Pieniä iloja
Kun tästä päästään pari viikkoa eteenpäin, lupaan muistaa taas pitkän aikaa, millaista on tehdä ihan oikeasti urakalla töitä. Elämää näkyy eteenpäin tasan Onnenvärinöihin asti, ja luonnollisesti koko maailma pitää saada sitä varten valmiiksi.
Tekemistä on enemmän kuin runsaasti, mutta siitä huolimatta huomasin opetuspäivän päätteeksi lupaavani ommella vielä yhden narutopin esiintymiskäyttöön. Tähän on tosin hyvä selitys: olin oikein iloinen, kun kaksi tanssijaa lupautui esittämään rumpusoolon, joka uhkasi jäädä ohjelmistosta pois, ja totta kai olisi mukavaa saada tanssiin jotain värikästä päälle.
***
Huomenna lähtee painoon kasa kesäfestivaalin julisteita ja flyereita ynnä näytösliput. Sitten ei olekaan enää ennen tapahtumaa muita painotuotteita tehtävänä kuin käsiohjelmat, ja ne työstetään vasta ihan viime metreillä.
Julisteiden kantava voima ovat valokuvat, ja niiden metsästämiseen ja valitsemiseen upposi aikaa suurin piirtein yhtä paljon kuin kuvankäsittelyynkin. Varsinainen luova osuus ja suunnittelu vie siinä määrin vähän aikaa, että tuollaista taittotyötä voi hyvällä syyllä pitää aivojenlepuutushommana. Samalla lailla ompeleminen tai käsityöt ylipäänsä antavat aivoille sallitun lepotauon.
Jottako ei menisi aivan levoksi koko työnteko, soittelin taustalla uusia musiikkeja. Uudelta poppislevyltä löytyi ihanan äklömakea biisi, johon on pakko päästä tekemään disco oriental -koreografia. Päätin sitten lennosta, että jos kysyntää löytyy, pidän keväällä kuuden kerran disco oriental -kurssin. Näin kesää odotellessa on kiva saada vähän bailata.