Merkinnät teemasta ''

Rohkea

Kahden vuoden rajapyykki lähestyy. Tällä viikolla tulee kaksi vuotta siitä, kun sairaalassa tehtiin diabetesdiagnoosi. Päivä ei sen ihmeemmin olisi mieleeni jäänyt, ellei se olisi ollut viikkoa ennen kevätjuhlia – pääsimme sairaalasta kotiin juuri parahiksi, jotta saimme osallistua koulun kevätjuhlaan, vain katsojina tosin.

Toinen syy, joka pitää ajanlaskun mielessä, ovat vuosikokeet. Kerran vuoteen diabeetikoilta (ainakin ykköstyypeiltä) otetaan putkilotolkulla verta, jotta saadaan tutkia koko joukko asioita, joilla on ihmeelliset lyhenteet.

Tänään oli se päivä, kun rynnistimme heti aamusta laboratorioon luovuttamaan verta. Putkiloita piti täyttää alun toistakymmentä, ei käytetty emlaa eikä muita puudutuksia. Aikuisen silmiin homma sujui sutjakkaasti, mutta lapselle se kesti pienen ikuisuuden. Siitä huolimatta hän istui koko ajan tuolissa hievahtamatta ja puristi kättäni.

Joskus kaipaisi itseltäkin samanlaista rohkeutta.

Erätauolla

Tänä vuonna jääkiekon MM-kisat eivät ole olleet yhtä tuottoisia kuin aiempina vuosina. Yöpelit eivät ole houkutelleet valvomaan käsitöiden kanssa, joten tämä finaali taitaa olla ensimmäinen ottelu, jonka olen olen seurannut lähestulkoon alusta loppuun.

Tänään kaivoin helmilaatikkoni erään projektin vuoksi esille, ja päätin siinä tehdä jotain korua myös itselleni. Festareille täytyy loihtia jotain mukavaa korua ylle niin esiintymisiin kuin tanssitunneillekin.

Tänään päätin toteuttaa pari suhteellisen aivotonta projektia: Ensin tein larvikiittiversion korvakoruista, jotka olen aiemmin tehnyt leopardijaspiksesta. Larvikiitti on upea kivi! Olen hamstrannut sitä monenkokoisen ja monenmuotoisena, joten lisää larvikiittikorvakoruja (ja muitakin koruja) varmasti syntyy, ajan kanssa.

MM-finaaliprojektina olen työstänyt nilkkakorua granaateista. Olen tilannut hankalanmallisia granaattipuikuloita. Hankalaksi ne tekee se, että ovat kaikki erikokoisia ja vähän erimuotoisiakin ja – kuten granaateille tyypillistä on – reiät ovat hyvin pienet. Päätin taannoin, että näistä puikuloista syntyy nilkkakoru. Paha kyllä, nilkkakorusta tuli helmirytmin vuoksi hitusen liian lyhyt, joten täytyi pistää pari ylimääräistä välirengasta.

Tunnustelen nyt, miltä nilkkakoru alkaa tuntua, mutta paikkaussuunnitelmanani on laittaa pari granaattihelmeä linkiksi lukon viereen. Siis mikäli helmistä sattuu löytymään joku yksilö, josta 0,6 millimetrin hopea suostuu menemään läpi.

Hallaöitä

Pakkasen puolelle menee tänäkin yönä. Kevättä lupaa, mutta talvea tarjoaa.

Päivällä satoi likimain kaikkea, mitä taivaalta tulla voi. Illasta päin oli aurinkoista ja ikkunasta näkyivät kesän enteet.

Kuinkahan paljon koivuihin puskeneet lehdet pakkasta sietävät?

Speleissä tanssitaan

Nyt on sitten suuntaa-antavasti tiedossa, miten Speleissä tanssitaan. Luvassa on vajaan tunnin konsertti Speli-lauantaina illalla, tarkoittaa 26.7. Siellä nähdään Alhenan kansantansseja, Saharan estradipläjäys, Alavuden tanssijoiden keppitanssi, tanssikuopusten tanssinumero ja pari disco oriental -tanssia, ainakin. Jotain sooloa lupaan myös tanssia. Ilta rakennetaan puhtaasti vaatteiden vaihdon ehdoilla, joten komeaa Iman Zaki -pukuani en tälle estradille taida saada.

Perjantaillekin on luvassa tanssia, jossain käänteessä 25.7. on lyhyempi tanssirupeama, jossa nähdään ainakin minut – muilta en ole vielä ehtinyt kysymään. Eiköhän sinnekin saada pieni porukka joko Alhenan tai Saharan kantaväestöstä.

Lisäksi on tarkoitus olla menossa mukana pitkin Spelejä. Enpä pidä mahdottomana sitäkään, ettäkö spontaaneja pieniä ex tempore -tanssituokioita nähtäisiin niille tarkoitetuissa paikoissa.

Festarit ovat nurkan takana, mutta nyt nousee festarikuumeen lisäksi spelikuumekin. Ohimot jo kihisevät.

Epäonnistumisen ilo

Olen tänään päivittänyt WordPressiä ja siinä sivussa kämmännyt lahjakkaasti.

Tein hienosti varmuuskopiot — tai niin luulin –, ja päätin antaa automaattiasennuksen hoitaa hommat. Väärin!

Automaattiasennus ei automaattisesti ymmärtänyt asennusprosessia, ja lopputulos oli, että sain käsin poistaa virheellistä asennusta ja kaivella kaikki kerrostumat, jotta löysin ne tiedostot, jotka luulin varmuuskopioineeni.

Onni onnettomuudessa: jos asennus olisi onnistunut, olisin joutunut työstämään monta php-tiedostoa uusiksi. Kerrankin oli ilo epäonnistua.