Merkinnät teemasta ''

Vilkas yö

Parisuhdeaikaa parhaimmillaan, kun ilta venähtää aamukolmeen hikisen uurastuksen parissa, voimien hupenemisesta huolimatta.

Viime yön urakkana oli siirtää 330-litrainen akvaariomme — loistobarbiallas siis — lecaharkkojalustan päälle (toivottavasti) lopulliselle paikalleen. Kyseinen tankki on tehty tolkuttoman paksusta lasista, ja jo pelkkä allas painaa hirveästi. Alkuperäinen, hyvin optimistinen ajatus oli, että allas nostetaan jalustan päälle niin, että pohjalla olisi osa hiekkaa ja jonkin verran vettä (samoin kuin partis ja vanhat mustatetrat), sillä tyylillä homma olisi hoitunut niin paljon sutjakammin. Mutta enhän minä jaksanut sitä allasta noilla lisukkeilla nostaa, siitäkään huolimatta, ettei altaassa vielä ollut kuin vähän hiekkaa ja muutama kasvi, pahasti keskeneräinen projekti kun on.

Jouduimme siis tyhjäämään altaan napulla — tai kuten pohjalaiset sanovat: napolla –, sillä allas oli liian matalalla lappoamiseen; jouduimme haavaamaan liukasliikkeiset mustatetrat ja itsepäisen partiksen sankoon, keräämään tekniikan ja sisustuselementit sekä kahmimaan hiekat kasveineen vatiin. Ylimääräistä ajankulua, mutta operaation jälkeen allas nousi kuin nousikin suhteellisen kivuttomasti huikeaan 55 sentin korkeuteen. Jalusta ei siis ole järin korkea, mutta näin allas on sopivalla huoltokorkeudella minun mitoilleni ja toisaalta hyvällä katselukorkeudella lapsille.

Kun allas oli paikoillaan, alkoi käänteinen operaatio: vanhat hiekat muutamine kasveineen takaisin, koristeet, suodattimet ja lämmittimet jotakuinkin paikoilleen ja vettä perään. Sitten altaaseen kotiutettiin väliaikaiseen kotiin muutama pieni intiaaninsulka ja rubiinitetra sekä pysyvämpään residenssiin neljätoista loistobarbia ja kahdeksan uutta pientä mustatetraa ynnä tietysti vanhat mustikset ja se partis. Kotiutus sujui jo nopeasti, sillä intiaaninsulkia lukuunottamatta kaikki fisut olivat sangoissa sellaisessa vedessä, joka oli tarkoitus laittaa akvaarioon (ns. vanhassa vedessä, jota säästimme jonkin verran siksi, ettei kerralla tulisi kerralla liian suuri vedenvaihto). Nostimme siis sangon akvaarioon, kallistimme varovaisesti osan sangon suusta veden alle ja annoimme kalojen uida isoon altaaseen. Erinomainen metodi, kun ottaa huomioon kellonajan ja väsymysasteen, mutta myös kalojen turvallisuuden: yksi kerta vähemmän, kun kalaa tarvitsee ottaa haavilla kiinni.

Tänään myllättiin vielä sisustaa: pohjalle lisättiin muutama sangollinen hiekkaa. Nyt koko allas on hiekkapohjalla ja näyttää oikein somalta — ensimmäinen altaammehan on sorapohjainen. Hiekka on tyypillistä sekahiekkaa, siis eri raekokoja sekaisin, ja joukossa on myös jonkin verran soraa ja pieniä kiviä. Pääosin karkeampi materiaali seuloutui, kun laskin hiekkaa veteen, ja pyöreäksi hioutuneista erivärisistä kivistä saatiin kiva sisustuselementti ankeaan altaaseen. Tällä hetkellä altaassa on vain muutamia kasveja, pätkä putkea ja yksi kukkaruukuntapainen piiloiksi sekä itse sahattu kookosluola, hiekkaa koristaa luonnonkivien lisäksi joukko lasikuulia ja lasikuutioita, onhan tämä allas ajateltu ensisijaisesti lasten iloksi.

Sisustussuunnitelmat muuttuivat kerrasta, kun näin altaan paikallaan. Allas on tilanjakajana kodinhoitohuoneessa, toinen lyhyt sivu seinää vasten. Olin ajatellut, että ulko-oven puoleiselle pitkälle sivulle laitetaan tausta, mutta allasta katsoessani totesin, että molemmat altaan sivut täytyy jättää avonaisiksi, jotta kokonaisuus pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Tämän päivän olen tehnyt uutta sisustussuunnitelmaa: altaan keskelle tulee pituussuuntaan jonkinlainen näköeste, seinäpäätyyn paljon korkeita kasveja ja toinen pääty jää likimain avovedeksi, ehkä matalaa kasvia osin. Kookosluolan lisäksi yritän kehitellä jotain kantoa, ja harmaan putkenpätkän naamioinniksi kokeillaan liimata sen pintaan silikonilla hiekkaa, jotta se näyttäisi hiekkatöyräältä. Luultavasti menee useampi kuukausi, ennen kuin sisustus alkaa olla kohdillaan, joten ensimmäiseksi yritän saada altaaseen paljon lisää nopeakasvuisia kasveja, jotka vaihdetaan pitempiaikaisiin lajikkeisiin sitten, kun lopullista kasvistoa alkaa kertyä.

Niin, ja ne kalat! Kävimme siis lauantaina hakemassa fisut, koska lähikaupasta alkoivat hyvännäköiset loistobarbit käydä vähiin. Sain kalastettua neljätoista kaunista barbia, mutta vaikka parhaani mukaan valitsin mieleiseni otukset, niin yhdellä on kuitenkin pitemmänpuoleiset evät kuin muilla. Loistobarbeistahan on kehitetty myös liehueväinen versio, mutta ylikokoiset evät vain hidastavat reippaan fisun liikkumista. En ole varma, kumpaa kaliiperia tuo mainittu yksilö oikein on, mutta toivon kovasti, että evät pysyvät järkevän mittaisina.

Loistobarbit ovat aivan ihania: nämä yksilöt olivat kauniin värisiä jo kaupassa, mikä on harvinaista sinällään, ja kauniin värisinä ne uuteen altaaseenkin pulahtivat. Porukka on terhakkaa, tulee aina lasiin kyttäämään, josko olisi toiveita sapuskasta, tutkiskelee jatkuvasti pohjaa ja suodatinta evään toivossa, ja säntää ensimmäisenä ruokapaikalle, kun on aterian aika. Loistobarbit myös halusivat aktiivisesti osallistua akvaarion sisustukseen: kun laitoin hiekkaa pohjalle, barbit olivat heti vieressä varmistamassa, että kyse on tosiaan hiekasta eikä syötävästä.

Pienet mustatetrat ovat oikeita söpöläisiä, evinensä kuin pyöreitä kolikoita, ihan olemattoman kokoisia vanhojen mustatetrojen rinnalla. Uteliaita ja terhakoita uiskentelijoita nämäkin, vaikkeivät sentään osallistuneet hiekan levittämiseen. Uskon, että vaikka akvaariosta tuleekin tilanjakaja, niin nämä fisut eivät ylimääräisestä aktiviteetista ole moksiskaan.

Tämä ilta on mennyt juoksennellessa katsomaan, joko hiekkamyrsky on laskettunut ja vesi kirkastunut, sekä taajaan tarkistaessa altaan lämpötilaa. Laitoimme altaaseen uuden lämmittimen, mutta kuten tavallista, tämän lämmittimen mitta-asteikko ei ole missään suhteessa reaalimaailmaan. Tällä hetkellä lämmittimen lämpönä on 28 astetta, mutta altaan lämpötila pyörii 22 asteen kieppeillä. Siinä kun se pysyisi, niin hyvä olisi — ulkona on tänä yönä pakkasta yli viidentoista, ja kylmä hohkaa kodinhoitohuoneeseen.