Merkinnät teemasta ''

Näytöskiitos

Sen on sitten takana päin, syksyn suurin näytöspuristus. Olo on rätti, poikki ja väsy, eikä päässä kulje kovin monta tolkullista ajatusta.

Sen verran kuitenkin, että tähtivieraamme Zahra Mujunen oli niin iloinen ja räiskyvä esiintyjä, että hyvä mieli tuli häntä katsellessa.

Ja sen verran, että ylpeänä vein tanssimaan ryhmäni Alhenan, Saharan ja disco oriental -porukan, joka esiintyi tänään nerokkaalla (?) nimellä Di-Or ’08, mutta taitaa kevääseen mennessä lyhentää nimeään muotoon D’Or.

Ja olin minä ihan miestä soolostanikin.

Ja juontajamme Elina on mainio. Buukkasin hänet taas ensi kevään Onnenvärinöihin (tulossa perjantaina 17.4.).

Kiitos, rakkaat tanssijaystäväni ja juontokamu. Oli jälleen ihanaa esiintyä teidän kanssanne!

Näytös. Nyt.

Vuorokauden kuluttua näytös on ohi. Vaikka näytöksen jälkeen on toki kasa näytöksenjälkeisiä asioita ja muutama pahanpäiväisesti näytöksen jalkoihin jäänyt homma, niin kummasti sitten kevenee. Se on näytöksen aika. Tätä on odotettu, tähän on tehty töitä.

Vielä on tekemistä, mutta taitavat jäädä aamun hommiksi. Aiemmista oppineena menen nyt nukkumaan – alkaa olla väsy ja huomenna on pitkä päivä.

***

Itämaisen tanssin näytöksemme “Niililtä Nuubiaan” Seinäjoki-salissa lauantaina 25.10. kello 19. Sahara, Alhena, disco oriental -ryhmäni, oma sooloni ynnä muiden eteläpohjalaisten tanssijoiden esityksiä. Ja vierailijana Zahra Mujunen.

Ihana näytös tulossa! Tervetuloa!

Millä oikeasti on merkitystä

Juttelemme työstä ja elämästä, keskustelemme kiireestä. Mainitsemme epävakauden ja sivuamme talouden kriisejä. Mietimme maailman menoa ja ihmisten hyvinvointia – tai sen puutetta. Vaihdamme ajatuksia, ilmeet synkkinä.

Sitten kysyn lapsen kuulumisia, ja ilme kirkastuu. Niistä riittää iloista puhuttavaa: lapsesta, lapsenlapsista.

Kaukana kavala maailma.

Odottamaton kohteliaisuus

Olen nyt yrittänyt miettiä, miten suomentaisin lauseen “I got a compliment today”. Sain kohteliaisuuden? Minulle sanottiin kohteliaisuus? Paitsi että sitä ei sanottu, se kirjoitettiin. No, joka tapauksessa, eräs vastaanottaja kirjoitti muutaman kauniin sanan eräästä asiatekstistäni.

Odottamaton kohteliaisuus oli ehdottomasti päiväni piristys (mitenkään väheksymättä illan tanssitunteja ja hymyileviä treenaajia, joita oli ilo käydä opettamassa). Ehkä positiivinen palaute piristi siksi, että se oli niin odottamaton; ehkä siksi, että asiateksteistä niin harvoin saa hyvää palautetta.

Vaikka kohteliaisuus ilahduttikin, mietin silti, että se taisi tulla vähän väärin perustein. Olisihan se nimittäin kamalaa, jos minä en tällä koulutuksella ja ammatinvalinnalla pystyisi kirjoittamaan kunnollista asiatekstiä.

Mutta hymyilyttää silti. Saattaa hymyilyttää vielä huomennakin.

Riittääkö 15 tuntia?

Ennen näytöksiä päivät ovat ympäripyöreitä. Töitä riittäisi kellon ympäri, jos vain jaksaisi tehdä. Välillä tulee yritettyä, joskus järki sanoo, että vähempikin riittää – ja viime kädessä kroppa tekee tenän, jos liikaa yrittää.

Yritän olla yrittämättä, mutta ylitöiksi menee. Tämän työpäivän kesto on tähän mennessä ollut 15 tuntia, johon sisältyy yksi välipala ja yksi ateria sekä aivojenlepuutushetkinä tärkeiden nettisivujen selailua. Muuten päivän sisältö on ollut töitä jos jonkinmoisia: sähköposteihin vastailua, näytösaineistojen uudelleenmuotoilua, lupien hakemista, laskujen kirjoittamista, illan opetuksen valmistelua, papereiden printtailua. Ja sitten ilta tanssinopetusta ja kotiin palattua jälleen sähköposteihin vastailua. Iso osa päivää on siis mennyt näytösvalmisteluissa, viipale firman hommissa ja muutama tunti palkkatöissä.

Jokohan kellonympäryksen + neljänneksen työpäivä riittäisi? Toisaalta vieläkin on sellainen olo, että kyllä tässä tunnin verran jotain jaksaisi urakoida.

***

Onneksi tämä tahti on väliaikaista, muuten menisi koko hommasta maku.