Ostin taannoin Outilta valkoisia pitsiakaatteja, ihan pelkästään sen vuoksi, että varhemmin Ullalta ostamani siniset pitsiakaatit olivat hurmaavia (siitä huolimatta, että olivat sinisävyisiä, mutta ne menivätkin firman varastoon).
Nauhallinen kuusimillisiä valkoisia pitsiakaatteja ja toinen mokoma litteitä ovaaleja, pituus 8–9 milliä, osoittautuivat muita pitsiakaatteja hillitymmiksi ja suunnattoman haasteellisiksi yhdisteltäviksi. Olen ottanut ne aina parin kuukauden välein esille erilaisten kivien ja lasihelmien kanssa, enkä koskaan löytänyt mitään, minkä rinnalla ne alkaisivat hehkua.
Lopulta jokunen viikko takaperin luovutin: jos mikään ei sovi valkoisiin pitsiakaatteihin, niin olkoot keskenään! Purin nauhat ja lajittelin kauniit helmet, siedettävät yksilöt ja tavalla tai toisella sudet kappaleet erikseen ja ryhdyin miettimään, mitä ihmettä niistä loihtisin.
***
Lukuisien laskelmien ja kokeilujen myötä totesin, että helmiä olisi riittävästi lyhyeen kaulakoruun, rannekoruun ja yksinkertaisiin korvakoruihin. Valitsin korvakoruihin kauneimmista yksilöistä kaksi pyöreää ja kaksi litteää helmeä, sen jälkeen kaulakorun keskushelmiksi ihastuttavimmat pyöreät ja sen molemmin puolin kiehtovimmat litteät. Ja sitä rataa. Välihelminä valkoisten pitsiakaattien rinnalla toimivat parhaiten harmaat helmiäissiemenhelmet, ja pienen ripauksen ylellisyyttä toivat pienet, hopeiset Balin välihelmet (korujen peruskauraahan ne ovat, mutta aina yhtä ihastuttavia).
Kun olin saanut kaula- ja rannekorut siihen mittaan, että hopeiset puristushelmet olivat littanoina, sain korvakoruoivalluksen. Paha kyllä, petrattuun suunnitelmaani tarvittiin yhteensä kuusi pyöreää ja kuusi litteää helmeä. Koska kaikki kauniit ja pääosa siedettävistäkin oli jo käytetty, jouduin syynäämään jäljellä olevat muutamaan kertaan ja valitsemaan niistä persoonallisimmat, jotka näyttäisivät korvakoruissa parhaimmilta. Tai edes siedettäviltä.
Kaikkinensa en ollut kovin otettu setistä, kun sain sen viittä vaille valmiiksi. Olihan se, mutta kovasti mieto. Tänään lopulta kasasin korvakorut, tein niihin koukut ja kiinnitin kaula- ja rannekoruihin lukot. Sonnustauduin uuteen korusettiini, menin peilin eteen ja…
… totesin, että minulla on varsin hurmaava ja hienostunut korusetti, joka istuu melkein mihin asuun tahansa. Ja mikä tärkeintä, siinä on kivat korvakorut!
Olen tosin iltapäivän mittaan keksinyt jo, miten korvakoruista saisi vieläkin komeamman näköiset. Mutta siihen tarvittaisiin lisää helmiä, ja kuten todettua, nämä pitsiakaattinauhat on nyt loppuun kaluttu eikä niiden rinnalle istu mikään.
***
Nyt korunurkkauksessani odottaa paitsi pari tilausprojektia myös koko joukko uusia helmiä, joista viimeisimmät kotiutuivat perjantaina Outin varastonharvennuksesta. Olisi taas aika tehdä eikä vain hamstrata.
hakusanoja korvakorut, pitsiakaatti, vaijerikoru
Ei kommentteja »