Merkinnät teemasta ''

Väännetään villalangasta

Olen osannut kutoa (yleissuomeksi neuloa) ja virkata kolmisenkymmentä vuotta, mutta yhä minusta on mukava lukea neule- ja virkkauskirjoja, nimenomaan tekniikkaosioita. Kuinka luodaan silmukat, kuinka ne päätellään, miten neulotaan reunasilmukat, kuinka kootaan kappaleet yhteen ja sitä rataa.

Useimmat kirjat ja oppaat keskittyvät itsestäänselvyyksiin tahi mallien ohjeisiin. Sen sijaan ne todella olennaiset asiat jätetään sivulauseeseen tai editoidaan kokonaan pois. (Pätee muuten kaikkiin oppaisiin. Ohjekirja = opus, johon on koottu kaikki se, minkä asiasta tietää jo valmiiksi.)

***

Vasta neuleblogeja lukiessani olen oivaltanut, miten tärkeää on muotoilla neule. Toki osa neuleista on valmiita, kun lanka on katkaistu ja päätelty (esimerkkinä mainittakoon viime syksynä aloittamani säärystimet, jotka eivät muuta huolittelua kaipaa kuin langanpäiden ujutuksen piiloon – joka on yhä tekemättä). Mutta osa löytää kuosinsa ja muotonsa vasta, kun ne on pingotettu oikeaan muotoonsa.

Vaan tarjoavatko käsityöoppaat tästä loppukäsittelystä ohjeita? Hyvin vähän. Laveimmillaan ohje on muotoa “asettele mittoihin, kostuta ja anna kuivaa”. Mitä se oikein tarkoittaa?

Käsityösivustoja selatessani olen lopulta löytänyt ohjeita tähänkin asiaan. Käspaikka esittelee neljä tapaa neuleen viimeistelyyn: höyrytyksen, kastamisen ja muotoonoikomisen, kastamisen ja alustalle kiinnityksen sekä kastetun neuleen kuivattamisen painon alla.

***

Ne neuleet, jotka ovat näyttäneet kaipaavan viimeistelyä, olen kostuttanut sumutuspullolla ja antanut kuivahtaa muotoon neulattuina. Jopa pienet mittavirheet saattaa saada tällä lailla hävitettyä, esimerkiksi eräs liian leveäksi osoittautunut neulepaita kapeni (ja piteni) jonkin verran, kun annoin sen kuivua uusiin mittoihinsa.

Parhaillaan saunan (kylmän, toim. huom.) lauteilla kuivaa ensimmäinen uitettu neule. Sunnuntaina – näin kauan otti, ennen kuin sain laskettua vettä vatiin – päätellyn pitsihuivin ohjeissa kehotetaan liottamaan neule kunnolla ennen pingotusta. Joltain nettisivulta löysin tähän selityksenkin: kun lanka on läpikotaisin märkää, sen kuidut asettuvat paremmin uuteen muotoonsa.

Rohkeasti siis annoin pitsihuivin vettyä perinpohjin, rullasin enimmät vedet pois pyyheliinan sisällä, neulasin huivin alustalle ja nyt odottelen aamua, josko silloin viimeinenkin kosteuden häivä olisi haihtunut ja huivi langanpäiden päättelyä vaille valmiina.

***

Tänään olen myös kokeillut ensimmäistä kertaa purkulangan suoristusta. Tähänkin liittyy, yllätys yllätys, vesi ja kuivatus.

Purkulanka kiedotaan vyyhdiksi ja vyyhti upotetaan kädenlämpöiseen veteen niin pitkäksi aikaa, että lanka on läpikotaisin märkää. Puristellaan isoimmat vedet varovasti pois ja ripustetaan lanka pesuhuoneeseen tai muualle lattiakaivon lähelle kuivamaan rutikuivaksi asti. Veden paino venyttää lankaa suoremmaksi, joten on parempi tähdätä pitkään kuivatusaikaan kuin puristaa vesiä mahdollisimman tarkkaan pois, jotta lanka kuivaisi nopeammin. Kun lanka on kuivunut, se keritään kerälle (mieluummin tietysti sellaiselle, joka purkautuu keskeltä päin).

Tässä prosessissa lanka suoristuu käyttökelpoiseksi, jollei lankaa onnistu märkänä hinkkaamaan niin, että se alkaa huopua. Kerällinen seiskaveikkaa, joka oli kymmenen vuotta maannut neuleena, näyttäisi selvinneen muodonmuutoksesta oikein hyvin.