Merkinnät teemasta ''

Kaupoilla

En koskaan innostunut postimyynneistä. Katalogien selaaminen, tilauksen kokoaminen ja erityisesti palautettavien tavaroiden pakkaaminen ja postiin kiikuttaminen ei ole mieleistäni hommaa. Onni on tietysti ollut, että olen saanut kuta kuinkin kaiken tarpeellisen käyntietäisyydellä olevista kaupoista. Postimyyntinä olen tilannut vain jonkin verran verhoja, lakanoita ja muutamia vaatekappaleita.

Tarkkaan ottaen nettikauppakin on postimyyntiä. Erikoistuotteita ei löydy lähikaupan hyllyltä eikä tätä nykyä välttämättä mistään liikkeistä. Myynti on siirtynyt nettikauppoihin ja varastot myyjän autotalleihin. Plussaa on se, ettei hinnoissa tarvitse maksaa kalliita kauppatilojen vuokria ja netissä tuotteet ovat selailtavissa, parhaimmillaan varastokin näkyy likimain reaaliaikaisena. Tuotteet saa monista paikoista postiennakolla tai — ainakin kanta-asiakkaana — laskulla, ja toimitusvarmuus on sitä luokkaa, mitä Postin toimituksissa yleensäkin, siis suhteellisen todennäköistä, josko ei täysin varmaa.

Kun erikoistuotteiden tarpeeni on kasvanut, on myös nettikaupoissa luuhaamiseni lisääntynyt. Koko tämän vuosituhannen olen ollut Studio Hennan kanta-asiakas. Siitä firmasta on tullut meille laskematon määrä paketteja, viimeksi nyt maanantaina. Lantiohuiveja, levyjä, paljetteja, pukuja… kaikkea, mitä tanssiin tarvitaan. Kanta-asiakkaana on kiva olla: voin kysyä, onko mitään minunnäköistäni tarjolla, ja Henna pistää pakettiin sopivia ihanuuksia ja mieleistäni musiikkia.

Akvaariomaailmassa olen myös huomannut, että nettikauppojen tarjonnasta on iloa. Olen ilahtunut erityisesti Akvaarioon.fi-liikkeen tarjonnasta. Kaloja en ensisijaisesti ostaisi postitse, mutta varsinkin kaikki tavarapuoli kulkee ihan mukavasti pakettina.

Viime aikoina olen koonnut tilausta Digitarvike-liikkeeseen. Tarkoitus on ollut hankkia sopivia lisätarpeita digikameraan, ja kyseisestä putiikista olen ennenkin tilannut. Olen sen verran uskollinen asiakas, että jos löydän hyvän kaupan, en välttämättä hirveästi googlaile uusia vaihtoehtoja, joskus ehkä teen hintavertailuja. Niinpä ostopaikka oli heti tiedossa, kun kaukolaukaisinta tiesin tarvitsevani.

Vieraskielistä kirjallisuutta ja erikoisalojen kirjoja ei omasta kirjakaupastani löydy. Jotain kirjoja olen tilannut AdLibris-nettikaupasta. Hinnat olivat kohdallaan ja valikoimista löytyi paljon sellaisia opuksia, joita muilla ei ollut tarjota. Sinne suuntaan uudemmankin kerran erikoisempia teoksia metsästämään.

Nettikauppojen maailmaan olen perehtynyt erityisesti helmi- ja koruasioissa. Korumateriaaleja ei lähikaupan hyllyltä löydy, ei ainakaan, jos haluaa tehdä koruja kivihelmistä ja hopeasta. Niinpä olen löytänyt muutaman korumyyjän, joilta materiaalini hankin. Ensimmäinen ostopaikkani oli Villihelmi, jonka materiaalivalikoima on huikea. Kivihelmiä ja hopeatarpeita ostan Maarian korupajasta: Ulla toimittaa tarvikkeet ripeästi ja tietää jo mieltymykseni granaatteihin. Siemenhelmiä ja kivihelmiä hankin Helmitaulusta: Maikki pisti juuri eilettäin minulle taas tulemaan satsin hopeasisuksisia kymppikoon helmiä pukukirjontaan. Kummankin putiikin plussana on henkilökohtainen palvelu, nopeus ja se, että valikoimia on helppo selata koneelta. Lisäksi olen tilannut hopeaa ja työkaluja Kankurinaitasta, jota pyörittää monen hopeaihmisen guru Ari.

Kauppasidonnaisuudestani huolimatta olen vakaasti harkinnut, että saatan laventaa korutarvikkeitteni toimittajaa vielä yhdellä liikkeellä. HelmiQ:n valikoimissa on paljon kiinnostavia tuotteita ja monet ovat kehuneet palvelua. Voi hyvin olla, että sieltäkin vielä tilaan.

Monet tuntuvat mielellään tilaavan sieltä ja täältä. Minä taas mieluusti keskitän hankintani. Taidan olla liian laiska kotiutumaan eri nettisivustoille, shoppailen mieluummin tutuissa paikoissa. Hyvä palvelu on tärkeää, ja erityisesti suosin niitä myyjiä, jotka osaavat suositella minulle sellaista, mitä en itse osaisi pyytää, ykkösesimerkkinä Studio Henna. Nettiostoksiani hillitsee vain rahavirta, joka ei ole riittävän vuolas ahkeraan shoppailuun.

Luovutan

Kävin luovuttamassa verta. Siis melkein.

Suonen löytäminen on välillä osoittautunut haasteelliseksi. Nyt löytyi suoni, sieltä tuli verta ja alkuun kaikki meni hyvin.

Sitten masiina alkoi piipittää: verta tuli liian hitaasti. Suoni siellä supisteli — luulin päässeeni supistuksista eroon, kun sain viimeisen lapsen synnytettyä, mutta katin kontit! Suoni siis supisteli, kieltäytyi päästämästä verta neulaa myöten pussiin.

Lopputulos: pussi täyttyi niin hitaasti, että 130 millilitran kohdalla luovutettiin. Ei olisi pussi täyttynyt säädetyssä ajassa. Nyt minulla on kaikki verenluovutuksen huonot puolet eikä mitään hyvistä. Verenluovutuksen ainoa varsinainen huono puoli on se, että käsivarsi on iltaan asti tiukassa siteessä, joten monien asioiden tekeminen on tavallista hankalampaa. Verenluovutuksen paras puoli on hyvä mieli: 450 millilitrasta riittää apua monelle ihmiselle.

Toivottavasti seuraavalla kerralla homma sujuu paremmin.

Kroppaa kolottaa

Olin eilen pitämässä kaksi parituntista disco oriental -pläjäystä. Kuntoni ei voi olla aivan surkea, kun jaksoin riehua yhteensä neljä tuntia, mutta ei se häävikään ole: reilun kuusituntisen työpäivän jälkeen olin aivan puhki ja lihaksia kolotti. Kunnon venyttely olisi illalla tehnyt terää, mutta jämähdin sitten nojatuoliin viimeistelemään Alhenan nuubialaishuivien helmikoristeita.

Kolotus ja väsymys taisi pitkälti olla nestevajauksen ja matalan verensokerin yhteisvaikutusta, koska illan tankattuani nestettä ja sopivasti sapuskaa olo koheni kummasti. Tänä aamuna nouseminen ei ollut edes erityisen tuskaista, vaikka venyttely jäikin kevyeksi.

Hiihtolomaviikolla tuli tehtyä kosmeettista pintajärjestelyä (viikattua muutama koneellinen pyykkiä vaatehuoneen hyllyille). Uusi nelisatalitrainen akvaariokin siirtyi jo suhteellisen lähelle lopullista sijoituspaikkaansa. Hyvä niin, mutta moni asia odottaa silti järjestäjää.

Yksi niistä on koreografiamapistoni. Koreografioita on kertynyt vuosien mittaan lukemattomia, niin kursseilla opittuja kuin omia. Olen tallettanut koreografiapaperit ynnä tekniikkamuistinpanoja neljään repäisykansioon, mutta ne painavat hervottomasti eikä kaikkia jaksa kantaa mukana. Mukana kulkevat työn alla olevien koreografioiden paperit, mutta jos mieleen tulee tarkistaa jostain muusta koreografiasta yksityiskohtia, niin tarvittavat paperit ovat aina kotona olevissa kansioissa. Siinä olisi työmaata, kun yrittäisi saada jotain tolkkua koreografiakansioiden antiin.

Tämän päivän ohjelmassa on muutaman koreografian muistiinpanojen kirjoittaminen oppilaille. Monet niistä lykkäytyvät viime tippaan siltä varalta, että haluan tehdä muutoksia koreografiaan. Ehkä olisi kuitenkin parempi antaa koreografiarunko paperilla mahdollisimman aikaisin, jotta oppilailla olisi tukea, minkä kanssa treenata. Ehkä.

Kuka antoi luvan?

Hyvä on, kai se on tunnustettava: kevättä pukkaa. Ainoat valkoiset pilkahdukset, joita keittiön ikkunasta näen, ovat suoraan ikkunan alla — katolta talven mittaan tippuneiden lumien jäänteet.

Tiet ovat kuivat, kävin jo viime viikonloppuna kesärenkailla Jyväskylässä. Pulkkamäki on kadonnut, tienpenkoista ei ole enää tietoa, pihanurmikosta näkyy jo yli puolet. Ensimmäiset muurahaisetkin ovat tehneet invaasion pesuhuoneeseen. Kyllä, näistä merkeistä ei voi erehtyä.

Inhoan kevättä. Loskaa, kuraa, lumen alta paljastuvia väsyneitä maisemia. Auringonpaistetta, joka saa pääni särkemään. Siitepölyjä, jotka tukkivat nenän ja saavat silmät kutiamaan. Takatalvia, jotka tekevät teistä taas liukkaita. Sitten alkaa helpottaa, kun joka paikka vihertää — mutta se ei olekaan minun mittapuuni mukaan kevättä, silloin ollaan jo kesän puolella.

Kuka antoi luvan keväälle tulla jo nyt? Viime vuonna mietimme, joudummeko kahlaamaan järjestämäämme itämaiseen iltaan talvikengissä, silloin ajankohtana oli 22.4. Nyt kuukautta aiemmin Jyväskylässä 7HT:n kurssiviikonloppuna kuljeskelin kevättakissa ja pikkukengissä.

Talvitakki jäi tekemättä (ensi talveen olisi reilusti aikaa…), talvikengät ostamatta, talviurheilut harrastamatta. Nyt pitäisi ehtiä mylläämään varastot läpi ja kaivelemaan välikausivaatteet, -päähineet, -käsineet ja -kengät. Missähän vaiheessa uskaltaisi pestä haalarit ja muut talviromppeet talviteloille?