Merkinnät teemasta ''

Urotyö

Tämä päivä on ollut tylsä eikä erityisen tuottelias, mutta silti tarpeellinen. Olen istunut työkoneellani siivoamassa.

Alkujaan ajattelin, että koko kone tyhjäksi, Windowsin asennus uusiksi ja samaa rataa kaikkien muidenkin ohjelmien uudelleenasennus. Kun kello kävi enkä vielä ollut päässyt edes koneen tyhjentämiseen asti, mieli muuttui. Koneen kanssa oli kuitenkin vain kaksi ongelmaa: romppujen poltto ei pelannut ja pari kovalevyn osiota oli ääriään myöten täynnä.

Tyhjäsin koko koneen ohjelmia lukuunottamatta, järjestin ja ehjäsin kovalevyn ohjelmaosiot sekä asensin poltto-ohjelman uusiksi. Sitten kehittelin uuden, nykyhetkeä paremmin vastaavan jaottelusysteemin kovalevyn osioille ja palautin olennaiset ja tarpeelliset tiedostot takaisin koneelleni. Rompunpolttoa en jaksanut enää tälle iltaa testata, ehtiihän sitä viikollakin.

Aikaavievin urakka oli siivota sähköposteja. Muutama tuhat viestiä lähti, mutta jäihän sinne vieläkin sekalaista, jonka voisi aivan hyvin poistaa. Toisaalta primitiivireaktio kieltää hävittämästä meilejä, joissa saattaisi olla tärkeitäkin asioita, mutta järki sanoo, että neljä vuotta vanhoissa viesteissä on vain vähän sellaista, mitä enää aion lukea.

Sen verran työteliäs siivousprojekti oli, että jatkossa aion olla hölläkätisempi delete-nappulan kanssa. Jos viestillä ei ole arvoa saapuessaan, ei sillä varmasti ole arvoa myöhemminkään. Mainokset ja hauskat ketjukirjeet päätyvät jatkossa armotta roskakoriin!

Matalan syyt

Ei tätä ymmärrä fiksumpikaan.

Kesä mentiin korkeilla sokereilla, liekö sitten syynä helteet (jotka joillakuilla laskevat sokereita) tai tulehdukset (antibioottikuurin jälkeen sokerit laskivat). Nyt mennään välillä korkeilla, mutta suuremmaksi osaksi hyvissä lukemissa, paitsi silloin, kun tulee matalia. (No, tuohan summasi diabeetikon elämän aika lailla tarkkaan.)

Välillä koulun välipala nostaa iltapäivän sokereita huomattavasti, toisinaan ei riittävästi. Päivinä, jolloin on liikuntaa, sokerit ovat iltapäivällä korkeammat, mutta silloin syödään usein myös suurempi välipala. Toisaalta viime viikolla kävi niin, että sokerit olivat korkealla koulusta tultua, mutta laskivat sitten ryminällä — kahdelta 10,7, ennen kolmea 5,5.

Iltaruoan sokerit saattavat olla 15:n liepeillä, mutta toisaalta viimeisen kahden viikon aikana on mitattu kolme kertaa kolmosella alkavia lukemia. Sama pätee iltapaloihin — vaihteluväli näkyy olevan 16,5:stä 2,8:aan (!).

Nyt on neljä aamua herätty nelosen pintaan, eilen 3,5:n arvoilla. Myös kuluneen viikon yöt ovat olleet tavallista matalampia. Yhtenä iltana piti syöttää jo ennen kymmentä, toisena iltana samaan aikaan lukemat olivat vielä hilkun verran nelosen yläpuolella. Kun iltapalan NovoRapidin vaikutus loppuu, sokerit nousevat, mutteivät viime viikolla tolkuttoman korkeiksi.

Jotain sokereiden laskemisesta kertoo kai sekin, että nyt viikon mitattujen keskiarvo on 7,0 ja kuukauden 8,0, kun kolmelta kuukaudelta keskiarvo on 9,0. Tosin noista lukemista puuttuvat koulussa mitatut arvot.

Matalammat yöarvot olisivat plussaa, kunhan ei mentäisi hypoille. Korkea hobis on todennäköisesti nimenomaan korkeiden öiden seurausta. Se vain kummeksuttaa, että mikään ei ole muuttunut, mutta sokerit ovat yhtäkkiä laskeneet.

Tällä viikolla trendi on todennäköisesti toisenmoinen.

Odotettavissa puuskittaista

Inspiraatio tulee usein puuskina. Puuskan kesto vaihtelee: joskus se kestää huikeasti puolitoista minuuttia, joskus muutaman päivän. Ei sentään, ei inspis ikinä niin pitkään kestä. Voi vain tulla useampi inspiraatiöryöpsähdys putkeen.

Samaa sanoi Pauli Hanhiniemi jossain muinaisessa haastattelussaan: kun inspiraatio tulee riittävän tiheästi, ihmiset erehtyvät luulemaan häntä pitkäjänteiseksi.

Olen huomannut, että inspiksen varassa on hyvä kulkea, kunhan tueksi löytyy myös tahdonvoimaa. Siitähän kirjoitin muutama päivä sitten: pitkäjänteiset projektit eivät valmistu, jos ei löydy itsepäisyyttä tehdä niitä valmiiksi asti.

***

Olen ollut huomaavinani, että kun jostain aiheesta postaan, niin vähän ajan päästä olisi samasta asiasta lisääkin sanottavaa. Viikko voi mennä yhden asian ympärillä pyöriessä, ja sitten tematiikka taas vaihtuu. Eri asia on, olenko viitsinyt heti perään samasta asiasta kirjoittaa. Laaja-alaisuuden tarve painaa, ettei menisi saman toistamiseksi tämä blogi.

Toisaalta sitähän tämä blogi on: otteita minun elämästäni ja ajatuksistani, väkisinkin se toistaa itseään. Joten toistakoon!

***

Olen huomannut viettäneeni häkellyttävän monta päivää neulemallien parissa. Samat neulemallit on nyt selattu moneen otteeseen, kun olen etsinyt ensin sopivaa mallia yhdelle langalle, sitten toiselle.

Taas eilisiltana piti selata lehdet, josko löytyisi sopivia lastenmalleja Novita Nallelle. Ja löytyihän niitä, josko luultavasti toteutuksessa otan tasan muutaman silmukkaluvun (kuten hihapyöriön kavennukset) ja ohjeen senttimitat, ja loppu tulee omasta päästä. Mutta onpa edes jotain tukevaa lähtökohtaa, ettei tarvitse ihan kaikkea kokeilla ja laskea.

***

124-litrainen akvaario makaa keskellä olohuonetta. Siitä on raksittu irti vanhat silikonit ja uudet ovat tilalla. Tänä iltana tai huomenissa lasit jynssätään viimeisen päälle puhtaiksi, läträtään sinolilla bakteerit hengiltä ja tehdään koeponnistus.

Saan huomenna liudan uusia akvaariokasveja, joten ajattelin, että jos en jaksa ryhtyä laajamittaiseen sisustusoperaatioon huomenissa, voin tyrkätä kasvit 124-litraiseen muutamaksi päiväksi. Myllään sitten altaat loppuviikosta.

***

Kun kerran olen ryhtymässä taas akvaarioiden sisustukseen, osaan kuvitella, että akvaariot pyörivät lähiaikoina tiiviisti mielessä.

Mutta eipä hätää: työn alla on myös muutama ompelus, ja jokunen koreografia pitäisi saada pistettyä pakettiin. Lisäksi tällä viikolla odotan saavani helmilähetyksen, jotta voin tehdä yhden tilauskorun loppuun. Eilen iski jopa innostus siivota vanhat lehdet pesään.

Tuleen tökätään taas useampaa rautaa — puuskittaista on luvassa monelta rintamalta.

Digioivallus

Edellinen villapaita on langanpäiden päättelyä vaille valmis, joten päätin ryhtyä kutomaan uutta. Ostin kokeeksi pari kerää Novita Samos Lollipop -lankaa, ja näyttää siltä, että ensi viikolla haen reilut kymmenen kerää lisää.

Ensimmäiset viisi senttiä paitaa syntyivät Tero Pitkämäen MM-mitalijahdin sivutuotteena. Vasta nyt, kun Suomi on jälleen voittanut ja nettiuutiset hehkuttavat mitalia, ymmärsin sen olennaisimman: miksi digiaikaan siirryttiin 1.9.

Ei siksi, että kuukausi vaihtui. Eikä siksi, että televisio aloitti syyskautensa.

Vaan siksi, että suomalaiset ovat urheiluhulluja. Ei digiboksia, ei kollektiivista jännitystä miesten keihäskisan äärellä. Urheilukisat ovat yhdistäneet suomalaiset suorien lähetysten alkuajoista asti. Vähempikin motivoi hyppäämään digiaikaan heti ensimetreillä.