Merkinnät teemasta ''

Pieni pyyntö

Voitaisiinko sopia, että ne meistä, jotka eivät ole saaneet palkankorotusta, saisivat eurollaan tänään yhtä paljon kuin vuosi sitten?

Yle: Inflaatio söi valtaosan palkankorotuksista (22.8.2008)

Siis tuota… hups!

Kävin Eurokankaassa, lähinnä tekemässä katsastuksen, kun mitään tiettyä kangasta en ollut vailla.

Lycrapalat kävin tietysti läpi, sillä treenivaatteille on aina käyttöä. Myös jälkikasvu näyttää tarvisevan entistä pidempää lahjetta ja hihaa, joten ihan pelkästään pinkki–harmaa-linjalla en pysytellyt. Iso kahmalollinen löytyi käyttökelpoista.

Tarjouksessa oli myös palafroteeta. Esikoiselle voisi isompi kylpytakki olla jo tarpeen, joten mukaan tarttui iso pala turkoosia froteeta.

Sitten otimme summamutikassa valmiiksi pakatun kahden euron kassin, jossa oli sekalaisia kangaskaitaleita. Lasten iloksi, ellei muuhun, arvelin.

***

Olin jo korttia ojentamassa, kun myyjä mainitsi ohimennen euron ja kahden euron poistokankaat. Äkkiä kortti takaisin ja poistopinoa tutkimaan…

… ja muutamassa minuutissa hamstrasin vielä yhden ison säkillisen erilaisia kankaita ynnä koko loppupakan (16 metriä) ohutta tummansinervää kangasta, joka istuu täydellisesti erilaisiin somistus- ja taustakangastarpeisiin.

***

Menin siis katselemaan, löytyisikö mitään kivaa, ja toin mukanani yhden tavallisen kokoisen kanssin, kaksi tosi isoa kassillista sekä ison rullallisen kangasta. Uudet hankinnat varmaan viihtyvät hyvin kotoa entuudestaan löytyvien muutaman kangaskuution seurassa.

Jotten unohtaisi: Eurokankaaseen saa mennä vain silloin, kun siellä ei myydä tarjouskankaita. Pysyy järkikin mukana.

Kaltevalla pinnalla

Lainasin kirjastosta kaikki huovutusta käsittelevät kirjat. (Siis kaikki: turha mennä paikallisen kirjaston käsityöhyllylle villat mielessä.)

Kirjojen perusteella huovutus on periaatteessa helppoa eikä tarvittava tarpeistokaan ole järin mittava. Vaan kaikki komeat luomukset näyttävät hurjan haasteellisilta ja työläiltä. Mitään pientä ja kivaa kirjat eivät esitelleet, ellei lasketa niitä tuotoksia, joita on tarkoitus tehdä ylijäämävilloista ja jämäpaloista.

Juuri nyt en ehdottomasti saa innostua mistään, mikä vie paljon aikaa. En. Ehdottomasti. Hankin siis vain ylijäämävilloja.

Brittien rakastamat

Ylen uutisissa kerrottiin, ketkä ovat brittien rakastetuimmat kirjailijat. Tai tarkkaan ottaen uutinen kertoo, mitkä kirjailijat 2000 haastateltua ovat valinneet suosikeikseen. Virhemarginaalia lienee suuntaan ja toiseen, mutta toisaalta lista on hyvin odotuksenmukainen.

Ykkösenä Enid Blyton (Viisikot, Seikkailu-sarja ja liuta muita). Kyllä, Blytonit olen lukenut, moneenkin otteeseen. Eniten pidin Seikkailu-sarjasta (Seikkailujen vuori, Seikkailujen laiva, Seikkailujen saari ja niin edespäin), jossa nasevimmat repliikit laukoi papukaija Kiki.

Kakkossijalle rankattiin Roald Dahl, jonka kirjat eivät ole tehneet minuun yhtä lähtemätöntä vaikutusta kuin Kiki-papukaija, sillä osaan nimetä vain kirjojen nimissä esiintyvät hahmot. Pitäisi pistää tuotanto uusintalukukierrokselle, erityisesti kun oma lapsi rankkasi Roald Dahlin kirjat omassa arvostuslistassaan niin korkealle, että halusi Matildan lahjaksi.

Kolmantena J. K. Rowling, siis Harry Pottereiden kirjoittaja. Ehkä Potterit ovat tulevaisuuden klassikoita? Sarjan viimeinen on vielä lukematta, se odottaa rauhallista viikonloppua.

***

Vasta mitalisijojen ulkopuolelta (hei, nyt on sentään olympialaisten aika!) löytyy varmoja klassikoita. Neljäntenä Jane Austen, viidentenä William Shakespeare ja kuudentena Charles Dickens.

Shakespearen näytelmien uudet suomennokset sietäisivät tulla luetuiksi, josko enemmän yleissivistyksen kuin nautinnonodotuksen nimissä: ehdottomasti enemmän olen nimittäin pitänyt Paavo Cajanderin suomennoksista kuin Paavo Saarikosken. Mitalliseen sopii mitallinen käännös.

Dickensin Pickwick-kerho on jäänyt mieleeni, sillä valitsin sen yleisen kirjallisuuden cumun lopputenttiin yhdessä aivan liian monen muun tiiliskiven kanssa. En suosittele tenttikirjaksi, menee hyvä kirja pilalle.

Jane Austen sen sijaan tuo lämpimämpiä muistoja mieleen. Joku kirja (Ylpeys ja ennakkoluulo, kenties?) imaisi niin täydellisesti mukaansa, että kirjan loppuminen oli suorastaan tuskaisaa. Hyllyssäni on tätä nykyä myös Emma, mutta enpä olekaan aivan varma, olenko sitä koskaan lukenut. Lukulistalle sekin.

***

Seitsemäntenä J. R. R. Tolkien. Vielä enemmän kuin itse kirjat minua kiehtoo se, kuinka Tolkien loi haltijakielen. Pikkutarkkaa ja pedanttia toimintaa!

Kahdeksannelle sijalle nostettiin Agatha Christie, joka on huonoimmillaan sujuva ja parhaimmillaan nerokas (jälkimmäistä kastia edustavat Kymmenen pientä neekeripoikaa ja Ikiyö). Yksi suosikeistani on Hänet täytyy tappaa (Death comes as the end), joka sijoittuu Egyptiin ja vuoteen 2000 e.Kr. Jostain syystä juuri tämä kirja minulta puuttuu – siis ostoslistalle.

***

Yhdeksännellä sijalla siirryttään EVVK-osastoon: Stephen King. Olen lukenut pari, kolme kirjaa, muutaman novellin, ja vain yksi novelli teki niin lähtemättömän vaikutuksen, että sitä yhä muistelen. Enkä edes mielihyvin vaan siksi, että se aiheuttaa yhä vieläkin onton tunteen.

Mutta uskallanko edes tunnustaa tätä. Kymmenennellä sijalla on Beatrix Potter – en ole eläissäni lukenut yhtään Beatrix Potterin kirjaa. Itse asiassa olisin väittänyt, että BP kirjoitti Ruohometsän kansan, mutta sen näimmä kirjoittikin Richard Adams. No, kaniineja, yhtä kaikki.

***

Yleensä ihmiset arvostavat kirjailijoita, joita eivät koskaan lue. Esimerkiksi Shakespearen tietävät kaikki, mutta kuinka moni hänen tuotantoaan oikeasti on lukenut? Voin tunnustaa: opintojen ulkopuolella olen lukenut vain valikoidusti draamoja ja jonkin verran sonetteja.

Siinä mielessä brittien lista vaikuttaa aika totuudenmukaiselta, että siellä kärkipaikkaa pitävät lastenkirjailijat. Lapsuuden kirjamuistot ovat rakkaampia kuin ne, mitä aikuisena on tullut luettua. Mutta se ei välttämättä kerro niinkään kirjoista ja kirjailijoista kuin niistä ajatuksista, muistoista ja tunteista, mitä lapsuusajan kirjojen lukemiseen yhdistyy.


Yhdyssanaista

Suomen kielen yhdyssanat ovat useimmiten helppoja hahmottaa, mutta välillä tulee vastaan sanoja, joita pitää tavata useampaan kertaan.

Viikonloppuna tavasin hartaasti kahta sanaa: valtija-tarraa-kile sekä hylly-väli-etteiset.*

Niin monet suomen sanat ovat kaksitavuisia, että yhdyssanoissakin alitajunta yrittää ensin etsiä kaksitavuisia loogisia yhteyksiä, ennen kuin suostuu uskomaan, että sana voi rakentua muunkinmittaisista osioista.

Oikeasti sanapalikat olivat valtijatar-raakile ja hyllyvä-lietteiset.

***

Tarkentava huomautus

Häiriöitä päivityksissä. Syyksi epäillään viallisia loitsuja tai karannutta lohikäärmettä. Varjosta on nyt päästy eroon, mutta Peili vielä sotkee todellisuudentajua. Paluuta vallitsevaan todellisuuteen odotetaan keskiviikkona.

*Voihan olla, että sanamuistini pettää. Sanat löytyvät sieltä jostain Septimus Heap -sarjan ykkösosan loppupuolelta, muistaakseni sivujen 280 ja 340 väliltä. Ensiksimainittu oli oikeanpuoleisen sivun alaosassa, toinen vasemmanpuoleisen sivun keskivaiheilla. Metsästyksen helpottamiseksi: kumpainenkin sana oli tavutettu kahdelle riville.