Merkinnät teemasta ''

Miesten välisestä ystävyydestä

Tämän syksyn Amazing Race -sarjassa oli miesjoukkue, jota oli ilo seurata jaksosta toiseen. BJ ja Tyler, tuttavallisemmin “hipit”, kulkivat ympäri maailmaa hymy huulillaan ja heillä oli hauskaa. Jopa silloinkin, kun he joutuivat kisan sääntöjen mukaisesti jatkamaan matkaansa ilman vaihtovaatteita ja henkilökohtaisia tavaroita (toiselta puuttuivat jopa kengät), he hymyilivät.

Siinä missä useimmat muut kandidaatit rähinöivät keskenään, tämä parivaljakko ei tainnut riidellä kertaakaan koko reissun aikana. Toinen kaksikko, joka ei keskenään riitoja pidellyt, oli kakkoseksi tullut nuorten miesten tiimi. Pariskunnat sekä naisjoukkueet tappelivat heidänkin edestään. Tästä voimme vetää johtopäätöksen: miesten riitoihin tarvitaan nainen.

Amazing Racen voittajilla oli valloittava elämänasenne. He kilpailivat miljoonasta dollarista, mutta heillä ei silti ollut niin kiire, että he eivät olisi ehtineet olla ystävällisiä. Siinä missä muut joukkueet juoksivat tuli hännän alla, näillä miehillä oli aikaa uppoutua keskusteluun taksikuskien ja satunnaisten tuttavuuksien kanssa. He ansaitsivat voittonsa.

Harvoilla meistä on aikaa (ja halua?) olla näin ystävällisiä. Eikä meillä ole edes kuvaajia, tuotantoyhtiötä tai kilpailevia joukkueita kannoillamme.

***

Kalenterin luukut alkavat käydä vähiin. Neljännen adventin laulu olkoon Otto Kotilaisen sävellys, Alpo Noposen sanoitus Kun joulu on.

Ei huolta, murhetta kenkään muista
ei tunnu pakkaset tuikeat
Vaan laulu kaikuvi lasten suista
ja silmät riemusta hehkuvat
Ja liekit loistavat joulupuista
Kun joulu on, kun joulu on

Taas pohdin, miksi niin monissa vanhoissa lauluissa säkeistöt ovat kuusisäkeisiä. Runoillehan kuusisäkeisyys ei ole mitenkään epätavanomaista, mutta melodiat rakentuvat usein nelisäkeisyyden pohjalle.

Tämän laulun sanoitus tuskin on ollut alkujaan runo; “kun joulu on” -fraasin toistuminen jokaisen säkeistön lopussa kuulostaa laulumaiselta ratkaisulta. Ensimmäisessä säkeistössä riimikaava on ABABAB, muissa ABABAC. Viimeisessä säkeessä on myös vähemmän tavuja kuin aiemmissa B-sarjan säkeissä. “Pelkässä” runossa olisin arvellut kirjoittajan pyrkivän toistamaan samaa riimikaavaa ja meristä rakennetta jokaisessa säkeistössä.

Lauluksi siis kirjoitettu, arvelen. Tätä oletusta tukee sekin tieto, että Kotilainen ja Noponen olivat ystäviä.

Vuoden viimeinen

Joululoma! Viimeinen koulupäivä oli lähinnä pyrähdys kouluun hakemaan todistus ja takaisin, mutta aamulla piti silti saada väki pystyyn ajoissa.

Ai miten ihana onkaan nukkua huomisaamuna pitkään – siis puolisen tuntia pitempään kuin arkisin. Mutta huiman eron tekee se, että aamulla ei tarvitse saada ketään lähtökuntoon, vaan jälkikasvu saa pompotella yöpuvuissa vaikka lounaalle asti. Ja jos niikseen tulee, aamupalan jälkeen voi vaikka ottaa kirjan kainaloon ja hipsiä takaisin sänkyyn lukemaan.

(Täsmentävä huomautus: joululoma ei suinkaan koske allekirjoittanutta. Töitä riittää jouluun asti ja joulun tuolle puolelle. Tahti kyllä rauhoittuu, meinasin pyhinä nukkua univelkoja pois.)

***

Joululevyistä tällä hetkellä lempparini on Rajaton-kokoonpanon Joulu. Hienointa musiikkia on sellainen, joka on tekijöidensä näköistä. Rajattoman musiikki on.

Levyllä on kauniita, hartaita joululauluja, mutta valitsen tähän hauskan biisin Pukki tietää. Laulun on säveltänyt Kim Kuusi ja sanat ovat Arto Tammisen ja Kim Kuusen.

On jouluyö
Hän lentää halki taivaan poroillaan
On jouluyö
Ja kohta joka oveen kolkuttaa
Hän tuntee kaikki toiveet pienten, suurten sydänten
Ja joulun salaisuuden – pukki tietää sen

Railakkainta kappaleessa on B-osa, jossa paljastetaan, miksei tontuilla ole napaa.

Aloitettu on

Olen ostanut jo kaksi joululahjaa. Kolmas oli valittuna, mutta joku muu oli ollut yhtä kiinnostunut samaisesta kirjasta ja ostanut sen. Kuinka ollakaan, kirjaa ei ole enää saatavilla; näin sanoo jokainen kirjakauppa ja nettikauppa.

On sellainen vahva epäilys, että minun odotetaan keksivän vielä muutama muukin lahja. Mutta onhan tässä vielä aikaa monta päivää.

***

Taisin kuulla tämän laulun ensimmäistä kertaa eräässä Ally McBealin joulujaksossa. Ally McBeal -sarjan hurmaavimpia puolia oli se, miten musiikki sulautui osaksi tarinaa. Kappaleet eivät olleet vain musiikkia musiikin vuoksi, vaan niistä kehkeytyi oma tarinansa. Pidin kovasti eritoten näyttelijöiden esittämistä kappaleista. (Piece of useless information: Elainea esittänyt Jane Krakowski seurusteli vuosikymmenen vaihteessa Charles Hartin kanssa. Ai kuka on Charles Hart? Hän on kirjoittanut lyriikat Andrew Lloyd Webberin pariin musikaaliin, muun muassa Phantom of the Operaan.)

Niin, Ally McBealissa siis kertaalleen kuulin tämän laulun. Sittemmin löysin sen omilta levyiltänikin Eartha Kittin esittämänä (yllättävän vähän karkeaääninen veto, mutta toisaalta levyn kannessa on vuosilukuna 1953).

Santa baby
a 54 convertible, too – light blue
I’ll wait up for you dear
Santa baby
so hurry down the chimney tonight

Wikipedia kertoo, että kappaleen ovat säveltäneet Joan Javits, Philip Springer ja Tony Springer vuonna 1953. Mainitsemani Eartha Kittin levytys oli se ensimmäinen, mutta sittemmin tätäkin on uuteen muottiin tuunannut laulaja sun toinen, mukaan lukien Madonna ja Kylie Minogue.

Juuri tuo 54 convertible, too / light blue on se säe, joka aina repäisee hymyn huulille.

Syy-yhteys

Milloin diabeetikko saa todennäköisimmin hypon keskellä yötä? Silloin, kun talossa ei ole enää ruoanmurenaakaan jäljellä.

Eilisiltana kaapit kumisivat tyhjyyttään, mutten yksinkertaisesti kerinnyt käydä kaupassa. Yöllä oli hypo. Näin se menee.

Päivähypojen paikkaus onnistuu helposti, sillä hypon korjauksella ei tarvitse pärjätä kuin lyhyt aika seuraavaan ruokailuun saakka. Yöllä pitäisi selvitä aamuun asti. Pelkkä pikanostatus ei riitä, sillä kun on taipumus tulla yhtä pikaisesti alas; siksi en öisin korjaa sokereita glukoositableteilla tai muulla sokerisella. Tällä hetkellä sopiva hiilarimäärä on noin 10, joten yleensä tarjoan desin maitoa (5 hh) ja puolikkaan leivän (5 hh). Maito nostaa nopeasti, leipä pitää sokeritason sopivana pidempään.

Mutta entäs kun leipää ei ole? Näkkäriä on ikävä rouskuttaa puoliunisena (ja siitä tulee murusia sänkyyn). Myslipatukkaa olisi ollut, mutta eipäs tullut siinä hetkessä mieleeni. Sitä vastoin löysin maidon kaveriksi kuivattua taatelia. En tiedä, oliko järkevin vaihtoehto, mutta aamulla sokerit olivat asiallisesti alle seitsemässä.

Aamupäivällä menin ruokakauppaan.

***

Päivällä huomasin laulavani laulua, jonka nimi oli hukassa. Onneksi jälkikasvu on jo niin sivistynyt joululaulusaralla, että vastaus löytyi melkoisen vikkelästi. Näin lauloin:

Syttyi siunattu joulutähti
yöhön maailman raskaaseen,
hohde määrätön siitä lähti,
vie’ on auvona ihmisten

Tajusin vasta laulaessani, että melodia on kovin kaunis olematta mollivoittoinen, kuten suurin osa viime vuosisadan alussa sävelletyistä hartaammista joululauluista on. En ole koskaan erityisesti pitänyt tästä laulusta, sillä laulun alkupuolen sanat eivät puhuttele. Se on pienestä kiinni.

Sävellys Leevi Madetoja, sanat Alpo Noponen: Arkihuolesi kaikki heitä.

Mähkäilyä

Viime jouluna ostin lamosalalin. Se kukoisti niin kauan kun muistin kastella sitä likimain joka päivä, mutta maaliskuun tietämillä se heitti henkensä, kun meni viikko kastelemati.

Nyt minulla on lamosalaleja kaksi: toinen lahjana saatu, toinen itse hankittu. Toistaiseksi kumpikin elossa. Keep your fingers crossed.

Viime viikolla oli lopultakin lähikaupan joulukukkamyynti avattu. Pääasiassa tarjoiltiin joulutähteä (ei meille, kiitos!), amarylliksia (ei inspiroi) ja hyasintteja (ei vielä). Mukaan tarttui siis vain yksi isohko sypressi sekä pienen pieni mähkä.

Mähkä on kaikkinensa lievä arvoitus. Googlauksen mukaan sen saattaa saada pidettyä hengissä pyhien yli. Hankkimaani mähkään on pistetty jokin joulukoristehärpäke päälle, joten joulun jälkeen se on varmaan parempi napsaista pois. Sitten sitä voisi kasvatella kuten viherkasvia ikään.

Valitettavasti myös mähkästä kantautuu sellaista viestiä, että se kaipaa paljon vettä. Ehkä nämä imukykyiset kasvit täytyy delegoida jälkikasvun kasteltaviksi.

***

Joululaulujen tematiikka on suhteellisen suppea – hengelliset keskittyvät Jeesuksen syntymään, vähemmän hengelliset joulutunnelmiin ja lastenlaulut tonttuihin, joulupukkiin ja lahjoihin.

Ei kai siis ole ihme, että kun lauloimme lapsen kanssa laulua Lapsi on syntynyt (keskiaikainen joululaulu), erehdyin luulemaan, että laulan kappaletta On lapsi syntynyt meille (Tiernapojista).

Ensiksimainittu alkaa näin:

Nyt syntynyt on lapsonen,
tuo lahja taivahan.
On lapsi poika neitsyen
ja poika jumalan

Jälkimmäisen alussa puolestaan todetaan “On lapsi syntynyt meille ja poika annettu on / Hänessä elämän löysin, Jumalan suosion”.

Ja kun kumpikin vielä alkaa kohotahdilla ja kvartti-intervallilla, voi syystäkin mennä laulussa sekaisin. Toisaalta kummankin viisun pystyy vetaisemaan likimain ulkomuistista, kun vain alkuun pääsee. Ehkä ne siis ovat aivoissani eriytyneet, vaikka niitä yhdeksi ja samaksi lauluksi kuvittelinkin.