Merkinnät teemasta ''

Rastita, klikkaa, uusittu

Internetistyminen on tuonut mukanaan muutaman ykkösluokan jutun. Se, että laskut saa maksettua kotoa käsin, on aivan loistava asia. Toinen vertaansa vailla oleva nettituote on kirjaston verkkopalvelu – mahdollisuus uusia lainat netin kautta.

En enää säästä kirjaston lainakuitteja, vaan käyn katselemassa erääntyvät lainat netistä. Lainojen uusinta sujuu näppärästi, parilla klikkauksella eräpäivä siirtyy taas kuukaudella eteenpäin.

Ja mikä sen mukavampaa kuin selata kirjaston tarjontaa netin kautta. Hyllyvarauksenkin pystyy nykyisin tekemään lähikirjastoon.

Mutta yhtä asiaa ei netin kautta pysty tekemään: ne kirjat on yhä haettava kirjastosta.

Ystäväni Delete

Montakohan kertaa olen kirjoittanut blogimerkinnän ja pyyhkinyt sen pois. Viimeisin kerta oli juuri äsken.

***

Joskus sensuroin itse itseäni, kun huomaan kirjoittaneeni jotain, jonka ainoa tarkoitus on olla minulle terapeuttista. Toisinaan sensuroin itse tekstini, kun huomaan, että tekstin sisältö voi viedä minut oikeuteen kunnianloukkauksesta. Jaa, nämä kaksi kirjoitustyyppiä taisivat olla oikeastaan samoja.

Painan deleteä myös silloin, kun merkintä on yksinkertaisesti liian tyhjänpäiväinen. (Aivan, ajatelkaa, miten paljon tyhjempää tämäkin blogi olisi täynnä, jollen tyhjentäisi tyhjiä postauksia oma-aloitteisesti!)

Toisinaan pyyhkiytyy pois sellaista tekstiä, joka ei yksinkertaisesti lähde lentoon. Vaikka blogi onkin minulle vapaan kirjoittamisen vyöhykettä, jossa mitta ja muoto eivät ole julkaisukriteerejä ja jonka tekstejä ei hiota tuntitolkulla vaan kirjoitetaan enemmän tai vähemmän selkäytimellä, niin joku raja siinä selkäydinnesteen valutuksessakin täytyy olla. Surkea teksti on surkeaa. (Tosiaan, ajatelkaa, että ne surkeimmat tekstit on jo editoitu pois ennen lukumahdollisuutta!)

Ja silloin tällöin joku pitkä postaus saattaa joutua deleten uhriksi ihan vain siksi, että tekstin sisäinen koherenssi hajoaa omaan mahdottomuuteensa. Eivät nämä julkaistutkaan tekstit mitään logiikan riemuvoittoja ole, mutta pysynpähän sentään itse oman ajatuksenjuoksuni perässä. Lukija tosin saattaa huomata jääneensä kärrypolun viereen keräilemään voikukkia.

***

Blogien kirjoittamisesta on tullut minulle tärkeä juttu eritoten siksi, että se pitää kirjoittamistuntumaa yllä. Kirjoittamista ei voi harjoitella samalla lailla kuin esimerkiksi tanssia tai soittamista: tanssitreenissä yhden liikkeen tai liikeyhdistelmän jauhaminen on tarpeen, muusikko harjoittelee skaalojaan, vaikka sormien liikeradat tulevat jo selkäytimestä. Mutta hulluksihan sitä kirjoittava ihminen tulisi, jos kirjoittaisi samaa sanaa tai lausetta uudelleen ja uudelleen.

Kirjoittamisesta tulee pitkän, sanattoman tauon jälkeen helposti ylivoimaista. Joskus jo tyhjän postausruudun tuijottaminen saa sykkeen nousemaan ja aivot solmuun. Aina blogiin kuitenkin jotain syntyy.

Kuten muussakin kirjoittamisessa, ensimmäinen vedos voi olla täyttä tajunnanvirtaa, jonka ainoa oikea osoite on roskakori. Mutta se ensimmäinen vedos on tarpeen, jotta voi ryhtyä kirjoittamaan toista vedosta. Ensimmäisessä vedoksessa löytyy ajatus, toisessa se saa sanallisen ilmiasun, ja kolmannessa, neljännessä, viidennessä ja sen jälkeisissä vedoksissa ajatus kiteytyy, muoto ja rakenne saavat hahmon.

Tämä on nyt se toinen vedos, eikä tällä ollut muuta yhteistä ensimmäisen kanssa kuin pari olla-verbiä.

Hyvin pelaa muttei yhteen

Minulla on kaksi Firefox-liitännäistä, jotka ovat kumpikin periaatteessa loistavia.

Ensimmäinen on Foxmarks, joka tallentaa kaikki kirjanmerkkini säilöön ja päivittää uudet kirjanmerkit kummallekin koneelleni. Loistava systeemi – enää ei tarvitse muistella, minkä mainion kirjanmerkin toisella koneella ollessani löysin.

Toinen on FastDial, joka näyttää tyhjän sivun sijaan haluamani kokoelman linkkejä. Olen koonnut FastDialiin kaikki tiheimmin käyttämäni linkit: sähköpostit, blogit, foorumit, uutiset ja sään ja niin edelleen.

Kumpikin liitännäinen on mainio, mutta kun kumpikin on käytössä, tuli ongelmia. Kokosin FastDialilla linkit, jotka tallentuvat kirjanmerkkeihin omaan kansioonsa. Sitten järjestelin linkit uusiksi FastDialissa. Tein saman myös toisella koneellani, lisäsin pari uutta kirjanmerkkiä ja järjestelin vielä kerran. FastDialissa järjestäminen ei kuitenkaan muuta linkkien järjestystä kirjanmerkeissä.

Kun Foxmarks synkronoi kirjanmerkit, FastDial meni sekaisin ja heitteli loogiseen järjestykseen asettelemiani linkkejä miten sattui, osa linkeistä jäi näkymättömiin. Kun järjestin ne uudelleen FastDialissa – aivan oikein, sykronoinnin jälkeen toisen koneen FastDial meni sekaisin.

Nyt menossa on testi: tyhjensin kummankin koneen FastDialin ja rakensin systeemin uudelleen toiselle koneelle kirjanmerkkien järjestyksessä. Huomenna avaan toisen koneen – sitten nähdään, siirtyvätkö linkit ihmisiksi toisen koneen FastDialiin vai täytyykö ottaa käyttöön järeämpiä keinoja.

En kyllä tähän hätään mitään järeämpää keksi, joten pidän sormia ristissä ja peukaloita pystyssä.

Pipolle olisi käyttöä

Olen neulonut itselleni pipoa muutaman viikon. Kyllähän minä tiedän, että pipo valmistuu periaatteessa illassa tai kahdessa, mutta minulla yksinkertaisinkin asia tuppaa viemään kohtuuttoman kauan.
Aivan liian hankala mielenlaatu on estänyt pipoa etenemästä: olen aprikoinut, mitä oikeastaan haluan ja miten sen monimutkaisen suunnitelmani loppujen lopuksi saisin toteutettua.

Huomasin aamulla, että talvi alkaa oikeasti tehdä tuloaan. Jos meinaan tänä talvena lenkkeillä pipon kanssa, olisi pipo saatava valmiiksi mieluusti ennen kevättä. Hitsi vie, tässähän tulee kiire.

Harkitsen vakavasti, että vetaisen langan vielä kerran kerälle ja tyydyn joko yksiväriseen tai yksinkertaiseen. Tai ehkä jopa molempiin. Kaksi pipoa siis?

Sarjatyötä

Teen mielelläni hommia sarjatöinä. Kun käännän aivoni jollekin tajuudelle, on helppo urakoida samaa asiaa vähän pitempäänkin.

Laskin toiminimen alv-tilityksen. Samalla vaivalla syntyi sekä syyskuu, joka nyt piti tilittää, että lokakuu, sekin kuu kun on jo paketissa.

Olen viettänyt tämän päivän harventaen akvaarioita. En ole koko syksynä ehtinyt enkä jaksanut trimmailla akvaariokasveja, ja innokkaimmat kasvajat olivat venyttäneet mittaa niin paljon, että valoa ei tahtonut riittää pohjakasveille. Yhden akvaarion kasvien nyppiminen jäi ensi viikon urakaksi, mutta muuten kaikki kasvit on nyt palautettu ruotuun.

Eilinen oli korvakorupäivä. Päivän saldona oli yhden korvisparin viimeistely ynnä kuusi paria uudenlaisia korvakoruja (ja yhden korusetin täydennys rannekorulla ja yhden kaulakorun työstäminen rannekorun pariksi ja sen sellaista, mutta niitä ei lasketa, koska ne eivät ole korvakoruja).

Alkuviikosta sarjatyö jatkuu. Ainakin kahta, kolmea korvakorumallia olisi tarkoitus pyöräyttää kohtuullinen erä myyntiin, seuraavan Ishtarin valmistelu-urakat pistän vauhtiin ja talven uudet koreografiat ovat taas työstökierroksella.