Merkinnät teemasta ''

C-oodi

Ei, tämä ei ole jatkoa eiliselle. Tämä on pelkkää kemiaa ja H2O:ta.

Loistobarbiallas on aivan erinäköinen kuin pari viikkoa sitten. Olen näiden neljäntoista vuorokauden aikana useimpina päivinä lorauttanut altaaseen viitisen milliä nestemäistä hiiltä, reilusti vedellä laimennettuna. Muistelisin tuon postauksen aikoihin tehneeni kasvistolle perusharvennuksen, kun kerran allasta urakalla jynssäsin.

Tänään harvensin altaasta arviolta sangollisen kasveja. Suurin osa oli surkean näköistä hentorotalan vartta, joka oli varjossa muuttunut ruokottoman näköiseksi (latvukset kyllä kukoistivat punaisina), sekä intianvesitähdikkiä, joka oli kasvattanut tolkuttomasti ilmajuuria ja haaronut uusia oksia ja levittäytynyt puolen akvaarion laajuudelle.

En ole loistobarbialtaaseen tyrkännyt vielä minkäänmoista lannoitetta, vaikka PMDD:tä on jo kaapissa odottamassa laskuinspiraatiota (täytyy taas viitata samaan aiemmin likitettyyn viestiin). En ole myöskään yhteenkään altaaseen saanut viritettyä hiilidioksidipulloa, vaikka sitäkin olen jo kovasti suunnitellut.

Kun lopetan EasyCarbo-kuurin, siirryn välittömästi lannoittamaan ja harkitsen kovasti hiilaripulloa. Kyllähän loistobarbialtaan kasvit ovat ennenkin venyneet mittaa kiitettävästi, mutta nyt ne ovat likimain upeita.

Ja ne tupsulevät – häviävät hyvää kyytiä. Suurimmat tupsut ovat kadonneet ja kasveista ainoastaan kongonkeihäslehti (Anubias heterophylla) on enää hitusen parrakas. Muutkin levät näyttävät häviävän taistelun, sen verran komeaa kasvia karsittuun altaaseen jäi. EasyCarbo-pullo oli tolkuttoman hintainen, mutta hintansa väärti.

Turhauttavat koodit

Olen viettänyt suurimman osan iltaa etsien ohjetta, miten siirtäisin Ishtar-blogissa hakulaatikon vaakamenu-riville. Ei sitten onnistu, ei.

Eihän itse hakulaatikon siirtäminen mikään ongelma ole, sen kun kopioi koodia ja siirtää toiseen paikkaan. Ongelmana on, että teenpä mitä tahansa, hakulaatikko ei suostu olemaan linkkien kanssa samalla rivillä, vaan haluaa välttämättä ihan oman rivin.

Koska ratkaisu yleensä löytyy siinä vaiheessa, kun sitä lakkaa etsimästä, ilmoitan täten lopettavani ongelman ratkomisen nyt.

***

Kaksi minuuttia myöhemmin

Eikö nyt jo alkaisi olla aika?

Nyppijän luonnekuva

Viime päivinä olen miettinyt, mikä minut on aikoinaan saanut vinksahtamaan.

Olen menneen viikon urakoinut erään kielenhuoltotyön parissa ja – tämä on aivan hirveää! – nauttinut urakasta. Olen nysvännyt toisten ihmisten kirjoittamaa tekstiä, nyppinyt välimerkkejä, raadellut lauseita, yhdistänyt erilleen kirjoitettuja sanoja, vaihtanut isot kirjaimet pieniksi ja päinvastoin. Jostain takaraivosta kumpuaa pilkkusääntö toisensa perään, ja lyijykynä piirtää viivaa sinne ja koukeroa tänne.

Pilallahan ihmisen täytyy olla, jos se mieliksensä viilaa toisten kirjoittamaa tekstiä!

Osasyyllinen lienee koulutus: suomen kielen opinnot ovat yhtä nysväämistä vokaalien, konsonanttien ja niiden yhdistelmien kanssa. Mutta ei kaikista suomen kielen opiskelijoista tule kielenhuoltajia; suurimmasta osasta tulee ihan tervejärkisiä ihmisiä.

Osasyyllinen numero kaksi lienee perfektionismiin taipuvainen luonteeni. Jos joku voi olla just, niin miksi tehdä melkein?

Tai ehkä se johtuu yksinkertaisesti siitä, että kielenhuolto on loogista palapeliä. Kun kaikki palat loksahtavat paikalleen, teksti rullaa.

Yksi iso kielenhuoltotyö on viittä vaille valmiina. Enää täytyy tarkistaa ne detaljit, joihin Terho Itkosen ja Sari Maamiehen Uusi kieliopas (3. painos, 2007) ei vastausta tarjonnut. Mieli on hyvä: olen saanut nyppiä tekstiä oikein luvan perästä ja siinä sivussa vielä lukea kiintoisista asioista.

Toisaalta on mukava mennä tänä iltana nukkumaan, kun deadlinekello ei enää kiidä kohti nollaa. Ei ainakaan tämän työmaan kanssa.

Jumissa

Aikojen mittaan monet asiat ovat olleet jumissa. Ikävimpiin tilanteisiin kuulunee se, kun auton kaasu hirtti kiinni: moottorin mekastus oli vallan mahdoton.

Hartioiden jumitus oli opiskeluaikoina enemmän sääntö kuin poikkeus, ennen kuin löysin itämaisen tanssin. Viime kesän tanssipakkoloma on tuonut jumioireita takaisin. Sain hiljakkoin tanssiryhmäni Alhenan väeltä hyviä vinkkejä lähiseudun hierojista; täytyypä kysellä aikaa jo ensi viikolle.

Iltapäivällä iski sellainen jumi, johon on reagoitava välittömästi. Tyttären lansettikynä jämähti. (Toim. huom. Lansettikynällä tehdään reikä sormenpäähän, jotta saadaan pieni veripisara, joka puolestaan imetään verensokerimittarin mittausliuskaan.)

Lansettikynä jumissa -> ei verta -> ei verensokerimittausta -> paniikki.

Onneksi meillä on kaksi mittaria ja käytössä kaksi  lansettikynää, joten reikä saatiin aikaiseksi ja sokeritkin mitattua (10,9). Mutta siltä istumalta piti soittaa kunnan välinehuoltoon ja selvittää, miten saamme uuden kynän. Soitto tuli vartissa takaisin: korvaava kynä oli löydetty.

Yhden lansettikynän varaan ei uskalla heittäytyä. Mutta aivan kaikessa varmuutta ei voi maksimoida: jos joka reissulla haluaisi elää varman päälle, mukana täytyisi olla kaksi mittaria, runsaasti liuskoja, kaksi lansettikynää, reilusti varalansetteja, molemmat insuliinikynät, runsaalla kädellä neuloja sekä kertakäyttöruiskuja. Sekä tietysti varainsuliiniampullit, jos käytössä oleville sattuu joku äksidentti.

Joskus on uskallettava elää vaarallisesti.

Vaarallisia vihollisia

Olemme joutuneet hyökkäyksen kohteeksi. Taloomme on tunkeutunut vaarallisia vihollisia.

On turha väittää, että tämä olisi tullut yllätyksenä. Toisaalta Suomi yllättyy joka vuosi ensilumesta ja talventulosta, joten kyllä kai minäkin saan pitää tapahtunutta yllättävänä.

Sitä paitsi minulla on täysi oikeus menettää mielenrauhani tunkeilijoiden vuoksi. Meidän talo, meidän säännöt. Älkää tupatko tupaan!

Ongelmahan on vain minun (kaikilla muilla talouden jäsenillä on jostain syystä jopa hauskaa!), mutta minä en voi sietää otuksia, jotka yrittävät tehdä pesää samoihin nurkkiin, joissa minä asustan.

Muutama syksy takaperin meillä oli aivan tolkuttomasti hiiriä. Tänä syksynä havaintoja on tehty kahdesta (2). Siinä on arviolta viisi liikaa. Pois meidän tuvasta, heti!