Merkinnät teemasta ''

Olipa kerran 2008

Näin vuoden lopulla oloni on kuin muutamaan kertaan kierretyllä ja puristetulla rätillä, joka on varmuuden vuoksi vielä lingottu, kierrosvauhtina 1200. Vähempikin olisi riittänyt.

Luulenpa tietäväni syynkin: Vuosi sitten tuntui siltä, että olimme jo toipumaan päin lapsen diabetesdiagnoosin aiheuttamasta väliaikaisesta aivokapasiteetin ylikuormituksesta. Diabetes oli tuttu juttu, ja virtaa tuntui riittävän jo muuhunkin. Ei sitten vain aivan niin moneen asiaan, mihin sitä olen jakanut.

Ei tämä silti huono vuosi ollut, olipahan vain opetus siitä, mihin omat voimavarat riittävät.

(Ja tästähän on luonnollisesti otettu opiksi, tietenkin. Ensi vuodeksi olen tehnyt vain väh melkoisesti suunnitelmia. Auts. Ei oppi nosta ojasta.)

***

Viime vuonna tein liudan lupauksia, jotka otsikoin kaukonäköisesti rikkoutuviksi. Niinhän siinä kävi, että valtaosa jäi hurskaiksi toiveiksi. Jotain sentään tapahtuikin.

Tanssipuvuista viininpuna-hopeinen hanan pääsi käyttöön, muttei sitä varten tehdyssä soolokoreografiassa – sen sijaan pukuvarasto karttui jumalaisella emanzakilla, joka sai arvoisensa koreografian. Kirjanpitoa en ole vältellyt, mutta olen huomannut keskittäväni kirjanpitotoimet niin, että urakoin kerralla vähän enemmän.

Eniten harmittaa se, ettei sitä aikaa Omalle Kirjoittamiselle kuitenkaan löytynyt. Kirjoittaminen ottaa enemmän kuin muutaman minuutin silloin tällöin. Kompastuskivenäni lienee se, että jos ei ole deadlinea, asiaa voi lykätä.

***

Toki vuoteen 2008 mahtui paljon hienoja hetkiä. Mainitaan niistä vain tanssivuoden huipennukset, joita olivat tietysti esiintymiset.

Esiintymisten kohokohtana oli Jyväskylän kesäfestivaali kesäkuun alussa, jossa nähtiin Kameliklubissa Alhena ja Sahara sekä Tähtigaalassa sooloni. Eikä unohtaa sovi Onnenvärinöitä tai kesän Speli-keikkoja, jotka olivat alusta loppuun minun suitsissani.

***

Ensi vuodelle en lupaa mitään. Sen sijaan asetan tavoitteen: vuonna 2009 yritän oppia rakentamaan aikataulut uudella asenteella – en sellaisiksi, että tiedän pystyväni selviytymään niistä, vaan sellaisiksi, että minun ei tarvitse kokeilla, miten pitkälle jaksan venyä. Ei tässä enää mitään kaksikymppisiä olla.

Ja vielä saman asian jatkeena: ensi vuonna tavoitteni olkoon keskittyä niihin urakoihin ja projekteihin, jotka tuovat mukanaan hyvän mielen. Toivottavasti vuoden päästä työlistaltani on poistunut joukko sellaisia asioita, jotka nostattavat verenpainetta, ja jäljellä on yhä enemmän niitä, joita on ilo muistella jälkikäteenkin.

Vuoden viimeiset

Tänään keskustelin työn alla olevasta projektista. Totesimme, että palataan asiaan ensi vuonna. Tuntui yllättävän kaukaiselta, vaikka kalenteriin tulikin merkintä jo ensi keskiviikolle.

Illalla treenattiin viimeistä kertaa tälle vuotta. Johan tässä tuli taukoa pidettyäkin – viime viikko oli joulutaukoa. Perustreeni teki hyvää ja selkä aukesi mukavasti. Ensi vuonna sitten taas.

Ei sitten tullut tänäkään vuonna elämästä valmista. Tai eihän sitä tiedä: vuorokausi olisi vielä aikaa. Taidan käyttää sen ensi vuoden suunnitteluun ja aikatauluttamiseen. Kalenterit odottavat.

Kadonnut palaa

En sitten ehtinyt toivottaa hyvää joulua – aattona nettiyhteys alkoi takuta, ja siitä eteenpäin nettiin pääsi vain satunnaisina poikkeushetkinä. Tuli pakollinen blogihiljaisuus, jäi tekemättä onnittelukierros blogimaailmassa, vaikenin foorumeilla enkä sähköpostejakaan päässyt lähettämään.

Toivon siis näin jälkijättöisesti, että kaikilla oli rauhallinen joulu.

***

Hyödynsin nettihiljaisuuden nukkumalla univelkoja pois. Eivät tainneet likikään kaikki velat kuittaantua, mutta osa sentään. Pää on ainakin nollaantunut siinä määrin, että tänään oli suorastaan mukava istua koneella hoitelemassa kiireisimmät päältä pois.

Loppuviikosta saatan tosin jo olla sitä mieltä, että uusi nettiyhteyskatko olisi tervetullut…

Kuusen kotiin tuoda…

Siellä se nyt on, joulukuusi olohuoneessamme.

Aattoaamuna katselemme lastenohjelmia ja koristelemme kuusen (tiputtelemme muutaman pallon säpäleiksi, sotkeudumme kynttilän johtoon, saamme köynnökset menemään solmuun ja niin edelleen).

Kuusen koristelu lienee yksi hauskimmista joulun asioista, kaikesta huolimatta. Siinä on joulun tuntua.

***

Joulu on taas, kulkuset soi
Jossakin äiti lastaan seimeen kapaloi
Tulkoon juhla todellinen
Tulkoon Jeesus herraksi sen
Tulkoon rakkaus ihmisrintaan
Silloin joulu luonamme on

Joululaulukirjamme aukeaa omaehtoisesti muutaman laulun kohdalta, tämä on yksi niistä. Pekka Simojoen kirjoittama kappale Tulkoon joulu.

6/8-tahti, pari jippoa melodian rytmityksissä, sopivasti ei-ihan-tavallinen ja sopivasti tutuntuntuinen melodia. Kommervenkkista sekin, että laulu on kirjoitettu alkavasti kolmen kahdeksasosan tauolla, ei kohotahdilla.

Tämä on yksi perheen yhteisistä suosikeista: sopivasti harras laulu, sopivasti moderni. Ja sopivasti koukkuinen melodia. Sopivasti jouluinen.

Melkein, kohta

Tänään satoi lunta. Hymyilytti, kun lähdin uhmaamaan jouluruuhkia. Kaupassa meni aikaa tuntitolkulla, mutta kerran se vain kirpaisee. Tai kahdesti: tämä oli joulunajan toinen lahjaostosreissu. Toinen ja viimeinen.

Yleensä paketoin lahjat vasta aaton vastaisena yönä, mutta tällä kertaa voisin tarttua urakkaan jo tänä yönä. Paketoiminen on paljon hauskempaa kuin lahjojen hankkiminen.

***

Joululauluilla pitäisi oikeasti olla mielekkäät nimet. Seuraavan laulun nimi on The Christmas Song, suomeksi Joululaulu. Ei paras mahdollinen lähtökohta erottamaan sitä kaikista muista joululauluista.

Laulu on 1940-luvun loppupuolelta. Sen on säveltänyt Mel Tormé ja sanoittanut Robert Wells. Laulun ensilevytyksen teki Nat King Cole. Laulun sanat alkavat “Chestnuts roasting on an open fire, Jack Frost nipping at your nose”, suomalaisessa versiossa “Hiljaa leijaa maahan hiutaleet kimmeltäen matkallaan”.

And so I’m offering this simple phrase
to kids from one to ninetytwo
Although it’s been said many times, many ways:
“Merry Christmas to you”