Merkinnät teemasta ''

Etsin kunnes löydän sun

Tallensin tänään lähes kymmenkunta uutta kirjanmerkkiä – kaikki lankakauppoja.

Hakusassa on musta, ohut virkkauslanka, merseroitua puuvillaa luulen etsiväni. Ohuinta, mitä lähikauppa tarjoaa, on Coatsin Julia (tönkkö) ja Novitan Kotiväki (paksu). Pitäisi löytää ohuempaa ja notkeampaa.

Olen kahlannut lukuisia lankakauppoja läpi ja tutkinut valikoimia. Kaikenmoisia virkkauslankoja on löytynyt kasoittain, luultavasti juuri sopivan paksuisia ja laatuisiakin. Muttei mustia.

Ei tällä onneksi niin kiirus ole: projektin muut värkit on hankittu noin vuonna 2002.

Tunnuksia, tunteella

Tästä olen meinannut kirjoittaa jo pitkään, mutta nyt Ylen uutinen ja puolivapaapäivä innoitti tarttumaan asiaan. Ylen uutinen kertoo, että tv-sarjojen tunnusmusiikit ovat kuolemassa sukupuuttoon. Uutisen mukaan yhä suurempi osa tunnareista on valmiita kappaleita (esimerkiksi CSI-sarjojen tunnarit), ei niinkään sarjaa varten sävellettyjä tunnusmusiikkeja.

Minulle ensimmäisenä sukupuuttoon kuolemisesta tuli mieleen se, kuinka esimerkiksi Teho-osaston (ER) tunnus on viimeisimmillä kausilla pätkäisty vain muutaman sekunnin mittaiseksi pläjäykseksi entisen pitkän alkumusiikin sijaan. Nähtävästi ajatellaan, että lyhytjänteinen katsoja ei pysy puolta minuuttia ruudun äärellä, jos siinä on pelkää musiikkia ja kuvaa (mutta toisaalta odotetaan, että katsoja palaa sarjan pariin yli viiden minuutin mainoskatkon jälkeenkin).

***

Asiaan: vuosien mittaan tv-sarjoissa on ollut monia tunnareita, jotka eivät ansaitse tulla unohdetuiksi. Tässä joukko suosikkejani, oikeus lisäyksiin pidätetään. Linkejä keräsin YouTuben ihmemaasta, jotta voisitte verestää muistojanne näistä upeista melodisista tuotteista. Osassa on alkukrediitit mukana, mutta älkää antako visuaalisten tekijöiden häiritä.

Laulut

Muppet Show 1976–1981 – tältä ei ole välttynyt kukaan 80-luvulla kasvanut! Hyräile pätkä ja kaikki liittyvät kuoroon. (YouTube) (No ei kyllä välttynyt Ritari Ässältäkään, mutta se ei jostain syystä ole iskostunut mieleeni loistavana tunnarina.)

Fame 1982–1987. Irene Caran laulamana kappale soi Fame-leffassa, mutta Wikipedia kertoo, että tv-sarjan ensimmäisinä kausina kuultiin Erica Gimpelin laulama versio. (alkuperäinen tv-tunnari YouTubessa)

Blossom 1991–1995. Muistaakohan tätä kukaan muu kuin minä? (Enkä minäkään olisi muistanut, ellen olisi muuta hakiessani törmännyt…) Tarttuva kipales. (YouTube)

Mad about You (Hulluna sinuun) 1992–1999. Loistava sarja, tarttuva tunnuskappale. (YouTube, lyhyt versio, josta puuttuu se paras kohta: “Tell me all your secrets and I’ll tell you most of mine”)

Ally McBeal 1997–2002. Mainio Vonda Shepardin laulu, sitä on tullut lauleskeltua useampi vuosi.

Nanny 1993–1999. Olen aina pitänyt tällaisista kepeistä jazzahtavista viisuista. Mukanalaulaminen on jo jonkinmoinen haaste. (YouTube)

Melodiat

Miami Vice 1984–1989 – sarja oli mitä oli, mutta tunnusmusiikki on mainio! (YouTube)

Poirot 1989–1996. Voi herttinen, mikä saksofoni! (YouTube)

Seinfeld 1989–1998, en koskaan innostunut sarjasta, mutta bassotunnari puree (YouTube).

Twin Peaks 1990–1992. Kaunis, kaunis kappale, jolla ei ole mitään tekemistä itse sarjan tunnelman kanssa. Täyttä syntikahöttöä, mutta silti ihana. (YouTube)

Stargate (Stargate SG-1) 1997–2007. Mahtipontinen kuin mikä, samaa otetta kuin Star Wars- ja Indiana Jones -tunnareissa. (YouTube)

Sex and the City (Sinkkuelämää) 1998–2004. Kepeää lattaritunnelmaa ksylofoneineen (vai liekö se marimba?). Oli muuten yksi nitä harvoja tv-sarjoja, joiden alkukrediittien kuvitus säilyi samanlaisena ensimmäisestä osasta viimeiseen. (YouTube)

Will and Grace 1998–2006. Loistava pianovirtuoosinen tuote. (YouTube)

Everwood 2002–2006. Mikä ihana viulu! Sinänsä ristiriitaista, että päähenkilön instrumentti oli piano. (YouTube)

Desperate Houswives (Täydelliset naiset) 2004–. Tässä on hyvää elokuvallista otetta, siis siinä musiikissa. (YouTube)

Äimistyttävät

ER (Teho-osasto) 1994–. Vanha pitkä tunnusmusiikki (YouTube) oli aikoinaan erilainen ja tunnelmaa luova, uudestä nysäversiosta ei voi edes puhua samassa lauseessa.

The Practise (Oikeus ja kohtuus) 1997–2004. Loistava rumpubiittinen tunnari, keskiviikkoiltojeni kohokohta. (YouTube)

Rome (Rooma) 2005–2007. Upea tunnusmusiikki! (Minä pidän rummuista; yllättääkö tämä ketään?) (YouTube)

Six feet under (Mullan alla) 2001–2005. Häkellyttävä rytmiikka, kuvallinen musiikki; täydellisin tunnaribiisi! (YouTube)

***

Vielä muistojen verestämiseksi pari vanhaa tuttua, jotka kävelivät YouTubessa vastaan: Beverly Hills 90210 ja Melrose Place. Ja lopuksi pliisuin mahdollinen tunnari, josta huolimatta rakastin itse sarjaa: Moonlighting.

150 sivun yö

Lainaan vain harvoin uutuusteoksia. Vasta viimeisen vuoden ajan olen taas ehtinyt ihan oikeasti (ajoittain) lukemaan, ja vuosien mittaan niin monta uutuutta on jäänyt lukematta, että ne alkavat olla jo aika vanhoja kirjoja.

Lainasin kuukausi sitten kirjan Riadin tytöt (Banat al-Riyad), jonka on kirjoittanut Raja’ al-Sani’. Kirja sattui olemaan sopivasti tyrkyllä kirjaston uutuushyllyssä.

Muistin taas, miksi ei kannata lainata uutuuskirjoja: joku muukin haluaa lukea niitä. Riadin tytöistä on varaus, joten en voi uusia lainaani. Pakko palauttaa huomenna ennen kirjaston sulkeutumista.

Lukematta on vielä puolentoistasataa sivua. Sen verran on väsymystä alkuviikolta, etten taida jaksaa ihan koko kirjaa tänä yönä loppuun. Onneksi huomiselle ei ole aikataulutettua työmaata – paikallinen kirjasto menee kiinni viideltä, joten päivällekin voin huoleti jättää muutaman kymmenen sivun lukemisen.

Ja jos oikein tiukille vetää, täytyy palauttaa kirja naapurikaupungin puolelle; siellä ovet ovat auki seitsemään. Kiitetty olkoon kirjastojen välinen yhteistyö!

Tanssisyksy vauhdissa

Opiston ryhmät on saatu kunniakkaasti alkuun. Väkeä on joka ryhmässä salin täydeltä paitsi edistyneissä – mutta Alhenassa laatu korvaa kirkkaasti määrän. Alhenan tanssijat ovat sitä joukkoa, joka on tanssinut jo vuosia ja tanssii vielä vuosia, joten siinä ryhmässä ei käy kato. Toivottavasti myös muissa ryhmissä mahdollisimman moni jaksaa innostua vielä syksyn pimeinä iltoinakin tanssitunnille lähtemisestä.

Muutenkin talven kuviot alkavat loksahdella paikalleen. Jatkavien tanssijoiden koreografiasuunnitelmat ovat reilassa, ja nyt, kun ryhmät ovat alkaneet, osaan kuvitella, mitä perusryhmillekin tarjoan. Alavutelaiset saavat satavarmasti helpon poppiksen, mutta kuortanelaisten tanssia täytyy vielä miettiä. Tilauksessa on helppoa ja kivaa, ja yritän ihan oikeasti helppoa loihtia.

DO-tanssit alkavat löytää kuosiaan, ja – tämä on minulle henkisesti tärkeintä – talven lämmittelytansseille on biisit. Haasteellisinta on saada lämppärit kasaan, muut tuntikuviot rullaavat kyllä.

Vinjetix

Tätä on suunniteltu pitkään, toteutettu monella yrittämällä, eikä se vieläkään ole hyvä; kapeaksi jäi, mokomakin. Möks. Mutta olkoon, ainakin toistaiseksi.

Hyvä lukija, katse sivun yläreunaan. Saanko esitellä: uusi vinjettini Sormiharjoituksia-blogiin. Paiskatkaapa kättä! (Ja se on edelleen punainen!)