Merkinnät teemasta ''

Korkealla

Juuri eilen mietiskelin, miten hyvin elämä on asettunut raiteilleen tytön diabeteksen kanssa. Luonnollisesti diabetes on osa jokaista päiväämme, mutta enää aikoihin se ei ole ollut elämämme hallitsija. Totta kai alkuaikoina jokainen päivä alkoi sillä, että muistelimme, mitä kaikkea meidän piti tehdä; alkuun jokaisen ruoan hiilarimäärät piti varmistella moneen kertaan, pistosmäärät tarkistaa vihkosta, ja jokaisen vähänkään epänormaalimman verensokeriarvon kohdalla piti pysähtyä pohtimaan, mitä seuraavaksi tehdään.

Samaahan se elämä vieläkin on: hiilarimäärien metsästystä, pistosmäärien varmistelua, hypojen ja hypereiden korjailuja, mutta enää niitä ei sen kummemmin rekisteröi. Vasta seurantavihkoa selatessa tajuaa, että jollain viikolla on voinut olla useampiakin matalia sokereita tai turhan korkeiden arvojen kanssa on säädetty.

Siinä missä alkuun jokainen matala sokeriarvo sai sydämen hakkaamaan ja ruokakaapin sisällön vilisemään päässä, nykyisin korjauksetkin osaa tehdä maltilla ja rauhallisesti. Jopa silloin, kun sokerit olivat tipahtaneet 1,8:aan, marssin vain tyynesti jääkaapille, otin mehupurkin ja lasin ja mittasin kymmenen hiilarin annoksen lasiin. Alkuun sitä kai luuli, että kun sokeri on kolmen pinnassa, lapsi voi menettää tajuntansa hetkenä minä hyvänsä. Nyt tietää, että aikaa vielä on, josko alle kahden arvoilla ei varmaankaan tarvitse enää paljon arpoa, mitä tekisi.

Matalien sokereiden hoito on helppoa ja selkeää, jos ei ryhdy turhia täpäjämään. Matalat korjataan aina, usein riittää viisi ylimääräistä hiilaria, todella matalissa ehkä kymppi. Eri asia sitten on, jos matalat toistuvat ja pitäisi tehdä suurempia muutoksia koko systeemiin: vähemmän inskaa vai enemmän hiilareita, vähennetäänkö aterialta vai pitkästä insuliinista, paljonko uskaltaa vähentää…

Korkeiden korjaaminen on monimutkaisempaa, koska syitä voi olla paljon: liian vähän insuliinia suhteessa edellisen ruoan hiilareihin, ruoka on imeytynyt odottamattomalla tavalla, insuliinipistos on epäonnistunut, flunssa on iskemässä päälle, jännittää tai surettaa tai harmittaa, on tullut säntäiltyä tai touhuttua, on ollut hypo ja menossa on reaktiivinen korkea. Jos sokerit ovat korkealla jännityksen tai täpinän takia, ne tulevat yleensä alas nopeasti. Silloin insuliinilisän tuotoksena on hypo. Samoin käy, jos sokerit ovat korkealla säntäilyn ja touhuilun takia — esimerkiksi liikunnan jälkeen sokerit voivat olla yllättävän korkeat, ja liikunta laskee sokereita vasta muutaman tunnin kuluttua.

Helpointa on, jos tietää varmasti, että insuliinia on mennyt liian vähän tai sokerit ovat nousseet vaikkapa kuumeen vuoksi. Silloin uskaltaa insuliiniannosta lisätä eikä tarvitse pelätä hypoa.

Tänään tytön sokerit olivat koulussa yli kahdenkymmenen. Ehkä flunssa on iskemässä, kun korkeita on ollut viime päivinä muutenkin. Kovin paljon ei koulussa uskalla insuliiniannosta lisätä, jos korkeiden sokereiden syynä on sittenkin vaikkapa täpinä. Koska koulupäivät ovat vielä lyhyet, on helpompaa korjata sokereita isommin vasta kotona.

Diagnoosista on kahdeksan kuukautta. Tällä hetkellä on vain yksi asia, mitä pelkään: vatsatauti. Kaikesta muusta selviää kyllä, uskoisin jopa selviäväni shokista, mutta se pelottaa, että iskee paha mahatauti eikä mikään pysy sisällä. Siinä vaiheessa todennäköinen osoite on sairaala ja tiputus. Toisaalta rauhoittaa tieto, että keskussairaalaan selviää alle tunnissa, lähimpään sairaalaan vartissa. Ja sairaalassa on hyvä hoito, joten ehkäpä vatsatautiakaan ei oikeasti kannata pelätä.