Merkinnät teemasta ''

Eka akvaario tyhjenee tänään

Jo aikoja sitten tämä päätettiin, mutta toteutus on venynyt ja vanunut. Ihan eka akvaariomme (124-litrainen, perustettu joulukuussa 2004) tyhjenee tänään.

Akvaario on kärsinyt lähes alusta asti touhukotiloista, mutta viimeisten kuukausien aikana ongelma on räjähtänyt käsiin. Kotiloita on koko akvaario täynnä, siitäkin huolimatta, että kesällä tyhjensin likimain koko akvaarion ja jynssäsin kotilonmunat pois kasveista, kannoista ja muista pinnoista ja nakkasin koko joukon kotiloiden kotikasveja roskiin. Ei auta: kotilot eivät häviä mihinkään.

Myös tupsulevää on ollut riesaksi asti — sitä on tänä kesänä kehittynyt pikkuhiljaa myös loistobarbialtaaseen, kun luonnonvaloa on tullut ikkunasta. Loistobarbialtaaseen on tarkoitus kokeilla ensi tilassa hiililisäystä, jos se vaikka poistaisi inhottavat tupsukat. Sen sijaan ensimmäisestä akvaariosta tupsulevä poistunee täystyhjennyksellä. Jos ongelma vielä uusii, kokeillaan sitten rukata lannoitusta ja valoa.

Ongelmia on ollut myös kaloissa. Altaassa asustaneet intiaaninsulat ja rubiinitetrat ovat tipahtaneet yksi kerrallaan. Ongelma ilmeni pari kuukautta sen jälkeen, kun vuoden alussa toimme parveen täydennystä. Ensin kaikki meni hyvin, sitten alkoi kato.

Otamme nyt tietoisen riskin ja nakkaamme ensimmäisen partamonnimme karanteeniin. Toiveena on, että partisrouva voisi muuttaa takaisin uudelleenperustettuun 124-litraiseen kuukauden päästä. Jos partiksessakin on jotain tautia ja se leviää altaan uusiin asukkeihin, niin… no, sitten niin käy ja asiasta otetaan opiksi. Partiksessa ei ole mitään näkyvää ongelmaa ikinä ollut, eikä siksi tee mieli komeaa yksilöä toimittaa autuaammille uiskenteluvesille.

Ensimmäinen akvaariomme siis tyhjenee tänään. Partista lukuunottamatta viimeiset parvien jäänteet saavat armokuoleman, kaikki kotilot otetaan hengiltä, kasvit, kannot ja sisustukset nakataan mäkeen ja pohjasora pistetään tienpohjaksi pihaamme.

Koko akvaario pestään, desinfioidaan ja samaan syssyyn silikonit uusitaan. Sitten vaihdetaan pohjamateriaaliksi hiekka ja pistetään allas kypsymään SafeStartilla. Altaaseen vaihdetaan uusi suodatin, istutetaan uudet kasvit (osin pistokkaita muista akvaarioista, osin hankin myös uusia kasveja) ja hankitaan uudet fisut. Tämänhetkisissä suunnitelmissa on laittaa vanhan partiksen kaveriksi parvi pieniä monnisia sekä uiviksi kaloiksi joitain pienehköjä tetroja — kenties punatetroja. Joukon jatkoksi voisi nakata myös vaikkapa kirsikkasukarapuja, joita rapulassa taapertelee enemmän kuin yhden tankin tarpeiksi.

Kasvipolitiikkaa olen pohdiskellut ja pari asiaa on varmaa: Ei karttulehteä, ei missään nimessä, koska sitä joutuu jatkuvasti trimmaamaan. Jotain nopeakasvuista ainakin nyt alkuun (muttei liuskavesitähdikkiä, koska se roihahtaa salamana liian korkeaksi pieneen altaaseen), mutta pääasiassa kohtuukasvuista ja matalaakin kasvia, koska allas ei kuitenkaan ole kovin korkea. Todennäköisesti altaaseen tulee ainakin hapsuruohoa, siihen olen mieltynyt, jotain melalehteä ja keihäslehteä, toisin sanoen anubiaita. Joka tapauksessa sellaisia kasveja, jotka eivät heti kasva pintaa täyttämään.

Aika hyvin tuo ensimmäinen akvaariomme toimi nämä vajaat kolme vuotta, ainakin ensimmäiseksi akvaarioksi, jonka kanssa mokiakin tuli tehtyä. Uudistettu versio toivon mukaan on ilonamme vielä pitempään.

Ei enää, ei enää yhtään enempää

Heräsin aamulla siihen, että kurkku tuntuu oudolta. Muutaman teekupillisen jälkeen kurkku tuntuu edelleen oudolta. Ei siis mitenkään epäilyttävän hirveän oudolta, mutta ikävän epätavalliselta kuitenkin tämän kesän kontekstissa.

Vaihtoehdot:
1) Kunhan vähän oireilee, kuka käski polkea eilen sateessa kotiin.
2) Kesäflunssa tulee nyt.
3) Se #&¤%!:n angiina uusii taas.

Mitä tahansa, muttei enää antibioottia. En jaksa! Haluan vaihteeksi olla täysissä voimissa.

“Ei enää, ei lisää / ei enää yhtään enempää” (Pauli Hanhiniemi: Sekunnit ja tunnit) — Paitsi ehkä vielä mukillinen teetä?

Kaksipyöräisellä

Tämä kesä ei ole suosinut harrasteita, joita etukäteen luulin tähän kesään kuuluvan. Ykkössyynä tietysti sairastelu, joka vei voimat — liikunnalliset harrasteet ovat jääneet olemattomiksi.

Alunperin oli tarkoituksenani pyöräillä tänä kesänä jälkikasvun kanssa paljon. Mutta ei: jos kunto olisi pyöräilyn sallinut, sää ei. Tummia pilviä uhmaten olemme kuitenkin käyneet nyt parina päivänä pyörälenkeillä, ennen kuin kesä kokonaan katoaa käsistä.

Eilen kävimme kaksipyöräisillä hankkimassa koulutarpeistoa, tänään neuvolassa ja kirjastossa. Mukavia reissuja, noin kaikin puolin, vaikka pari kolme tuntia liikenteessä keskenkasvuisten kanssa käy voimille.

Tänään pilvet jo uhkaavasti ripsauttelivat paluumatkalla vettä niskaamme. Enpä muista, koska olen viimeksi pyöräillyt sateessa. Nyt se oli oikeastaan mukavaa, varsinkin kun pieni kuuro meni muutamassa minuutissa ohi. Nyt pyörälenkin jälkeen on hyvä pidellä sadetta ja juoda teetä.

Normaalivauhdissa

Olen ilmiselvästi siirtymässä lomatunnelmista syksytunnelmiin. Tämä aamu on mennyt kutakuinkin tyypillisellä tavalla.

Heräsin aiemmin kuin olisin halunnut, hoitelin jälkikasvun aamupalat ja tyttären insuliinit ja sen sellaista. Keitin vettä, tein itselleni ensimmäisen kupin Indian chai -teetä. Istuin tietokoneelle ja kävin katsastamassa sähköpostit (tavallisten neljän sähköpostitilin lisäksi myös muutaman harvemmin käytetyn).

Sitten hyppäsin Helmettiin, ja tarkistin, ettei mitään olennaisia ja kiinnostavia keskusteluja ole menossa ohitseni. Sen jälkeen menin Diabetesliiton kohtauspaikalle, jossa pohdiskelin liuskojen riittävyyttä ja kesän mukavimpia hetkiä sekä lueskelin D-arjen asioista.

Niin ikään olen käynyt katsomassa säätiedotuksia, uutisia, tulevia tv-ohjelmia, juonut pari kolme kupillista teetä ja pohdiskellut aamupalaa. Olen siis pian kaksi ja puoli tuntia roikkunut tietokoneella, asennoitumassa päivään.

Tekemistähän olisi: olisi oikeita töitä, pitäisi vaihtaa akvaarioihin vedet, tarttis ryhtyä perkaamaan kangasvarastoista lapsille sopivia vaatekankaita (ja tietysti leikkaamaan ja ompelemaan niitä). Astianpesukoneesta pitäisi painaa virtakytkin pohjaan, pyykkejä pitäisi kantaa kodinhoitohuoneeseen asti. Työhuone odottaa perusteellista raivausta, kuopukselle liian pienet vaatteet pitäisi pakata pois, nettisivuja pitäisi päivittää, kalenteri ja tytön omaseurantavihko täytyisi saattaa ajan tasalle, ruokakaupassa pitäisi käydä.

Ja minä istuskelen tietokoneella miettimässä, pitäisikö keittää uusi pannullinen vettä ja juoda neljäs kuppi teetä. Loma on selvästi loppunut.