnousu vetää veteläksi. Viikon verran lämmöt ovat keikkuneet normaalin 35,5-lukeman sijaan astetta korkeammalla, huikeimpina päivinä käytiin 37,2:ssa. Silloin ei paljon tarvinnut sängystä ylös nousta.

Flunssa siis iski, kun pikkuisen tahti rauhoittui — niinhän siinä aina käy. Kurkkukipu sörssäsi kauneimmat joululaulut sunnuntaina, lauluyritykset saivat vain yskimään, mutta jälkikasvu lauloi minunkin edestäni. Nenä puolipahimmoisesti tukossa, päätä on särkenyt enemmän ja vielä enemmän, ääni pois…

Tänään on pitkästä aikaa melkein hyvä olla, josko ei nyt vielä aivan normaaliltakaan tunnu. Nyt pitäisi ryhtyä taas tarmokkaasti tekemään hommia, kun joulukin lähenee.

Eilen oli diabeteskontrolli Seinäjoella. Reissu oli mukava, vaikka olotilaani harmittelinkin. Emme sitten jaksaneet lähteä isommin shoppailemaan, kävimme vain vähentämässä erään akvaarioharrastajan kierteissarvipopulaatiota ja vilkaisimme Faunattaren fisuvalikoimia. Timanttitetra on erittäin varteenotettava vaihtoehto tulevan ison altaan ns. isoksi kalaksi. Kongontetrat hylkäsin, niiden ulkomuoto ei miellytä.

Nyt meillä on sitten jo kolme akvaariota, vaikka se iso tankki saadaankin vasta tammikuulla. Haimme käytetyn 180-litraisen kuun alussa, ja nyt meillä on vielä 300-litrainenkin. 180-litraisesta tulee kasviakvaario, parhaillaan se odottaa varmuuden välttämiseksi uusia silikoneja. 300-litraisen varsinaisesta käytöstä ei ole päätetty, tällä hetkellä se toimii väliaikaisena asumuksena 180-litraisen mukana muuttaneille mustatetroille ja partikselle. Mustatetrat eivät oikein sovi ison altaan asukasyhdistykseen, joten voipi olla, että loppujen lopuksi meillä on yhtäkkiä neljä toimivaa akvaariota.

Joka tapauksessa nyt kasvatellaan kierteissarvikotiloiden populaatiota, jotta siitä saadaan tulevaisuudessa kolmen altaan talonmiehet.

Lukemattomia kirjoja

Takana on Ishtarin deadline, edessä toisen taittotyön urakointi. Viikonlopun vietin historiallisesti: lukien.

Joskus muinaisessa elämässä, ennen opiskelua ja lapsia, elin nenä kirjassa. Luin satoja ja tuhansia sivuja, useita kirjoja uudelleen ja uudelleen. Perheen kasvamisen myötä aikaa lukemiselle on ollut vähemmän. Tai kyllä minä lukenut olen, mutten juurikaan kirjoja vaan lehtiä: sanomalehtiä, aikakauslehtiä, ilmaislehtiä, ammattilehtiä… Jossain vaiheessa ehdin lukemaan suurin piirtein kaikki lehdet kannesta kanteen. Kirjoihin ei aikaa riittänyt, yhden kirjan lukeminen on kuitenkin useamman päivän urakka uppoutuvalla lukutekniikallakin, eikä kolme sivua ennen nukahtamista -tahdilla ei juoneen oikein pääse käsiksi.

Lehtien pinot ovat kasvaneet järkyttäviksi, paljon kiinnostavaa jää lukematta. Olen pikkuhiljaa taipumassa sille kannalle, että lopetan aika monen lehden tilaamisen ja käväisen pikalukemassa lehdet kirjastossa. Helpottuu myös akuutti säilytystilaongelma, eihän kiinnostavia aikakauslehtiä voi heittää menemään, ne täytyy säilyttää.

Muistaakseni olen viimeksi ehtinyt ihan oikeasti lukemaan kirjoja joskus muutama vuosi sitten, kun luin kaikki Dick Francisin hevosdekkarit — jälleen kerran. Olen myös ollut kohtuullisen tiukassa kirjanostokiellossa pitkään, kun ei ollut edes aiemmin hankituille kirjoille riittävää kirjahyllyä. Olenkin viime vuosina hankkinut tietokirjojen ja lastenkirjojen lisäksi vain muutamia romaaneja: kaikki Harry Potterit, joitain kirjakerhosta tulleita kuukaudenkirjoja, viimeksi Ken Folletia.

Olin pitkästä aikaa junalla reissussa joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna. Matkalukemisiksi otin Dan Brownin Da Vinci -koodin, mutta reissu meni tanssiasioita pyöritellessä, enkä saanut luettua kuin pari ensimmäistä lukua. Kun sain uusimman Ishtarin tehtyä, päätin nollata aivoni kyseisen kirjan parissa, ja luin sitä koko viikonlopun. Innostuneena valitsin seuraavaksi kovakantiseksi Tess Gerritsenin kirjan Kaksoisolento, joka osoittautui myös oikein sujuvaksi tekstiksi.

Saa nähdä, uskallanko ennen joulua kirjoihin tarttua, lukeminen kun on addiktoivaa touhua. Saapa myöskin nähdä, joko nyt joululomalla ehdin tekemään sen, mitä on tarkoitus ollut tehdä jo pitkään: aloittaa Harri Pottereiden lukemisen. Olen hankkinut ne kirjahyllyyni parempien lukuaikojen varalle — ehkä nyt on taas lukemisen aika?