Sormiharjoituksia

Taas tanssi kulkee, ja hyvä niin. Perjantain esiintyminen on mielessä suurimman osan päivää, ja alitajunta hioo omaa sooloa pikkuhiljaa. Se jouhevoituu joka läpimenolla.

Oman soolon kanssa kävi niin kuin yleensä käy: urakalla teen ja sovitan tansseja ryhmille, joten omat soolot ovat ne viimeiset, minkä kimppuun pääsee. Musiikin kanssa sinuksi tuleminen ottaa oman aikansa, ja liikekieleen uppoaminen ei sekään tapahdu tuossa tuokiossa.

Siinä missä ryhmien koreografiat täytyy joskus saada valmiiksi ja voi todeta, että tässä se nyt on, soolot kehittyvät koko ajan. Kun kaivaa vanhaa sooloa naftaliinista ja treenaa sitä uudelleen esityskuntoon, se muotoutuu ja napakoituu. Kun soolo on vasta kasausvaiheessa, koreografia etenee pätkittäin. Ensin tulee runkoa, ne ensimmäiset ideat, sitten alkaa löytyä pätkiä väliin. Kun tanssi alkaa olla kasassa, usein käy niin, että ideat alkavat virrata. Loppujen lopuksi yksinkertaisena alkaneesta soolosta saattaa tulla hyvin monisyinen.

Tämänkertaiselle keppitanssille on käynyt juuri niin. Musiikki puraisi ensikuulemalta, mutten saanut siihen mitään tolkullista otetta: vain pariin kohtaan musiikki sanoi heti, mitä pitää tehdä. Kun olin yön pimeinä tunteina kehitellyt pari jippoa, alkoi biisi hahmottua ja tanssin juoni rakentua.  Ja kun sitten olin siinä vaiheessa, että tanssi oli niinsanotusti kasassa, alkoi mieleen tulla toinen toistaan parempia ideoita.

Nyt on mukava lähteä Jyväskylään esiintymään: olen innoissani soolostani, ja Alhenan khaligi on aina mukava viedä lavalle. Huominen ja ylihuominen hupenevat vielä puvun parissa, jotta se on lavakunnossa perjantaina.

hakusanoja esiintyminen, keppitanssi, soolo, tanssinäytös
Ei kommentteja »