Merkinnät teemasta ''

+ – 0

+

Menojentäyteinen viikko on takana, juoksemiset hoidettu, ja nyt saa keskittyä paiskimaan töitä kotona. Ennen festareita kalenterissa on enää yksi merkintä, kenraaliharjoitukset tiistai-iltana (tervetuloa näillä nurkilla pyörivät Iivariin seitsemältä koeyleisöksi!).

–

Myös jälkikasvu viettää vastedes kaiken aikansa kotona, sillä tänään jaettiin todistukset. Nyt totutellaan taas siihen outoon olotilaan, että elämä pyörii kotosalla. Toivottavasti luvassa on leppeitä kesäisiä päiviä, jotta tenaville voi osoittaa ulko-ovea, kun meno alkaa yltyä.

0

Onhan se hullua tupata viikko täyteen, mutta palkkioksi käpälissäni on menoton kalenteri.

Tokikaan se ei tarkoita, että voisi heittäytyä pihanurmelle pilviä tuijottelemaan, mutta onneksi sekin aika koittaa. Sitä ennen on edessä pitkä työlista: festareille käsiohjelmat ja muutama seinämainos, kasa koruja esiintymisiin, muutama vaate, joukoittain juoksevia paperitöitä (ja kaikki se, mitä en onnekseni juuri nyt edes muista)…

Aivan rajattomasti ei pitkänpitkä työlista hirvitä: paljon enemmän saa aikaiseksi, kun saa rauhoittua kotona töiden ääreen eikä tarvitse kytätä kelloa.

++

Kevään suurin ongelma on ratkaistu: soolollani on nimi* (nyt “jo” – käsiohjelma menee painoon vasta maanantaina). Kun sain huhtikuun alkupuolella ratkaistua kertaläpsäyksellä sekä puku- että biisiongelmani, alkoi nimen pohdinta, sillä biisin nimi oli tanssin nimenä harhaanjohtava.

Hyvän nimen keksiminen ei ole koskaan helppoa, ei varsinkaan sellaisen nimen, joka ei selitä tyhjäksi vaan täydentää. Useampi ystäväni on vaivannut aivojaan tällä dilemmalla ja useampia ehdotuksia on palloteltu ja paranneltu. Tällä viikolla yksi ystävistäni tarjosi mitä mainiointa nimeä, ja toinen ystävä löysi nimelle vielä lisämerkityksiä, jotka täydensivät valintaa loistavasti.

Nimi löytyi suunnalta, josta en olisi itse tullut tässä kohti etsineeksi, nimittäin Kreikan mytologiasta. Varsinainen hybridi tämä sooloni, kaikin puolin.

*Ai mikäkö se nimi on? Pahoittelen jännitystä, paljastus luvassa vasta ensi viikon lauantaina.

Kevättä ja juhlaa

Loppukevät on aina yhtä hulinaa: tässä on pidetty yhdet synttärit jälkikasvun ikääntymisen juhlistamiseksi, juostu neuvolat ja D-polit ja ilmeisesti tehty vaikka sun mitä, kun ei ole hetkenkään hengähdystaukoja ollut. Korjaan: eilisiltana siinä yhdentoista jälkeen totesin, että nyt ei jaksa, ja istuin vähän aikaa television ääressä tuijotellen CSI Miamin uusintaa mitään näkemättä, kunnes huomasin silmieni olevan kiinni.

Tänä iltana oli koulun kevätjuhla. Kyllä se on joka vuosi juhlava tilaisuus, vaikka tänään sinne rynnättiinkin ilman suurempia ennakkovalmistautumisia, sillä päivä meni siellä D-polilla ja kotiutuminen suoritettiin iltapäivän myöhäisinä hetkinä kaupan kautta. Juhla-asustukseen ei panostettu (josko Swarovskeja oli yllä), mutta kepein askelin kuljimme lähes 20 asteen lämmössä opinahjoon.

***

Olen varmaan aiemminkin kehunut kouluamme, mutta kehunpa vielä: tosi mukava koulu, hyvä henki ja ihania traditioita. Kevätjuhlan yhteydessä on aina näyttely (kuinkahan kauan sen kokoamiseen menee? purkaminen näkyy onnistuvan lähes puolessa tunnissa, kun jokainen lapsi käy kahmimassa omat tavaransa), ja siinä kohti ihmetyttää, miten paljon onkaan käsityön ja kuvaamataidon tunneilla saatu talven mittaan aikaiseksi. Ihania aarteita kotiutui meillekin tänä iltana.

Arvostan toki kovasti, että koulu opettaa lukemisen, laskemisen, kielet ynnä matemaattiset ja reaaliset aineet, mutta erityisesti arvostan sitä, että koulussa tehdään myös luovia juttuja. Uskomattomasti ne harvalukuiset viikkotunnit luoviin juttuihin venyvät – ehkä se on opettajista kiinni?

***

Vähiin käy keväkausi: lauantaina jaetaan todistukset, joten enää kolme aamustarttia. Minä puolestani vietän viimeistä rahaatuottavaa työiltaa huomenna. Sitten alkaa kesä ja loma (paitsi sillä, joka meinaa saada maailman valmiiksi ennen kesäfestareita).

Yöstä yöhön

Keikalta jo kotona, maskit vielä naamassa. Aurinko suunnittelee pikkuhiljaa laskevansa – eilisiltana oli upea iltarusko, samaa ennustan tälle iltaa.

Sahara hetti vajaan vartin setin Seinäkuun yössä. Olosuhteet eivät olleet erityisen taianomaiset: palloiluhalli, tihkeä lattia, täysi valaistus (katossa siis), yleisö kaukana… Ei tunnelmaltaan paras mahdollinen keikka, mutta ihan hyvä läpitanssi. Tälle kesää on luvassa niitä taianomaisia esiintymisiä lisää, joten tällaiset palloiluhallikeikat pitävät jalat maan pinnalla.

***

Festariprojektit työllistävät, mutta onneksi yksi kerrallaan stressinaiheita pääsee ruksaamaan työlistalta valmistuneiksi.

Kahden viikon päästä Kairon yö alkaa lähennellä loppuaan, mutta siihen asti minulla riittää illan järjestelyissä työstettävää, niin pään sisällä kuin paperillakin. Luultavasti viimeiset viilaukset juontoihin syntyvät vasta paikan päällä.

Konsultaatiota

Tällä hetkellä suurimman osan aivokapasiteetistä nielee tanssi, kesäfestivaali ja eritoten oma sooloni. Onhan tässä ollut koko pitkä talvi aikaa sitä työstää, mutta vasta nyt alkavat palaset loksahdella kohdalleen.

Ensin oli ongelma, mitä esittäisin. Ei ollut valmiina mitään sellaista “mä haluun esittää tämän” -tanssia: Jyväskylässä esittämäni keppisoolon tein täydentämään Jyväskylän näytöksen kokonaisuutta, kun keppitansseista oli uupeloa. Yhtään elämää suurempaa baladibiisiä ei ole Shik shak shokin jälkeen vastaan tullut, vaikka yhtä kivaa tässä on kevään mittaan veivattukin. Yksi mieltä inspiroiva musiikki oli pistetty odotuslistalle, koska pidin sitä hyvin haasteellisena ja totesin, että se vaatisi todella paljon uppoutumista.

Sitten löytyi puku, upea, ihana Iman Zakin puku. Piti valita biisi, joka sopii pukuun. Siihen istui se inspiroiva, hyllytetty, hirveän vaikea musiikki. Täytyi ryhtyä rääpimään kasaan jonkinmoista tanssia, joka ei jäisi täysin häikäisevän puvun ja vaikuttavan musiikin varjoon.

***

Onnenvärinöiden esiintyminen meni impropohjalta, kaksi liikesarjaa olin jo saanut suunniteltua ja pistettyä kohdalleen, loppu meni tuntuman mukaan. Nyt on sen esiintymisen pohjalta tunnusteltu kuukauden päivät musiikkia ja musiikin tulkintaa, pohdittu sisältöä, liikekieltä ja ilmaisua. Tänään kirjoitin ensin juontajaa varten pitkät selvitykset tanssin taustoista, sisällöstä ja tulkinnasta, ja sitten koko tanssin rakenteen auki. Illalla väänsin salilla erityisesti koreografian liikkuvia osioita, olohuoneessa kun tahtoo käydä tila vähiin laukka-askelille.

***

Illan päätteeksi piti soittaa konsultaatiopuhelu tanssinopettajaystävälle: tarvitsin uskonvahvistusta ja toisen ihmisen näkemystä. Pohdimme suuria ongelmia (tanssin nimi, sillä biisin nimeä ei voi käyttää, sekä tanssin lopetus) sekä pieniä ongelmia (voiko käyttää rumia ilmeitä ja millaista liikekieltä laitan tanssin yhteen pätkään).

Täytyy sanoa, että liikkeiden opettelu puhelimessa tapahtuvan verbaalisen kuvauksen perusteella ei ole helpoimmasta päästä, mutta sain silti sen verran verbaalis-kinesteettistä opastusta, että pääsen luomaan sopivaa liikkeistöä ongelmakohtiin. Onneksi konsultaatioapua löytyy!

***

Pala palalta soolo rakentuu ja sisäistyy. Huikeaa, miten syvälle tanssiin voikaan upota, kun tekee omaa sooloa: toisille tehtävässä tanssissa joutuu aina miettimään, millaista liikekieltä voi käyttää, miten vaikeita ja hankalia liikeyhdistelmiä, miten monimuotoisesti voi tulkita musiikkia. Kun itselleen tekee, voi pistää ihan mitä tahansa kroppa tai pää suostuu tuottamaan.

En toki olisi ikimaailmassa valinnut tätä biisiä edes edistyneiden ryhmätanssiksi, mutta kyllä maar tähän sooloon (kesto neljä minuuttia) uponneessa ajassa olisin työstänyt jo vähintään neljä viisi “tavallista” koreografiaa.

Ja vielä on työtä jäljellä, ennen kuin tanssi on valmis päässä, kropassa ja sydämessä. Onneksi ne valmistuvat rinta rinnan – mitä nyt sydän tuntuu yrittävän edelle.

Hymyillään kun tavataan

Tänään Alhena jatkoi valmistautumista Kameliklubi-keikkaan. Illan teemana oli hymyily.

Nuubialaistanssimme on iloinen ja hauska, ja se tuo väkisinkin hymyn sekä tanssijoiden että yleisön huulille. Jännässä paikassa, kuten festivaalinäytöksessä, hymy voi silti hyytyä. Niinpä tänään treenattiin sitä, että hymyillään, koko ajan, kaikille, jatkuvasti, joka käänteessä. Vaikka väkisin.

Melkein viiden minuutin intensiivinen hymynvirne on muuten rankka kasvolihasharjoitus. Posket meinasivat jämähtää tanssissa ihan tyystin. Kotitehtäväksi tuli hymyharjoitusta. Alhenalaiset totesivat, että esimerkiksi työmatkan mittainen aktiivihymyily voisi jo harjoittaa poskilihaksia riittävästi.

Vastineeksi hervottomalle hymyille Saharan täytyy harjoitella festariesiintymiseen hillityn kaihoisaa hymyä, siis sellaista, joka ei näytä hymyltä muttei liian vakavaltakaan. Minun taas täytyy löytää ilmaisuarsenaalistani ainakin susihukan hymy, siis sellainen “jotta voisin paremmin syödä sinut” -ilme. Sitä ei tulla käyttämään Kairon yön juonnoissa.