Sormiharjoituksia

Useimpina päivinä saa aikaiseksi jotain, edes ihan pientä. Tämän päivän kauaskantoisin suoritus lienee se, että sain lopultakin metsästettyä netistä nappien (button), bannereiden ja badgien (mikäs tämä sitten on, kun napiksi tätäkin tekisi mieli kutsua?) vakiokoot.

Tosin pisti vähän naurattamaan, kun niinsanottuja standardikokoja selasin.

Bannerikokoja ovat 728 x 90 pikseliä, 468 x 60 pikseliä ja 234 x 60 pikseliä.

Neliömainoksen vakiokoko on 125 x 125, mutta muiden mainoskokojen leveys onkin 120 pikseliä (120 x 240, 120 x 90, 120 x 60).

Pienet napit taas  ovat standardisti kooltaan 88 x 31 pikseliä.

***

88? 31? Mistä nämä luvut on repäisty? Pikselimaailmassa kun ei senttien ja tuumien logiikkaerotkaan pääse mellastamaan. Tiedättehän, kuinka käännetyissä teksteissä tulee välillä vastaan sellaisia lausahduksia kuin “suurin piirtein 3,22 kilometriä” tahi “noin 2,54 senttimetriä” – alkuperäisessä on lukenut “somewhere around two miles” tai “approximately one inch”.

Nyt kun standardit ovat tiedossani, täytyy seuraavaksi tehdä parille vanhalle sivustolle pientä css-editointia, jotta napit mahtuvat asiallisesti sivupalkkiin. Ja sitten vakioimaan.

hakusanoja standardit
1 kommentti »

Järjestelin tänään kivilaatikkoani (siis pyöreiden ja reiällisten, kilohinnaltaan melkoisten kivenkappaleiden laatikkoa). Laatikko on pursuillut ja aiheuttanut jonkin sortin ähkyoireen, ennen kuin olen ehtinyt sen pidemmälle materiaalien hipelöinnissä ja koruideoiden kehittelyssä.

Tänään suoritin yksinkertaisen lajittelutoimenpiteen: Toiseen laatikkoon ne kivet, jotka näyttävät minulta. Toiseen laatikkoon ne kivet, jotka on hankittu toisenvärisiä (= ei puna-harmaita) ihmisiä varten.

Siinä lajitellessa kivi jos toinenkin alkoi minulle vihjailla, mikämoiseen koruun ne haluaisivat päätyä. Muutama kivilaji alkoi käydä siinä määrin kovaäänistä keskustelua, että niihin on varmaan pakko tarttua.

Mutta miksi ihmeessä ne alkavat jutella silloin, kun ei ole aikaa ryhtyä niistä mitään tekemään? Ja mahtavatko ne puhua enää mitään, kun löytyy se rauhallinen tovi, että voisi uppoutua korujentekoon?

hakusanoja kivihelmet
1 kommentti »

Tanssitunnit ovat uutisvapaata aluetta, saareke raa’an todellisuuden ulkopuolella. Aika hyvin niiden pitäminen sellaisena onnistuikin, kunnes kuulin, että eräs tuttu oli ollut turhan likellä päästä otsikoihin. Oli pakko sulkea tieto ulkopuolelle ja keskittyä opettamiseen.

Nyt on tarve tehdä keskeneräisiä asioita pois roikkumasta.

hakusanoja otsikoissa
Ei kommentteja »

Tänään oli ensimmänen oikea syksyaamu. Kun puoli kymmenen aikaan olin lähdössä liikkeelle, ei auton ikkunoista nähnyt läpi. Yöpakkanen oli iskenyt.

Raappa oli hukassa. Kun se lopulta löytyi, ryhdyin raaputtamaan ikkunaa auki ilman hanskoja (hei, kesän jälkeen sitä on vähän ruosteessa). Lumijää paljaalla iholla palautti mieliin elämän realiteetit.

***

Pakkanen on tuonut mukanaan ruskan. Toiveissa olisi vielä muutama pakkasyö ja lämmin syyspäivä (ja aikaa kameran kanssa liikuskeluun). Eikä syysmyrskyjä, kiitos!

hakusanoja syksy
Ei kommentteja »

En muista, koska olisin viimeksi kuullut niin suurta huutoa kuin illalla. Tenavat keräsivät päivät mittaan levittämiään leluja, joita oli noin 65 prosenttia enemmän kuin luulin meillä ylipäänsä tavaraa olevankaan. Yhtäkkiä kuuluu sydäntäriipaiseva ulvonta.

Monta vuotta unikaverina palvellut valkoinen nalle oli likimain dekapitoitu (tuolle varmaan olisi joku ylevän kuuloinen suomalaismielinen sanakin, mutta juuri nyt mieleen tulee vain englannin decapitated, joka toivottavasti on sana). Pää roikkui lähestulokoon irrallaan ja täytteet pursusivat ulos.

***

Pehmolelut ovat siitä kiitollisia, että niitä saa kursittua kasaan silloinkin, kun äidille kannetaan kaksi irrallista palasta. Amazing Racen tahdissa pistelin nallen kaulan jälleen umpeen, ja nalle ehti vielä tekemään tärkeimmän tehtävänsä eli saattelemaan lapsen unten maille.

Voi kun joku vielä keksisi yhtä helposti korjattavia muovileluja.

hakusanoja korjattavana
Ei kommentteja »