Merkinnät teemasta ''

Tihkeät vaihdot

Speli-keikka numero yksi takana. Taisi olla rankin keikka, mitä olen tähän mennessä tehnyt: puolen tunnin keikkaan mahtui kuusi tanssia, joista tanssin viidessä. Puvunvaihtoja oli kaksi (toisin sanoen kolme eri pukua), joten silloin, kun en ollut lavalla, olin kiiruulla pistämässä uusia kamppeita päälle.

***

Kaikkinensa mukava keikka, josko muistin taas, että minun kannattaisi itsekin noudattaa omia neuvojani. Muistutin tanssijoita maanantain kenraaleissa, että ottavat pukukassiinsa pyyhkeen. Tanssiminen nimittäin nostattaa hien pintaan, ja puvunvaihto tihkeälle iholle on haasteellista. Pyyhkeellä ei tosin synny kuin pyyhekuivaa, mutta parempi sekin kuin valuvat hikivanat selässä, harteilla ja muilla anatomisilla osilla.

Vaan oliko minulla tänään pyyhe mukana? Eipä tietenkään. Pahimmat hiet pyyhittiin collegetakkiin, jonka imukyky ei ollut hassumpi. Huomisillan keikkakassiin nakkasin jo kaksi pyyhettä. Oppimiskykyinen yksilö.

***

Keikkaohjelmistomme tänään:

  • aloitus räväkkää disco orientalia, duona Animal City leopardikuteissa
  • pikaisen puvunvaihdon jälkeen saidiasussa tämänkeväinen keppisooloni Amona
  • duoparini tanssi kaksiosaisessa asussa huivitanssin Scheherazade
  • Shik shak shok -baladisooloni Hananin estradipuvussa
  • duona tanssi viiden vuoden takaa, Youm wara youm, jossa oli yllättävän ylväs tunne, kun kummallakin oli asuna Hananin estradipuku
  • päätteeksi Alhenan tämänvuotinen nasakka rumpusoolo edelleen samoissa kuteissa.

Tämän illan keikan pikainen puvunvaihto leopardeista saidiin sujui loppujen lopuksi parissa minuutissa, kun kaikki nopeuttavat keinot olivat käytössä ja käytössä kuusi kättä. Pukijallemme suurin kiitos! Ilman häntä emme olisi olleet aikataulussa lavalla. Olkoot huomisillan puvunvaihtokuviot yhtä sutjakkaita.

***

Huomisella keikalla ei nähdä yhtään samaa tanssia, mutta hananit pääsevät jälleen lavalle. Tämänviikkoisen renoveerauksen jälkeen estradipuku alkaa olla mukava ja tukeva päällä – sain tanssia aivan rauhassa, puku ei vaikuttanut menoon yhtään. Se tosin otti aika monta työtuntia: ensin levennystä ja pidennystä selän yli menevään osaan, sitten kaikkien olkainten irrotusta ja uudelleenasemointia. Kun vielä laitoin hameosaan kuminauhan, joka kannattelee helman painoa, alkoi puku olla jo aika passeli päällä.

Paljastettakoon kuitenkin, että puvussa on vielä ainakin viisi tai kuusi hakaneulaa, jotka pitävät kriittisiä osia paikoillaan, vuorit ovat paikoitellen irrallaan ja muutama neula lankoineen on pukuun piilotettuna, ettei tarvitse päätellä lankaa ennen kokoonharsinnan jatkamista. Mitä yleisö ei näe, sitä se ei tiedä.

Virallinen univormu

Lähipäivien säätiedotus kertoo, että kesä on saapunut. Villapaidat voi pistää väliaikaiseen säilöön, ja ehkä minä sen täkinkin voin pistää peiton päältä kokonaan sivuun muutamaksi yöksi.

Piti käydä ostamassa neppareita tanssipuvun varmistukseksi ynnä jälkikasvun Speli-keikalle esiintymiskelpoinen valkoinen t-paita (koska mainittu säätiedotus enteilee sellaisia lämpötiloja, jolloin pitkähihainen valkoinen paita ei ole miellyttävin mahdollinen asu). Helle oli onneksi vienyt suurimmat väkijoukot nauttimaan kesästä shoppailun sijaan, joten kauppaan mahtui sisälle.

Ostoslistalla olleita tuotteita metsästäessä osuin ale-lapulla varustetulle bikiniosastolle. Olen hiniöinyt jonkinsorttista kaksiosaista “uima”pukua jo pitempään, mutta useimmat kivannäköiset bikinit loppuvat kuppikokoon C. Nyt onnisti, tuplaten!

Toiset bikinit olivat naurettavan halvat ja laatu odotuksenmukainen. Toiset taas oli laputettu Triumphin logolla ja hintalappuunkin oli pistetty roimasti isompi summa, mutta kun koko ja väri (pinkki yläosa) osuivat kohdalle, ei tarvinnut paljon käydä arpomaan.

Lähipäivät aion pukeutua (kotosalla, toim. huom.) viralliseen kesäunivormuun: bikineihin ja saronkiin. Nyt vielä jääpaloja pakastumaan, sitten on helleaseet hankittuina.

Huh!

Kahdet kenraalit samana päivänä on kieltämättä paljon, varsinkin kun niitä ennen on vielä kahden tunnin treenit. Mutta nyt on nähty, että Speli-keikkojen kokonaisuus on toteutettavissa.

Toki pari muttaa on joukossa. Muutama puvunvaihto pitää hoitaa tosi sähäkästi eikä kuppailemaan parane jäädä. Erityisesti perjantain puvunvaihtoihin täytyy vielä kehitellä pari nopeuttavaa ratkaisua: lavalta tanssista A ja puvusta A pukuun B ja takaisin lavalle tanssin B vei nimittäin melkein kolme minuuttia, kun olin arvellut, että alle kahdessa selviäisi. Täytyy siis hioa puvunvaihtotekniikkaa!

Nyt kun olen nähnyt kummankin illan ohjelmiston puvut ja meikit päällä, uskallan luvata, että näistä tulee hienot, värikkäät ja monipuoliset keikat. Sen kunniaksi mainospala: perjantaina 19.30 puolen tunnin pläjäys sooloja ja duettoja, lauantaina 20.15 tunnin keikka ryhmätansseja, kumpainenkin Alavudella Kunto-Lutrassa Eteläpohjalaisissa Speleissä. Tulkaa ja täyttäkää katsomot!

P.S. Do-tanssijoille tiedoksi: Habibin sovitus on päivitetty, nyt opiskelemaan ennen keskiviikon ylimääräisiä treenejä.

Inventoinnin iloja

Olen säilyttänyt lankavarastoani hankalasti isossa laukussa (koska sellainen oli joutilaana). Säilytystilana laukku on mainio, jos sen sisuksia ei ole tarkoitus koskaan tutkia. Lankasäilönä laukku on osoittautunut surkeaksi, sillä sisällön läpikäymistä varten kaikki langat täytyy ottaa pois.

Päätin siirtää lankakerät laatikoihin (ja siinä sivussa toteuttaa pienen kosmeettisen kohennuksen makuuhuoneelle, jossa muutamia lankapusseja on ajelehtinut kohtuuttoman kauan). Ne langat, joita on useampi kerä tai joista sopii kuvitella tekevänsä jotain järkevää, löytyvät vanhasta äitiyspakkauslaatikosta; langanjämät ja yhden kerän ihmeet sulloin pienempään pahvilaatikkoon ja jälkikasvun iloiksi luovutettavat langat omaan laatikkoonsa. Uskomatonta: minulla ei ole tämän enempää lankoja!

Inventaario paljasti, että säilössä on ollut hamasta markka-ajasta neljä kerää punaista villalankaa, puikkokoko 3,5–4. Pari viikkoa sitten olen käynyt ostamassa 200 grammaa punaista villalankaa, jonka puikkokoko on 3,5. Höh.

Muita ikäviä päällekkäisyyksiä ei onneksi löytynyt. Sitä vastoin löysin yllättävän monta kerää vauvalankaa sekä rajattomasti Novitan Nallea. Kumpaisenkin lajin olemassaolo oli vuosien mittaan päässyt unohtumaan täysin.

***

Keskeneräisiä neuleita lankavarastoja penkoessa on tullut vastaan vain yksi (älkäämme kuitenkaan unohtako, että tänä kesänä on aloitettu kaksi neuletta, jotka molemmat ovat yhä keskentekoisia). Opiskeluaikoina olen tehnyt viininpunaista palmikkopaitaa, joka on juuri siinä kuuluisassa vaiheessa, jossa kaikki jää kesken: viittä vaille valmiina, hihat pyöriökavennuksissa menossa.

Paha kyllä, paita on pahimmoisesti sellainen, ettei sitä valmiina enää tulisi sellaisenaan käytettyä. Toisaalta, mikäpä minua estää ryhtymästä tuunaamaan – nythän se on helpompaa, kun paita on vielä kappaleina. Puran helmaresorin pois ja kudon paitaan ainakin kymmenen senttiä mittaa lisää. Niin, ei se oikeastaan muuta kaipaakaan. Paitsi hihat valmiiksi, kokoamisen ja kauluksen.

Valmistumisraporttia odotetaan noin helmikuussa 2013.

Raskausmuotia

Nyt näkyvät muodissa olevan taas sellaiset vaatteet, jotka saavat naiset näyttämään tulevilta äideiltä. Olen kauppareissuilla havainnoinut, että empirelinjaisia paitoja näkyy jo ihmisten päällä, ei pelkästään käsityölehdissä (jotka ovat lukemistani lehdistä lähimpänä muotia seuraavia julkaisuja).

Empirelinja, siis leikkaus rintojen alapuolella, kaukana vyötärön yläpuolella, on todennäköisesti rumin vaatetrendi, mitä osaan kuvitella, ja ehdottomasti huonoin mahdollinen vaihtoehto minulle itselleni. Empirelinjaiset vaatteet olivat viktoriaanisella ajalla käytössä siksi, että naiset olivat yhtenään raskaana, ja vatsan kasvaessa vyötäröä muotoilevat vaatteet käyvät auttamatta pieniksi. Eipä ihme, että empirevaatteessa kuka tahansa näyttää vatsaa kasvattavalta.

Kun minä laitan ylleni empirelinjaisen (tai A-linjaisen) vaatteen, muutun välittömästi ainakin kaksi vaatekokoa suuremman näköiseksi. Empire ja A hävittävät kaiken, mikä saattaisi muuttua kropassani kapeammaksi, ja luovat vaikutelman, että olen kauttaaltani samankokoinen kuin yläkropastani. Varjele!

On minulla yksi empirelinjainen vaate (äitiysmekko) sekä muutama A-linjainen yläosa (raskausajaksi ommeltuja vaatteita). Vaatteet ovat kivoista kankaista, jotka ovat päällä miellyttäviä, joten olen pohdiskellut, miten muuttaisin ne tässä elämäntilanteessa sopiviksi käyttövaatteiksi. Todennäköisesti tartun taas ratkojaan ja loihdin muutamia sisäänottoja sinne ja tänne – muodikkuudesta viis.