Merkinnät teemasta ''

Kun maass’ on… (16. luukku)

Illalla kävimme kauneimmissa joululauluissa. Kirkko ei ole koskaan niin täynnä kuin joululaulutapahtuman aikaan, vuodesta vuoteen. Tai mikä minä olen sanomaan, kun käyn kirkossa harvakseltaan.

Kirkon sisällä ei tarvinnut muistaa, miten epätosia monien joululaulujen sanat tänä(kin) vuonna ovat: Kun maass’ on hanki ja On hanget korkeat nietokset eivät kerro tämänvuotisesta joulusta. No onkos tullut kesä tuntuu sitä vastoin sarkastisen osuvalta.

Tänä vuonna vihkonen tarjosi muutaman uuden joululaulun, mutta niitä ei tapahtumassa laulettu. Tutustumme niihin sitten kotona. Kauneimmissa joululauluissa olen ensimmäistä kertaa kuullut pari kauneinta uutta joululaulua: Ilouutinen (säv. ja san. Jaakko Löytty; tämä ei ihan osu kategoriaan “uusi”, sillä on jo yli 30 vuotta vanha, mutta kuulin laulun ensimmäisen kerran vasta muutama vuosi sitten) sekä Tulkoon joulu (säv. ja san. Pekka Simojoki).

Kumpainenkin laulu osoittaa, ettei joululaulun tarvitse olla helppo ja ykstotinen. Tulkoon joulu on 6/8-rytminen ja alkaa haasteellisesti joko kolmen kahdeksasosan koholla tahi kolmen kahdeksasosan tauolla, katsantokannan mukaan. Ilouutinen-laulun kertosäe taas ei ole symmetrinen, vaan siinä on neljäntenä säkeenä pelkkää hyräilyä. Kertosäkeen kohokohta on alussa eikä se kasva loppua kohti. Pikantti yksityiskohta.

Se kauneimmissa joululauluissa tuli taas kerran todistettua, että suomalainen laulaa jouluna suomalaista musiikkia. Koko iltana kuulin todistettavasti yhden laulun, joka ei ollut suomalaisen säveltäjän tuotantoa. Kappale oli Morning has broken, josko siihen oli tehty jouluiset sanat. Uusi elämys tuokin, mutta minulle tuo laulu on aina yhdistynyt kevääseen ja kesään.

Ilta päättyi, kuten aina, lauluun Maa on niin kaunis. Tällä kertaa lauloimme sen, koko kirkkokansa, ilman pianosäestystä seisaaltaan. Siinä oli outoa juhlallisuutta.