Merkinnät teemasta ''

Pukeissa

En edes muista, milloin minun piti viimeksi pukeutua.

Luin tuon ensimmäisen lauseen ja totesin, että se vaatii muokkausta. Yritetäänpä uudelleen: en edes muista, milloin olen viimeksi käyttänyt kokonaisen päivän vaatekerran valitsemiseen. No niin, nyt se kuulostaa jo paremmalta, voidaan jatkaa eteenpäin.

Useimmat päivät ovat kotipäiviä, jolloin univormuna on t-paita ja verkkarit, leggingsit tahi vastaavat. Viluisina päivinä sukellan villapaitaan, joskus taas mennään kotoisalla paitapuserolla, kuten tänään (paitis on äitini minulle kierrättämä Marimekon monivärinen paitapusero vuosimallia 1981 tai niillä main, eikä runsas käyttö näy kuin kalvosinten reunoissa). Yhtä kaikki, arkisen asukokonaisuuden valintaan kuluu melkein puoli minuuttia.

Töihin lähden useimmiten hikoilemaan, joten vetaisen niskaan jazzhousut ja treenipaidan. Yleensä yhdistän tietyn puseron tiettyihin housuihin (värien mukaan, tietysti), joten valinta perustuu siihen, mistä yhdistelmästä molemmat osat ovat puhtaana.

Torstai-iltaisin ei tarvitse hikoilla, joten nappaan hameen tai siistimmät housut ja jonkin siihen natsaavan neuleen tai paitapuseron. Ja se on siinä. Kahdessa minuutissa asukokonaisuus kasassa.

(Älkää toki luulko, että poistuisin kotoa ilman koruja. Ne valitaan kulloiseenkin asuun värien perusteella, melkoisen intuitiivisella otteella.)

***

Eilispäivä kului vaatteita murehtien. Illalla menimme Seinäjoen kaupunginteatteriin katsomaan farssin Linjat kuumina, ja tämä harvinaislaatuinen tilaisuus vaati luonnollisesti mukavan mutta vähän paremman asukokonaisuuden.

Päädyin lopulta tekemään valinnan korujen mukaan. Halusin päästä ulkoiluttamaan Swarovskin helmistä ja pikkubiconeista tekemääni korusettiä, josko setistä vielä korvakorut puuttuvatkin. Korvasin ne (tyylirikko, myönnän) settiä pinkimmän sävyisillä Swaro-korviksilla.

Päädyin koeajamaan syksyllä valmistuneen neulepaidan, jonka loihdin Samos-langasta. Neule on odotellut muutaman kuukauden nojatuolin selkänojalla, jottako joku sen kastelisi ja pingottaisi mittoihinsa. Nyt oli hyvä syy ryhtyä toimeen.

Kokonaisuus ei ollut erityisen juhlava, vaikka Swaro-setti kuuluukin ehdottomasti “vähän parempiin” koruihin. Aivan onnistunut teatteriasu. Tosin oikeanvärisiä 40 denierin sukkahousuja ei sittenkään valikoimistani löytynyt, ja jouduin tyytymään 20 denierin ohukkaisiin, jotka matkan ajaksi verhosin säärystimiin. Mikään ei ole tympeämpää kuin viluiset sääret, paitsi tietysti viluiset varpaat.