Merkinnät teemasta ''

Hobis on hankala

Tänään kävimme taas diabeetikon kanssa Seinäjoella katsomassa, miten menee. Ja ihan hyvinhän menee, päivät menevät pääosin hienosti, mitä nyt koulupäivinä sokerit ovat lounaalla välillä tähtitieteelliset. Mutta koulun loputtua sokerit tulevat alas, joten paljon ei ole tehtävissä, jottei koulupäiviin tule hypoja. Onneksi koulupäivä on vielä vain neljä tuntia — toivottavasti muutaman vuoden sisään koulutäpinä hellittää sen verran, että pidemmät koulupäivät menevät jo normaalimmilla sokereilla.

Mittausten keskiarvo on yhdeksän, mikä lääkärin mukaan antaisi olettaa noin 6,6:n hobista (HbA1c eli pitkäaikaissokeri, toim. huom.), ja sehän olisi aivan ihanteellinen. Mutta. Kesän alussa hobis oli 8,6 ja nyt 8,5. Edellinen hobis selittyy osin koulupäivien korkeilla, tämänkertainen helteiden ja tulehdusten aiheuttamalla korkealla jaksolla — mutta vain osin. Tärkein hobiksen nostaja on arvatenkin yö.

Yöt ovat siitä ongelmallisia, että ne ovat pitkiä, silloin ei voi mitata tiheästi ja sokerit voivat tehdä kaikenmoista mielenkiintoista ilman, että kukaan huomaa mitään. Kun aamut ovat pääasiassa hyviä (verensokeri ennen aamupalaa alle 7) ja ilta-arvot ihmismäisiä, voisi luulla, että kaikki on hyvin.

Öistä löytyy putkeen menneitä (iltapala 10,3 eli vähän ylhäällä, reilun parin tunnin päästä 5,8, kolmen tunnin päästä 7,3 ja aamulla 6,2), ihan pieleen menneitä (iltapalalla 6,3, kahden tunnin päästä 17,5, kolmen tunnin päästä 16,4, mutta aamulla taas 6,2) ja siinä-hilkulla-meneekö-matalaksi (iltapala 5,7, vajaan parin tunnin päästä 4,6, siitä puolen tunnin päästä 4,9 ja kolme tuntia aterian jälkeen 6,2, aamupalalla 4,3); nämä kaikki olivat samalla viikolla.

Pitkä insuliini oli vakio, ja jokaisella iltapalalla syötiin saman verran hiilareita: Ensimmäisenä iltana pistettiin 1,5 yksikköä pikaa, joka siis sinä iltana toimi kuin unelma. Toisena pistettiin vain 1 yksikkö, kun sokerit olivat olevinansa matalat, mutta siitä seurasivat tolkuttoman korkeat arvot. Kolmantena iltana sokerit olivat samaa luokkaa kuin kakkosiltana, mutta pistimme kuitenkin 1,5. Sen jälkeen sai juosta mittaamassa, meneekö hypoille vai pysytäänkö asiallisissa lukemissa.

Totesimme, että tämänkokoisella pikkutytöllä puoli yksikköä insuliinia on iso määrä, yhtä lailla kuin viisi hiilihydraattiakin. Säätämisvara on pieni ja muuttujia on paljon. Jäin pohdiskelemaan, liekö oma haima vielä ajoittain hyvinkin aktiivinen, odottamattomina aikoina ja odottamattomissa määrin. Illan liikunta näkyy usein vasta yöllä, mutta välillä on arpapeliä arvioida, miten paljon se näkyy ja mihin aikaan. Ja jos sokerit ovat illalla korkealla täpinän tai muiden mielialatekijöiden vuoksi, niitä ei parane mennä inskalla laskemaan, ettei tule hypoja. Jälkiviisaus toimii hyvin, ennakointi yhtä hyvin kuin ennustaminen yleensäkin…

Swaron lumo

Tänä aamuna meni viimeinen antibiootti. Toivottavasti ensi viikolla labra julistaa minut virallisesti streptokokkivapaaksi!

Pikkuhiljaa olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada jotain aikaiseksikin, vaikka antibioottiväsymys onkin vaivannut. Torstaina kannoin kasan korutarpeita olohuoneen pöydälle ja ryhdyin tekemään pois muutamaa kauan roikkunutta projektia.

Syntyi koekäyttöön muun muassa prototyyppejä tulevista myyntikorviksista, ja hartaasti mittailin liukuvan solmun nielaisemaa nauhamäärää, lähtipä kaverille testikäyttöön yksi vahanauhakokeilukin.

Mutta ne tärkeät: Swarovskit ovat pääseet lopultakin käyttöön asti. Minähän olen hulluna kaikkeen kiiltävään, ja Swarovskit ovat kiiltoa parhaasta päästä. Kun joskus muinoin ensimmäiset swaroni ostin, ihmettelin pussin läpi, että mikä näissä muka niin ihmeellistä on. Sitten avasin pussin ja hulautin kristallinpalat kämmenelle — ja häikäistyin!

Tyttärilleni lupasin jo keväällä korvakorut Swarovskin sydämistä — yksinkertaiset korvakorut, jollaisia ties kuinka moni on tehnyt maailman sivu. Niiden tekemiseen meni melkein 15 minuuttia, kun lopultakin ryhdyin hommiin… Ja voi sitä kauneutta ja säihkettä! Josko en ajatellut olevani swarovskin sydän -ihmisiä, niin mieleen kyllä tuli, että minäkin voisin haluta tuollaiset sydänkorvikset…

Itsellenikin olen hamstrannut swaroja, joita en ole raaskinut käyttää. Pari iltaa meni tuotekehittelyssä, mutta eilisiltana tuli koekäyttöön kaksinkertainen vaijerirannekoru kristallihelmistä ja pikkuruisista biconeista. Kun sain korun valmiiksi, tulin siihen tulokseen, että en tykkää siitä. Meni sitten hukkaan kokonaista neljä hopeista kiinnityshelmeä… Mutta onneksi saman tien tajusin, miten koru oikeasti olisi pitänyt tehdä, joten pistän korun palasiksi ja aloitan uudestaan.

Swarovskeista hullaantuneena olen miettinyt, mitä kaikkea niistä voisi tehdä. Tokihan niistä voisi tehdä vaikka mitä, mutta mihin riittävät rahavarat? Olen tehnyt monia erilaisia koruja esiintymiskäyttöön särmikkäistä lasihelmistä, ja samanlaisiahan voisi toki tehdä Swarovskeista — jos olisi äveriäs. Esiintymiskäyttöön tarvitaan näyttäviä koruja, ja silloin swarojakin täytyy olla korussa enemmän kuin puolen tusinaa.

Helmetin Outi lanseerasi keväällä NERIK-käsitteen (“näitä en raaski ikinä käyttää”). Ylpeänä ilmoitan, että Swarovskit siirtyivät juuri NERIK-laatikosta käytettävien joukkoon. Muutenkin aktiivisesti yritän pitää NERIK-laatikon mahdollisimman pienenä, toisin sanoen vanhoja pois, ennen kuin uutta saa hankkia. Ehkä minun syndroomani on enemmänkin “olisiko tämä sittenkin parempi, jos…”.

Nyt kun tarkemmin asiaa mietin, niin aikoinaan koruilla (sekä vaatteilla ja muilla vastaavilla) oli tapana saada heti hankinnan jälkeen kylkeensä NERIK-leima. Tätä nykyä pyrin laittamaan uudet korut ja vaatteet heti koekäyttöön. Kun ne ovat jo päällä olleet, niin ne voi ottaa käyttöön toisenkin kerran.

Kosmeettista järjestelyä

Sadepäivä, sääennusteen mukaan iltaan asti. Uuden antibioottikuurin pahin väsytysvaihe lienee ohitettu tai sitten muuten vain iskee pieni, mahdollisesti ohimenevä innostuksenpuuska.

Järjestelin kosmetiikkahyllyäni. Valikoimasta löytyy puolet apteekin perusvoidetarjonnasta, kasvojen ihonhoitoon tarkoitetut tuotteet, talkkia, silmälasien puhdistusainetta sekä kynsilakkoja. Ihan oikeasti, kuka tarvitsee näin paljon kynsilakkoja? En ole edes kiinnostunut kovin monenvärisistä lakoista, mutta silti kynsilakkaputeleita on puoli hyllyllistä: kahdenlaista pohjalakkaa, pari purkkia liuskoittuvien kynsien hoitoon, muutamaa neutraalia lakkaa, erinäisiä harmaita lakkoja, osa kimalteen kera, jokunen tumma punainen, fuksia ja kanerva…

Eikä minulla ole tainnut olla lakkaa kynsissä viime talven jälkeen.

Kaksin aina…

Jatko-osa edelliseen postaukseen. Koska tämä kesä on mennyt miehen kanssa vuoron perään kurkkukipuisena, lääkäri katsoi parhaaksi, että tutkitaan mieskin samaan syssyyn. Lopputulos: kummallakin kurkussa samat pöpöt, keittiön tasolla vierekkäin samat antibiootit ja molemmille labralähete parin viikon päähän, jolloin katsotaan, että kaikki streptokokit on saatu hengiltä.

Toivottavasti kierre saadaan nyt poikki, alan olla perinpohjin tympääntynyt kurkkukipuun ja antibiootteihin.

Kolmas kerta toden…

Maanantai-iltapäivänä otettiin (jälleen) näyte nielusta. Tänä aamuna sain tulokset: streptokokkejahan siellä. Angiina uusi, taas.

Tänään alkaa kolmas antibioottikuuri kahden kuukauden sisään. Lääkäri tekee lähetteen erikoislääkärille, joka puolestaan arvioi, onko tarvetta leikata nielurisat. Ja minä kun pelkään leikkauksia yli kaiken.

Kurkku ei ole nyt piinallisen kipeä, mutta otanpahan kaiken ilon irti: syön jäätelöä hyvällä omallatunnolla. Lakritsi-suklaa-jäätelö solahtaa hyvin kurkusta alas ja kylmyys vielä puuduttaa loput kivut pois. Tarvittaessa olen valmis jatkamaan tällä ruokavaliolla vaikka koko antibioottikuurin ajan.