Epätodellinen olo
Tuesdayjakelun osoitteena miksi?
Minulla on ihan selvä mielikuva, että olisin keväällä katsonut tv-sarjaa, joka sai karvat nousemaan pystyyn. Huikean hienoa tv-sarjaa, joka koukutti niin pahasti, että se aiheutti suorastaan fyysisiä vieroitusoireita. Muistan ihan elävästi.
Paitsi että en millään muista, mikä se tv-sarja olisi voinut olla. En muista, miltä kanavalta se tuli; en muista, mistä se kertoi; en muista kellonaikaa tai viikonpäivää. En edes muista, olenko nähnyt sarjasta vasta ensimmäisen jakson vai oikein useampia. En muista muuta kuin sen mahanpohjaa kuristavan tunteen, kun tajusin jääneeni koukkuun.
Miten voi jäädä koukkuun johonkin, mistä ei muista yhtään mitään?
(On toki sellainenkin vaihtoehto, että olen nähnyt unta. Olisin siis nähnyt täydellisen koukuttavan tv-sarjan unissani – unet pitäisi saada tallennettua ulkoiselle kovalevylle, kun tuo sisäinen ei kerran pelaa.)
***
Sen verran tv:ssä pyörivistä sarjoista, että Big shots (karseasti suomennettuna Naistenmiehet) on alun perusteella yllättävän hyvä, vaikkei kuulemma saanutkaan jatkoa ensimmäisen tuotantokauden jälkeen. Sarjan käsikirjoituksen kaistapäisyys iskee minuun. Vai mitä sanotte tästä: Mies käy pariterapiassa sekä vaimonsa että rakastajattarensa kanssa. Rakastajatar hankkiutuu vaimon parhaaksi ystäväksi, ja kun mies lopettaa suhteen, hän uhkaa rakastajattarelle paljastavansa suhteen vaimolle, jolloin vaimo varmasti lemppaisi rakastajatar-ystävänsä. Lopulta mies ja rakastajatar jakavat vaimon kanssa vietettävän ajan kalentereihin juhlapyhiä myöten.
(Hyvä on, se toimi hienosti sarjassa ja kuulostaa aivan surkealta näin muutamaan sanaan tiivistettynä. Kaistapäistä ja hykerryttävän hauskaa, yhtä kaikki.)
***
Speli-update: perjantain keikkaohjelmisto on kasassa. Keikka onkin liikuntahallilla, joten pystymme tekemään puvunvaihtoja. Ohjelma pistettiin kasaan sillä mielellä, että pukuja sitten vaihdetaan, osin salamavauhdilla – puolen tunnin keikassa kolme eri asua. Mutta mitäpä ei tekisi hienon show’n eteen.