Sormiharjoituksia

Heräsin aamulla kesken painajaisen. Unessa hiukseni oli leikattu ensin puolipitkiksi, mutta painajaisen edetessä ne lyhenivät polkkatukaksi. Juuri ennen heräämistäni minulle saksitettiin otsatukkaa, joka lyheni lyhenemistään…

Piti heti herättyä vilkaista peiliin. Hiukset olivat onneksi entisellään, mutta totesin, että muu karvankasvu on kesäkuussa riistäytynyt käsistä.

***

Siinä kulmakarvoja nyppiessäni pohdiskelin elämän epätasa-arvoisuutta. Kesäparta (miehellä, toim. huom.) istuu tyyliin, mutta naisella sänkimitasta uloskasvanut säärikarvoitus ei ole ollenkaan yhtä arvostettua.

Epätasa-arvoa lisää sekin tosiseikka, että naisen säärissä on paljon enemmän pinta-alaa kuin yhdessä leuassa. Lisäksi säären taka-osat sijoittuvat harmillisesti jalan takaosaan, jonne näkee vain jooga-asennoissa.

Ihokarvat käyttäytyvät samalla lailla kuin ylimittaiseksi kasvanut pihanurmi. Kun ruohonleikkurin terä on pilkkonut ruohonvarret mataliksi, ei kulu pitkäkään tovi, kun vaakatasoon kääntyneet heinät nousevat jälleen pystyyn. Yhtä lailla hyvinajelluista sääristä löytyy varttitunnin päästä vielä koko joukko itsepäisiä haja-asukkaita, ja huolellisesti nypityistä kulmista löytyy peiliin vilkaistessa muutama tiukasti ihoon tarrautunut kulmakarva.

Taidan lähiaikoina välttää peiliin katsomista.

hakusanoja ihokarvat, kulmakarvat
Ei kommentteja »

Vesisateessa seisoskelu on turhan aliarvostettua. Joskus tenavana oli kesäsateessa mukava kastua, siis riittävän lämpiminä päivinä. Vaatii tosin mahdollisuuden päästä vaihtamaan vaatteet, sillä läpimärissä vaatekerroksissa ei ole pitemmän päälle mukava olla, ei edes hellepäivänä.

Tänään ukkoskuurot ovat pyrskähdelleet melko voimakkaina. Kauppareissua sunnitellessani oli ihan seesteistä; kun vedin takkia niskaan, näkyi jo vihmovan; autolle kipittäessäni satoi sormenpään kokoisia vesipisaroita. Pisarapommit kutittivat päänahkaa, takki imaisi tehokkaasti sateen, pitkät ruohonkorret läiskivät vettä jalkoihin ja laukku likimain valui. Mutta niin vain viisi minuuttia myöhemmin kaupan pihaan kaarrettuani pääsin jo kipittämään parkkipaikan yli ilman lisäkastumista.

***

Tällä viikolla pitäisi asennoitua, jotta ensi viikolla olisin työvauhdissa. Asennoitumisen suunnittelun ohessa olen selaillut kasoittain kaavalehtiä; tarkoitus on heinäkuussa istua tietokoneen lisäksi ompelukoneen ääressä.

Kaukaa viisaana ajatuksissa eivät niinkään siintele ihanat kesähepenet (vilkaisu lämpömittariin karsii moiset kuvitelmat), vaan välikausitakki, liikunta-asut, farkut, paitapuserot, tunikat, laukut… Mutta ensimmäinen kaava, josta en ole saanut silmiäni irti, oli housuihin, joiden lahkeet loppuvat juuri polven alapuolelle. Ehkä tänä kesänä olisi säitä sellaisillekin.

hakusanoja kaavat, kesä, sade
Ei kommentteja »

Se on sitten kesän pisin päivä (vai oliko se jo eilen?). Yhtä kaikki: tämän valoisampaa ei tänä vuonna enää tule.

On oikeastaan surullista ajatella, että tästä yöt alkavat pikkuhiljaa pitenemään, ja kohta on jo elokuu ja sitten syksy ja… Eihän kesä ole oikeasti vielä päässyt edes alkamaan!

Pikakelaus takaisin: nyt on juhannus ja yötkin ovat kuin päiviä. Ei niitä malttaisi nukkua.

hakusanoja valo, yö
Ei kommentteja »

Sanotaan, että levossa ja joutilaisuudessa syntyy ajatuksia ja oivalluksia. Katinkontit.

En ole festareiden jälkeen tehnyt yhtään mitään – siis yhtään mitään –, paitsi ollut, ihmetellyt, lukenut, torkkunut ja nukkunut. Elävää elämää olen niukin naukin sivunnut: sokereita on mitattu ja insuliinia pistetty, ja ruokaakin on joutunut silloin tällöin loihtimaan. Tulevaisuutta olen viitsinyt miettiä keskimäärin sen verran, että aamulla on ryhdytty pohtimaan, mitä ilta voisi tuoda tullessaan. Huomiseen asti ei ajatus kanna.

Tekemisen puutteesta huolimatta pää on ihan tyhjä: siellä ei liiku ensimmäistäkään ideaa, ei ajatusta eikä tuumaa. Ei suuria neronleimauksia, ei vähän pienempiäkään oivalluksia.

Paitsi yksi: tätä olen tarvinnut, kunnon lomaa. Ei aikatauluja, ei suunnitelmia, ei kännykkää ja sähköposteja, ei tekemistä eikä tekemättömiä hommia. Ihan vain olemista.

Ja mikä parasta, saan jatkaa tätä vielä juhannuksen yli.

hakusanoja loma
Ei kommentteja »

Eilen koin lopulta sen ihmeen, että heräsin ennen kahdeksaa vapaaehtoisesti: en kelloon, en muuhun metakkaan, vaan siihen tunteeseen, että nyt on aamu. Kroonistunut univelka oli ilmeisesti suurimmalta osin kuitattu.

Kieltämättä muutamaan päivään ei ole paljon muuta sisältynyt kuin unta, lepäilyä ja lueskelua. Sen verran on kelloa pitänyt katsoa, että ruokakauppaan on ehtinyt ennen sulkemisaikaa.

Edellisessä postauksessa mainitusta Stravagantti-trilogiasta aloitin tänään päätösosan. Erinomaista kesälukemista, josko aiheuttaa lieviä ajantajun häiriöitä.

hakusanoja ajantaju, lepo, loma
Ei kommentteja »