Stressin poistoa
Alan pikkuhiljaa päästä kiinni näytöksen jälkeiseen elämään. Tämä päivä on mennyt korupöydän ääressä, ja niin menee huominenkin. Muutama muukin rästityö odottaa, mutta se alitajunnassa takova “nyt on kiire, huhki joka minuutti” -tunne on kadonnut.
Olen illalla töiden jälkeen istunut television ääressä ja tehnyt yhtä korusettiä. Talo on hiljainen, tietokoneen humina sekoittuu television ääneen. Setti valmistuu kyllä huomiseksi, enää ei ole kiire eikä paniikki, niin kuin vielä iltapäivällä oli. On ihana tehdä hommia, katsella rikossarjoja ja antaa ajatusten kulkea. Helposti vierähtää vielä tunti, puolitoista.
Huomisaamuna kaduttaa, tietysti, kun revin itseni ylös sängystä laittamaan lapsia kouluun. Mutta nämä hiljaiset iltayön tunnit ovat sen arvoisia.