Merkinnät teemasta ''

Se on loppu!

Nyt se on loppu, lopultakin! Se kesti liian pitkään, mutta toisaalta olen iloinen siitä, että sekä minä että lapset jaksoimme. Tänään iltapäivällä luimme viimeiset luvut Narnia-sarjasta, sen viimeisestä kirjasta Narnian viimeinen taistelu.

Vaikka sarja ja erityisesti sen keskimmäiset kirjat ovat hienoja, jännittäviä tarinoita, lupaan heti, tässä ja nyt, etten ihan heti ryhdy jälkikasvulle lukemaan mitään kirjasarjaa, johon kuuluu seitsemän mittavaa teosta. Kieltämättä varsinkin sarjan viimeisen kirjan kanssa oli väkisinlukemisen tuntua: oli vain pakko kahlata se läpi, kun kerran muutkin kirjat oli luettu. Meidän niteessämme ovat kaikki sarjan kirjat, 524 kaksipalstaista sivua, enkä uskalla edes ajatella, millainen möhkäle tuo opus olisi, jos se olisi tavallisen kokoisena kirjana.

En ollut koskaan lukenut Narniaa (miten olinkaan siltä lapsena säästynyt?), joten sarja oli minullekin jännittävä elämys. Periaatteesta en tarjoile lapsille kirjallisuuden klassikkoja elokuvina, mutta Velho ja leijona käytiin esikoisen kanssa Seinäjoen kaupunginteatterissa katsomassa, ja se oli komea näytelmä, se. Eikä yhtään haitannut, vaikka samainen tarina luettiin kirjanakin.

***

Vielä joku vuosi takaperin luin lapsille iltasatuja, mutta nyt tapa on jäänyt. Syykin on selvä: olen illat töissä ja kotiudun vasta, kun lapset ovat jo nukkumassa. Narniaa on luettu ajoittain aktiivisesti, välillä on ollut pitempiä taukoja. Ihmeesti lapset silti muistavat asioita, jopa kirjasarjan alkupäästä.

Yhden Narnia-luvun lukemiseen hupeni helposti parikymmentä minuuttia, joten ihan pienestä lukutuokiosta ne eivät ole käyneet. Jonkin verran on mennyt iltasatuna, mutta suurin osa kirjasta on luettu ihan muuten vain, sänkyihin käpertyneinä. Yhdessä kirjassa on ollut keskimäärin viitisentoista lukua, joten tovi jos toinenkin on vietetty teoksen äärellä.

***

Nyt on Narnia luettu, ja hyllyssä on muutama järkäle ääneenlukua odottamassa, esimerkiksi kaksi koottua laitosta Astrid Lindgrenin satuja. Niitä en lupaa lukea kaikkia putkeen, mutta Peppi Pitkätossu ja Veljeni Leijonamieli voisivat hyvinkin upota lukijakuntaan.

Mutta ehkä sitä ennen voisin taas kaivaa esille Mestaritontun seikkailut. Se sopisi vaikkapa hiihtolomalukemisiksi.