Merkinnät teemasta ''

Ajasta aikaan

Nyt on viimeinen kesäviikonloppu, ainakin mitä tulee aukioloaikoihin.

Maanantaina alkaa taas normaali elämä: kaupat ovat kiinni sunnuntaisin, lähikaupungin kirjasto jatkaa kesän viisipäiväistä työviikkoa lauantaihin asti.

Eikö tässä ole jotain ristiriitaista?

Mallioppimista

Kuunneltiin Fröbelin Palikoiden levyä, kappaleen nimi jäi minulle hämäräksi. Joka tapauksessa tarina kulkee näin: porukka kiipeää puuhun yksi kerrallaan, mutta jokainen tipahtaa vuorollaan alas. Lääkäri laittaa laastarin ja ojentaa tipahtajaa, ettei puuhun saa mennä kiipeilemään.

Kuopus kuunteli laulua. “Äiti, miksi ne aina vain kiipeää sinne? Eikö ne opi, kun toiset tippuu?”

Ostetaan pulu

Tuuri, 500 asukkaan kylä Etelä-Pohjanmaan kaakkoislaitamilla. Kylää halkoo valtatie 18, nopeusrajoitus kylän kohdalla 50 kilometriä tunnissa. Tuuri, 500 asukasta, yksi valtatie, yksi maantie, muutama pikkutie.

Minä eksyin siellä tänään.

18-tielle rakennetaan liikenneympyröitä, jotta sesonkiaikaan tukkoinen kylä olisi vähemmän tukkoinen. Tänään tie oli aivan tukossa, kun isot kaivinkoneet, kuorma-autot ja muut miehiset vempeleet tekivät maansiirtotöitä tai muuta liikenneympyröiden valmistumista toivon mukaan edistävää. Näppäränä naisena ajattelin, että ohitanpa sumpun ja ajan asuntoalueen kautta.

Sitten viime näkemän (olisiko kolme vuotta?) asuntoalue oli kokenut kohtuullisen muutoksen. Väittäisin, että valitsemani oikopolku ei kulkenut enää entistä reittiä, koska jonkin ajan päästä huomasin olevani jossain, missä en ollut koskaan ollut. Siellä asui arviolta kolme prosenttia tuurilaisista.

Aikani hortoiltuani löysin reitin maantielle, jonne olin kuvitellut tuosta vain kurvaavani. Sieltä palasin ryhti suorana takaisin valtatielle, noin kaksisataa metriä siitä pisteestä, josta seikkailuni aloitin. Kaivinkonerykelmä oli ohitettu.

Kymmenen tyhjänpäiväistä tapaa kuluttaa aikaa

Päivässä ehtii saada uskomattoman vähän aikaiseksi. Tänään olen saanut pestyä koneellisen pyykkiä ja ruokittua jälkikasvun ynnä hoidettua päivän työmaat. Paljon enemmänkin olisin varmaan saanut aikaiseksi, jos en olisi (taas kerran) kuluttanut aikaa ihan toisarvoisilla toimilla. Tai no, JavaScriptin logiikkaan perehtyminen ei ole toisarvoista, josko se ei juuri nyt ole välittömästi päivän tuotteliaisuutta lisäävääkään.

Ihan keskivertopäivänä hävyttömän paljon aikaa kuluu haahuiluun ja huuhaahan. Kohtuullisen tuottamattoman päivän kunniaksi listaan tyhjänpäiväisimmät ajantappokeinoni – asiat, jotka voisi tehdä toisin tai jättää kokonaan tekemättä.

  1. Tv-ohjelmien lueskelu sekä netistä että tv-lehdestä. En kuitenkaan katso kuin ne tietyt ohjelmat, joten miksi vaivautua tutkimaan, mitä kaikkea televisiosta tulisi. Sitä paitsi jos löydän jotain kiinnostavaa, se on jo esitetty eikä uusintaa kuitenkaan tule.
  2. Inventaarioiden teko. Innostun aina inventoimaan tuotteita, joista ei tarvitse inventaariota tehdä. Esimerkiksi työn alla on inventaario neuleistani (ja aivan, raportoin sen jonain päivänä myös blogissa).
  3. MTV3:n viihdeuutisten selailu. Täysin tyhjänpäiväistä ajantappoa. Mutta parempi sekin kuin keltaisen lehdistön nettisivut: hölmöjä viihdeuutisia on paljon vähemmän.
  4. Kulmakarvojen muotoilu. Onko sen typerämpää tapaa kuluttaa kohtuuttoman paljon aikaa kuin tuijottaa itseään peilistä ja pohtia, vieläkö nyppäisin yhden kulmakarvan vai joko linja on kohdallaan. (Niin, onhan se typerää, mutta teen sitä slti.)
  5. Sähköpostilaatikon siivoaminen. Siellä on aivan liikaa turhaa, mutta jos jotain poistaa, se osoittautuu tarpeelliseksi. Viikon päästä kaaos on entisellään.
  6. Kadonneiden pikkutavaroiden metsästys. Ne eivät kuitenkaan löydy, kun niitä etsii. Sen sijaan löytyy turhakkeita, joiden olemassaolon oli jo ehtinyt unohtaa.
  7. Lasten kirjojen järjestäminen hyllyyn. Tämän kanssa kilpailee hyödyttömyydessä vain lasten palapelien lajittelu – työn jälkeä ehtii ihailemaan korkeintaan nanosekunnin.
  8. Suunnitelmalistojen teko. En kuitenkaan tee asioita, joita listoille kokoan. Toisaalta jos en suunnittele, en tee mitään.
  9. Kaavalehtien ja muiden käsityömallien selailu. Tietyn kaavan etsimiseen kuluu määrättömästi aikaa, ja sivutuotteena löytyy koko liuta ihania malleja, jotka joutaisivat myös tulla toteutetuiksi.
  10. Kirjanpitosysteemien, nettisivujen ja vastaavien viilaaminen. Keksin aina uusia, loistavia ideoita, joiden toteuttaminen nielaisisi aivan tolkuttomasti aikaa, vaikkei kohdalle osuisi tietotekniikan ja ihmisaivojen epäyhteensopivuutta. Kaikeasta huolimatta viilaus jatkuu.

Käsivarren mitalla

Päätin eilen huitaista kyynärpääni terävään särmään. (Opetus nro 1: Pidä pitkähihaisia vaatteita. Jos huitaiset kyynärpääsi, rikki menee kangas, ei iho.)

Haava on viheliäisessä paikassa. Joka kerta, kun koukistan kyynärpääni, haavaa vihloo. (Opetus nro 2: Jos välttämättä haluat pitää lyhythihaisia paitoja, älä huido kyynärpäällä. Hommaa haavat sellaiseen kohtaan, jota ei voi taittaa.)

Pidin eilisillan käsivartta mahdollisimman suorana. On muuten rankkaa, käsi alkoi protestoida epänormaalia asentoa jo ennen yötä. (Opetus nro 3: Jos sinun on pakko pitää kättä suorana, keksi mukavaa suorakätistä toimintaa. Älä yritä kannatella kättä hankalissa asennoissa olkavarren lihaksilla.)

Koska haava ei ollut vielä täysin arpeutunut, tänään olen jatkanut suoralla linjalla. Kirjan lukeminen suorien käsien varassa on työlästä. Tavaroiden käsittely käsivarren mitan päässä on naurettavan näköistä. Ja mikä pahinta, kahta koukistettua kättä tarvitaan aika moneen asiaan – vaikkapa hiusten kietaisemiseen sykerölle. (Opetus nro 4: Jaa, hiusten leikkaaminen lyhyiksi vain tällaisen tilanteen varalta on jo hätävarjelun liioittelua. Unohdetaan tämä opetus.)